Raviurheilusta Ummikoille!

Suur-Hollola Ajo 2015

Junnutiimin blogin lukijoihin taitaa lukeutua paljon myös raviurheilusta kiinnostuneita ihmisiä, sekä jo raviurheilua aktiivisesti harrastavia. Raviurheiluun on monella omat ennakkoluulonsa,  useimmiten tietämättömyyden tai huonojen kokemusten myötä. Raveja ja ravihevosia harrastava saa yleensä enemmän negatiivista palautetta, kuin positiivista. Mutta mitä raviurheilu sitten tarkalleen ottaen on?

Raviurheilu on yksi suomen suosituimmista urheilulajeista. Vuosittain noin 800 00 katsojaa seuraa raveja paikan päällä raviradalla. Nykyään raveja pystyy seuraamaan etäpisteiltä ja internetin välityksellä Toto-Tv:n kautta. Raviurheilussa eli raveissa on kyse hevosilla ravia ajaen käytävistä nopeuskilpailuista, joissa palkintona on rahaa. Myös ratsastettuja lähtöjä eli monte- lähtöjä järjestetään. Monet ihmiset saattavat sekoittaa raviurheilun laukkaurheiluun, mutta ne eivät ole sama asia. Raviurheluun kuuluu olennaisena osana vedonlyönti, Toto-peli  eli hevosten pelaaminen rahalla.

Suur-Hollola Ajo 2015

Raviurheilussa käytetään  ravureiksi erityisesti jalostettuja hevosrotuja, kuten esimerkiksi amerikanravureita, muita lämminverisiä ravihevosia sekä suomenhevosia ja muita pohjoismaisia kylmäverisia. Suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset kylmäveriset ovat ainoita kylmäverisiä ravureita maailmassa. Erilaisten juoksunopeuksien takia kylmäveriset ja lämmineriset juoksevat omissa lähdöissään. Kylmäveristen ja lämminveristen kohdalla monte on suosittua.

Erikokoisille poneille on myös omat lähtönsä. Shetlanninponit kilapilevat A-kategorian lähdöissä ja gotlanninrussit B-kategorian lähdöissä. B-kategoriaan kuuluvat myös yli suuret A-ponit, jotka kilpailevat täten gotlanninrussien kanssa. Poneille on myös mónte-lähtöjä ajettavien lähtöjen ohella samoin kuin hevosilla, mutta näitä lähtöjä järjestetään harvemmin. B-kategorian poneilla on vähemmän vuodessa lähtöjä kuin A-kategorian poneilla, sillä harrastajia näiden parissa on paljon harvemmassa.

Suur-Hollola Ajo 2015

Raveja järjestetään Suomessa vuoden ympäri, 363 päivää vuodessa.  Totoraveja järjestäviä raviratoja on Suomessa 43 ja niissä järjestetään, esimerkiksi joillekkin tietyille radoille ominaiset ja perinteiset ravilähdöt. Raviradan pituus Suomessa on 1 000 metriä ja Amerikassa 1 609 metriä eli maili. Yleisimmin juostavat matkat ovat yleensä 1 609m, 2 100m, mutta myös 2 600m ja 3 100m lähtöjä on, sekä yli 4 000m kilpailuja järjestetään jonkin verran. Matkat ovat paalulta eli ensimmäisenä lähteville ja aina lisätään rahasumman mukaan 20 metriä matkaa lisää, jotta saadaan tasoituksia aikaiseksi,  Eri-ikäsille hevosille on ikäluokkalähtöjä sekä myös tammoille ja oreille erikseen omia. Yleensä myös orilähdöt ovat avoimia ruunille, mutta niillä ei voi kilpailla Suurkilpailuissa.

Lähtöjen avausmuotoja on kahta erilaista, on volttilähtöjä sekä autolähtöjä. Volttilähdöissä hevonen pyörii rinkiä oman tasoituksensa mukaan eli joko paalulla, 20 metriä paalulta pois päin, tai jopa enemmän. Autolähdöissä lähtöautossa olevat siivekkeet aukeavat ja hevoset järjestyvät siivekkeissä olevien numeroiden osoittamille paikoilleen, ensimmäiseen tai toiseen riviin. Lähtöauton lähdettyä alta siivekkeet menevät kiinni ja lähtöauto ajaa hevosten alta pois.

Mitä sitten ovat Suurkilpailut?

Suomessa suurkilpailuiksi kutsutaan yli 10 000 euron ykköspalkinnosta kilpailtavia lähtöjä, jotka on Hippos luokitellut suurkilpailuiksi.  Kunikuusravit eli Kunkkarit ovat tunnetuimmat ja suosituimmat ravit Suomessa käytävistä suurkilpailuista. Muita merkittäviä suurkilpailuja ovat esimerkiksi Mikkelissä käytävä St Michael, Helsingissä käytävä Finlandia-ajo, sekä monet muut suurkilpailut unohtamatta kotimaisille hevosille järjestettävää Suur.Hollola ajoa Jokimaalla, Lahdessa.  Suurkilpailuja on lähes jokaisella radalla yksi vuodessa, jonka ympärille muut radan päätapahtumat vuosittain järjestetään.

Suur-Hollola Ajo 2015

Kilpailutoiminnan varsinaisen rungon muodostavat TotoTV-ravit, joita järjestetään läpi vuoden pääradalla Vermossa ja 20 maakuntaradalla ympäri Suomen. Kesällä lisämausteen kilpailutoimintaan tuovat kesäravit. Kesäraveissa on perinteisesti paljon yleisöä ja hyvä tunnelma, paikalle tullaan kannattamaan oman paikkakunnan urheilijoita sekä nauttimaan kesätapahtuman jäljittelemättömästä tunnelmasta. Melkein kaikki Suomessa järjestettävät ravit ovat totoraveja, mutta paikallis-ja jääravejakin järjestetään jonkun verran.

Seuraava kilpailutaso on paikallisravit. Niissä ei ole pelimahdollisuutta, mutta osallistujille maksetaan rahapalkintoja. Hevoset ovat usein aloittelevia, ja ohjastajatkin useammin harrastelijoita kuin ammattilaisia. Kilpailijat saapuvat paikalle yleensä lähialueelta. Paikallisraveja järjestetään jonkun verran myös talvisin, paikkana voi olla vaikkapa järven jäälle aurattu kavioura. Lisäksi järjestetään erilaisia harjoitusraveja, joissa ei makseta rahapalkintoja. Paikallisraveihin voidaan myös lukea talvelle järjestettävät jääravit. Jääraveissa ei myöskään pelata totoa ja palkintoina kesän paikallisravien tapaan pienet rahapalkinnot.

Raveissa ajettavien lähtöjen määrä vaihtelee ravien luonteen mukaisesti. Arkisin aloitetaan yleensä klo 18, viikonloppuisin alkamisajat vaihtelevat klo 12 ja 18 välillä. Lisäksi ajetaan lounasraveja, jotka järjestetään arkipäivisin klo 12 alkaen. Yleensä 10 lähdön ravit kestävät 2,5 – 3 tuntia. Raveissa on hyvin aikaa vaikkapa ruokailla lähtöjen välissä tai vierailla tallialueella.

Vuoden 2015 Suur-Hollola Ajoista

Raviurheiluun kuuluu myös omanlaiset varusteet. Ravikuskilla on kypärä, lasit, ajopuku, hanskat ja turvaliivi. Ajopuvun alle tulee talvisin myös erilaisia kerrastoja, jottei kuski palellu kärryille. Kesäisin ja syksyisin varustukseen kuuluu myös kypärään tuleva verkko, joka estää liian lian tulemasta naamalle. Ammattikuskit varautuvat ravipäivään useammalla ajopuvulla, etenkin kurakeleillä, kun ajettavia hevosia on monessakin eri lähdössä.

Mónte kuskilla on hyvin samanlainen varustus kuin ravikuskilla, perusvarusteet eivät poikkea toisistaan muutoin kuin housujen puolesta. Mónte kuskilla on hieman erilaiset housut ajopuvussaan, capri tyyliset puoli pitkät pussimaiset housut. Mónte kuskilla on myös mónteen soveltuvat kengät ja mahdollisesti myös ratsastajan ollessa lainakuski, saattaa hän ottaa käyttöön omat varusteet, satulat jne…

Ravikilpailuissa hevosella on käytettävä kuolaimia. Kuolaimet eivät saa aiheuttaa merkittävää kipua hevosen suuhun. Niissä ei saa olla teräviä reunoja, jotka saattavat satuttaa hevosen suuta. Kuolaimessa saa olla korkeintaan kaksi niveltä, ja moniosaisen kuolaimen osien tulee olla symmetriset. Muusta kuin metallista valmistetuissa kuolaimissa (kumi, nahka, muovi tms.) on oltava sisällä vahvike. Pehmustetun kuolaimen kuolainpehmusteen on oltava ehjä, siisti ja hevoselle turvallinen. Kuolaimen on oltava sopivan pituinen niin, ettei se purista suupieliä tai tule ohjasta vedettäessä liikaa ulospäin, jolloin se voi painaa suupieltä. Nivelkuolaimessa kuolaimen minimipaksuus suupielen kohdalta on 9 mm. Kuolainten kuntoa ja kulumista on tarkkailtava säännöllisesti ja kuluneet tai ruostuneet kuolaimet on vaihdettava uusiin.

Ohja on aina kiinnitettävä suoraan kuolainrenkaaseen soljella. Pikalukolla kuolaimeen kiinnitettävien ohjien käyttö on kielletty. Ohjaan ei saa kiinnittää mitään lisävarusteita eikä ohjaa saa solmia. Puolipäätangon kiinnittäminen ohjaan on kuitenkin sallittu. Kärrylähdössä ohjaslenkit ovat pakolliset. Kankivaikutteisten kuolainten käyttö on kielletty kärrylähdöissä. Piikkien tai harjasten käyttäminen kuolainkumeissa on kielletty.

 

Kitarauta on obersekin osa, jota käytetään tukemaan hevosen päätä ja etuosaa ja pitämään pää oikeassa asennossa. Kitaraudan oikea sopivuus ja asennus on erittäin tärkeää. Hevonen voi painaa juostessaan voimakkaasti kitarautaa vasten ja tällöin väärin asennettu kitarauta saattaa aiheuttaa vaurioita hevosen suuhun tai päähän. Raymondsekin tai kitaraudan vipuvarret eivät saa ulottua hevosen turvan yli. Obersekki on kiinnitettävä joko kitarautaan tai leukalenkkiin, ei kuolainrenkaisiin. Jos obersekin leukalenkkinä käytetään ketjua, sen on oltava litteä ja tarvittaessa päällystetty. Ketjun päällysteenä voidaan käyttää siistiä, helposti puhdistettavaa materiaalia, joka ei hankaa hevosen leukaa.

Martingaalin avulla voidaan estää hevosta nostamasta päätään liikaa. Martingaali voi olla joko ohjas- tai kiintomartingaali. Kiintomartingaalissa on oltava jouste ja sen kireyttä tarkkaillaan. Martingaali kiinnitetään turpahihnassa olevaan renkaaseen. Metallista valmistetun turparemmin (”vaijerilenkki”) käyttö on kielletty. Martingaalia ei saa kiinnittää kuolaimiin.

Päätankoa käytetään hevosilla, jotka juoksevat vinossa. Päätanko kiinnitetään etupäästään turpahihnassa olevaan renkaaseen ja takapäästään joko siloihin tai renkaalla ohjaan. Siloihin kiinnitettävän päätangon on oltava kaksiosainen (teleskooppimallinen). Vain yhden päätangon käyttäminen on sallittu.  Sileäpintaisen kumipallon käyttäminen päätangossa tai apuaisassa on sallittu.

Kärrylähdöissä hevosella on käytettävä sekä rinta- että häntäremmiä. Montélähdössä rinta- ja häntäremmin käyttö ei ole pakollista, mutta suositeltavaa. Hännän saa sitoa kiinni kärryihin. Sitomiseen tulee käyttää ohutta nahkahihnaa. Hihna tulee sitoa kiinni jouhiin, ei häntäruotoon. Häntäraudan saa kiinnittää aisoihin nahka- tai kumihihnalla, mutta kärryn perään kiinnitys tehdään aina nahkahihnalla. Potku- tai hyppyremmin on oltava soljella kiinnitetty. Kiinnitys aisaan voidaan varmistaa soljellisella nahka- tai kumihihnalla. Narun, teipin ja pintelin käyttö potku-, hyppy- tai sivuremminä sekä hännän sitomiseen on kielletty. Montélähdössä hevosen häntään kiinnitetty punainen nauha varoittaa muita potkivasta hevosesta.

Selkäloimen käyttö on sallittu myös kilpailussa. Loimen tulee olla sopivan kokoinen ja tyköistuva eikä se saa liehua. Loimen tulee olla valmistettu sellaisesta materiaalista, ettei ajovitsa siihen osuessaan aiheuta häiritsevää ääntä. Ajovitsan pituus saa olla korkeintaan 125 cm (A-kategorian ponilähdössä 110 cm) ja paino enintään 120 g. Montélähdössä ajovitsan pituus saa olla korkeintaan 90 cm (ponimontéssa 75 cm).

Mikäli hevosella halutaan käyttää uutta tai hyväksymätöntä varustetta, tai lupaa olla käyttämättä pakollista varustetta on tästä haettava erikoislupa Suomen Hippos ry:n sääntövaliokunnalta.

Kilpakärryjä on myös erilaisia. Pikalukollisia sekä perinteisellä valljastuksella olevia kärryjä ( perinteinen valjastus alla)

Muutama kuva valjastuksen eri vaiheista.

Kiellettyjä varusteita hevosilla on aika paljon. Peilaavien silmälappujen käyttö on kielletty (valkoisia silmälappuja voi käyttää). Kahden päätangon käyttäminen on kielletty. Piikkien käyttäminen päätangossa, ohjissa, apuaisoissa tai muissa varusteissa on kielletty. Nykyään talvisin ei enää saa ajaa kilpaa ilman hokkikenkiä. Hangon käyttäminen ravikilpailuissa on kielletty. Mitkään pään varusteet eivät saa peittää hevosen turpaa, sillä maalikameran kuvasta on selvästi nähtävä, mihin turpa ulottuu. Mitkään pään varusteet eivät saa täysin estää hevosta näkemästä suoraan eteenpäin. Pikkukuolaimen käyttö on kielletty. Pikkukuolaimella tarkoitetaan normaalin kuolaimen lisänä käytettävää normaalia ohuempaa kuolainta, joka kiinnitetään ohjiin tai poskihihnoihin.

Montelähtö Suur-Hollolla Ajoista 2015

Ravikilpailuissa on huomattavan paljon eroja erilaisten ratsastusmuotojen kanssa, lukuunottamatta montea. Ratsastuskilpailuissa luokkaan on mahdollisuus osallistua orit, tammat että ruunat, kun taas raveissa on lähtöjä, joihin ruunilla ei ole mahdollisuutta päästä mukaan ollenkaan. Raveissa on myös mahdollisuus pelata voittajasta, mikä ei ole ratsastuspuolella mahdollista ensinkään.

Jokaisissa raveissa on käytössä myös käsiohjelma joka on ohuehko vihkonen, josta löytyy kaikista sinä päivänä juoksevista hevosista kattavat tiedot.  Alla on kuva lähtölistasta ja selitykset numeroille ja tiedoille.

  • Hevosen tuoreimmat kilpailutulokset kertovat päivän kunnosta. Yleensä lähtöjen suosikkeja ovat viime aikoina menestyneet hevoset.
  • Vertaa hevosen ennätyksiä (1), sijoituksia (2) ja voittosummaa (3) lähdön muiden osallistujien tietoihin.
  • Toisinaan hevosten sijoituksissa lukee numeroiden sijaa kirjainlyhenteitä esimerkiksi:

* kl = koelähtö
* hpl = hylätty pitkä laukka
* hll = hylätty liiat laukat
* hlo = hylätty loppusuoran laukka
* k = keskeytys

  • Ohjastajilla (4) ja valmentajilla (5) sekä heidän aiemmalla menestyksellään voi olla merkitystä hevosen pärjäämiseen. Hyvä ohjastaja voi parantaa hevosen mahdollisuuksia huomattavasti.
  • Paljon pelaavat tutkivat myös hevosten kengitystietoja (6), lähtöpaikkoja (7) sekä kilpailun sopivuutta hevoselle.
Suur-Hollola Ajo 2015

Playsson.netillä on oma nimikkolähtö pitkäperjantaina 14.4. Turun Metsämäen raveissa. Tilaisuus on kaikille avoin, etenkin bloggaajat ovat tervetulleita mukaan tutustumaan raviurheiluun ja osallistumaan lähdön palkintojenjakoon! Voittajahevonen saa Playsson.netin logolla varustetun voittoloimen. Lipun hinta on 35 euroa ja se sisältää sisäänpääsyn raveihin sekä ruokailun ravintolakatsomossa noutopöydästä ruokajuomineen. Saamme myös oman toto-oppaan ja ennen raveja on mahdollista osallistua opastettuun tallikierrokseen.

Paikkoja on rajoitetusti. Sitovat ilmoittautumiset 26.3. mennessä info@playsson.net. Alle 16 -vuotiaat huoltajan luvalla.
TERVETULOA!

Vuokraus on hyvä tapa vahvistaa hevosmiestaitoja

Nykyään  hevosten ja ponien vuokraaminen on jo aika yleistä, sillä se on helppo tapa lisätä  ratsastuskertoja esimerkiksi ratsastustuntien  ohella , tai muuten vaan ratsastella, omistamatta kuitenkaan omaa hevosta. Vuokraajana pääse tutustumaan myös monipuolisesti hevosen tai ponin kanssa toimimiseen, mitä ratsastuskouluissa ei yleensä pääse tekemään. Se on myös  siitä kiva juttu, että tarjontaa on aika  paljon, ja jokaiselle  sopivaan harrastamiseen  löytyy aika usein  sopiva hevonen tai poni.  Vuokrauksessa kulut pysyvät myös melko järkevinä, sillä  siinä maksetaan yleensä vain ratsastuksesta.  Tähän postaukseen päätimmekin koota vähän vinkkejä vuokrauksen aloittamiseen ja itse vuokraukseen.

Pauliina ja vuokraponi Kuu Hevoset-messujen 2016 maastakäsittelykisassa

Kun  alat etsimään  vuokrahevosta tai ponia, suunnittele ensin, mihin tarkoitukseen sitä haet. Haluatko höntsäillä ja maastoilla pari kertaa viikossa, vai kenties valmentautua ja kisata ?  Jos haluat ratsastaa tavoitteelisesti, kannattaa miettiä myös mille tasolle tasolle omat taitosi rittää ja minkälainen hevonen sinulle sopisi tavotteitesi saavuttamiseen.  Sen mukaan osaat valikoida hyvän tasoisen hevosenkin käyttöösi. Kolmas asia, joka kannattaa ottaa huomioon ennen etsimistä, on tallimatka. Kuinka pitkän matkan päähän olet valmis menemään tallille, ja pääseekö sinne julkisilla, vai pitääkö olla oma auto?

Kun  katselet vuokrahevostarjontaa, kannattaa  käyttää monia eri lähteitä. Hevostalli.netissä on esimerkiksi erillinen osio vuokralle tarjottaviin hevosiin ja poneihin. Lisäksi Facebookissa on paljon ryhmiä, joissa tarjotaan vuokralle paljon hevosia.  Netin lisäksi kannattaa toki kysellä tuntemiltasi hevosihmisiltä kuten ratsastuksen opettajaltasi, tietävätkö he ketään, joka vuokraisi kriteereihisi sopivaa hevosta. Tietysti voit myös laittaa ilmoituksen, jossa kerrot etsiväsi tietyntyyppistä hevosta/ponia vuokralle. Silloin ihmiset, jotka eivät ole laittaneet ilmoitusta nettiin, voivat ottaa sinuun yhteyttä

Vaikka heti ei löytyisi sopivaa vuokrahevosehdokasta, kannattaa jatkaa etsimistä. Tarjonta vaihtelee paljon myös  vuodenajoittain. Kesällä ei todennäköisesti löydy niin paljoa ehdokkaita vuokraukseen, kuin talvella, koska kisakausi on käynnissä. Jos et heti löydä sopivaa, kannattaa katsella rauhassa ilmoituksia ja odottaa sitä oikeaa. Myös eri vaihtoehtojen kokeilu kannattaa, ennen vuokrauspäätöksentekoa.

Vuokraponin kanssa voi päästä kokeilemaan uusia juttuja, kuten maastoesteitä

Kun sopiva vuokrahevonen  on löytynyt, kannattaa ehdottomasti tehdä kirjallinen sopimus vuokrauksesta.  Sopimukseen tulisi laittaa oikeastaan kaikki asiat, jotka kuuluvat vuokraukseen;

 Vuokrauksen kesto ja päivät viikossa.
Eli vuokraatko vain tietyn aikaa, vai siihen asti, kunnes toisin päätetään. Entä kuinka monta kertaa viikossa käyt, ja menetkö tiettyinä vakipäivinä, vai sovitaanko päivistä aina viikko kerrallaan.

Vuokrauksen sisältö.
Saatko käydä valmennuksissa tai tunneilla ponin kanssa, entä kisata? Onko näillä joku raja, esim kahdet kisat kuukaudessa.  Kun ratsastat omalla tallilla, kuinka usein saa hypätä vai saako ollenkaan. Myös se pitää sopia, saako vuokraaja antaa jonkun toisen ratsastaa vuokrahevosellaan.

Kulut.
Paljonko maksaa yksi kerta, entä ovatko kaikki kerrat samanhintaisia. Esimerkkinä, maksatko kisoista yhtä paljon, kuin normaalista ratsastuksesta, kun kisoissa kuitenkin vuokraaja maksaa kisamaksut itse. Vai maksetaanko vuokraus aina  samana tiettynä summana kuukauden lopussa. Mitä tehdään jos vuokraaja tai vuokrahevonen sairastuu, miten maksu niissä tilanteissa hoidetaan. Kuinka toimitaan hevosen varusteen hajotessa, kuka sen korjaa tai maksaa. Myös eläinlääkärikulujen kohdalla pitää sopia, miten ne maksetaan ja onnettomuuksien varalle on hyvä sopia etukäteen toimintatavat kirjallisena.

Pauliina ja Kuu match show -näyttelyssä

Ikävätkin asiat pitää sopia. Kuinka toimitaan, jos jompikumpi osapuoli laiminlyö sovittuja asioita? Tai kuka päättää mitä tehdään, jos hevoselle sattuu jotain vakavaa, ja päätös pitää tehdä nopeasti? Entä mikä on vuokrasopimuksen irtisanomisaika normaalitilaanteessa, tai toisen osapuolen laiminlyödessä sopimuksen asioita?

Muista myös, että vuokrasopimuksia tarvitaan molemmille osapuolille yksi. Alaikäisenä pyydä aina huoltajasi allekirjoitus vuokrasopimuksiin ja pyydä huoltajaa mukaan tutustumaan vuokrahevoseen sekä tämän omistajaan.

Kun aloitat käymään vuokraponillasi/-hevosellasi, niin omistaja haluaa varmaan tietää, mitä teet, ja miten treenit sujuvat. Siksi onkin hyvä tapa kirjoittaa joko esimerkiksi kalenteriin treenikuulumisia tai kertoa ne tekstiviestin välityksellä. Näin myös vuokranantajan on helppo luottaa vuokraajaan. Myös avoimuus kaikessa vuokraukseen liittyvissä asioissa on hyvin tärkeää, jotta vuokraus olisi molemmille osapuolille mahdollisimman helppoa ja mukavaa. Välillä voit myös pyytää omistajaa katsomaan treenejä tai kisoja, niin hän saa ajankohtaista tietoa, miten teillä menee.

Vuokrahevoseen  on hyvä suhtautua kuin omaan, joten huolehdithan esimerkiksi, että oman käyttösi jälkeen varusteet ovat puhtaat ja hevosella on kaikki hyvin. Vuokraaminen on hyvä keino harjoitella hevosen omistamista ja syventää omia hevosmiestaitojaan. Vuokrahevosen kanssa voi päästä tekemään paljon sellaisia asioita, joita et muuten välttämättä pääsisi kokemaan. Sen kanssa voit päästä etenemään korkeallekin tasolle kisakentillä ja valmennuksissa, tai vähintään muodostaa hyvän luottamussuhteen siihen.

Vuokrahevosen/-ponin  kanssa on myös helppo harjoitella maastakäsittelyä, mikä on todella hyödyllinen taito, mutta mitä ei ratsastuskouluissa yleensä opeteta.

Vuokraaminen avaa paljon uusia ovia ja  mahdollisuuksia kehittää hevosten kanssa tekemistä!

 

 

Artikkeli kategoriassa

Pikkuponeja, liikutushevonen ja ratsastuskouluelämää – Katja Hautamäen blogista löytyy vaikka mitä

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle muulle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa -blogi, jonka kirjoittaja Katja Hautamäki, 20, harrastaa hevosia monipuolisesti niin ratsastuskoulun tunneilla käyden, liikutushevosen kanssa treenaillen ja pikkuponeja hoitaen.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Katja, 20-vuotias tyttö Helsingistä. Ratsastuksen lisäksi harrastan bloggausta sekä valokuvausta. Omaa hevosta en omista, mutta blogin mukana niitä esiintyy laidasta laitaan eri talleilta. Päätähtinä on ratsastuskoululla asuva hoitohevonen Eepika, eli tutummin Runo. Runo on rodultaan eestinhevonen ja se on syntynyt 2008. Kilpatallilla asuva liikutushevonen Tokaj, eli tutummin Toksu. Toksu on 2003 syntynyt puolalainen puoliverinen, jolla kisataan pääasiassa koulua, mutta välillä myös esteitä.

Mukana on myös suloiset pikkuponit, jotka asuvat pienellä yksityisellä tallilla jota olenkin kutsunut ”pikkustentalliksi”. Tallilla asuvat oripojat Apollo ja Mix, tutummin Apsu ja Mixu. Apsu on rodultaan shetlanninponi ja ikää siltä löytyy 24 vuotta. Mixu on 10-vuotias risteytysponi. Lisäksi samalla tallilla asuu Mixun emä Midi, jolta ikää löytyy jo n. 30 vuotta. Kolmikkoa täydentää vielä tallin nuorin ruunapoika Ami. Ami on kuusivuotias miniatyyrihevonen.

Kerro hieman blogistasi Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa?

Blogin pyrin päivittämään joka viikko pari kertaa kuulumisten ja uusien kuvien kanssa. Peruskuulumisten lisäksi teen välillä videopostauksia sekä lukijoiden toivepostauksia. Kuvat ovat postauksissa lähinnä pääosassa ja kuvapostauksia blogissa onkin melko usein kilpailuista ja kuvaustuokioista ponien kanssa.

Mikä on paras postaus blogissasi?

Blogia on tullut pidettyä niin monta vuotta, etten edes muista mitä kaikkea sinne on tullut kirjoitettua. Omiin suosikkipostauksiin kuuluu kumminkin postaus ”Kymmenenvuotta”, johon käytin paljon aikaa kuvien etsimisessä ja postauksen teossa.

Mitkä seikat mielestäsi tekevät hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Hyvä blogi on sellainen, mihin oikeasti käytetään aikaa. Postauksiin käytetään aikaa, kuviin panostetaan edes hieman, ulkoasu on tehty siistin näköiseksi ja itse tykkään myös siitä, että lukijoiden kommentteihin vastataan.

Nykyisin itse en ajanpuutteen takia ehdi lukemaan hirveästi muiden blogeja. Mutta ne mitä luen, on lähinnä tuttavien ja ystävien blogeja, jotka kertovat heidän hevoselämästään.

Millaista on harrastaa ratsastuskoulussa?

Ratsastuskoulussa olen käynyt kymmenen vuotta ja kaikki vuodet samalla tallilla, missä olen viihtynyt todella hyvin. Vaikka käynkin siellä vain kerran viikossa matkan takia, niin sinne on aina yhtä ihana mennä. Henkilökunta on todella ystävällistä, ilmapiiri tallilla on muutenkin hyvä. Hevoset ovat kilttejä ja mukavia, sekä opetus on hyvää, eikä ratsastusryhmäkään ole liian iso, joten apuja ja neuvoja kyllä saa.

Mitä kaikkea touhuat hoitoponiesi ja liikutushevosesi kanssa?

Runon kanssa touhuilen kerran viikossa, yleensä vain harjailen ja rapsuttelen, mikäli en sillä ratsasta tunnilla. Toksun kanssa puuhaillaan pari kertaa viikossa, riippuen miten ehdin siellä käymään. Toksun kanssa ratsastelen itsenäisesti yleensä koulua ihan rennosti, ilman mitään suurempia paineita. Pikkuisilla käyn eniten. Hoidan siellä aamu- ja iltatalleja, käyn ajamassa Apsulla tai Mixulla, joskus Midillä jotain kävelylenkkejä sekä tallilla pidetään tunteja ratsastajille, joilla ei kokemusta ole joko ollenkaan, tai hyvin vähän vain. Tallilla ei kenttää ole, joten tunnitkin pidetään maastossa.

Harrastat myös valokuvausta. Kerro muutama vinkki hevoskuvauksesta kiinnostuneelle?

Hevosten kuvailussa kannattaa olla kärsivällinen. Liikkuvasta hevosesta ei aina onnistuneita kuvia tule eikä hevosen korvatkaan aina pysy pystyssä. Aikaa kannattaa varata kuvien ottoon, niiden kanssa ei kannata hosua. Myös kannattaa katsoa vähän millaisella ilmalla kuvailee. Kunnon luonnonvalossa kuvat onnistuu paljon paremmin, kuin synkässä sateisessa ilmassa. Kuvia myös kannattaa hieman muokata, se tuo heti kuviin uudenlaista ilmettä.

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Ehdottomasti se hevosten kanssa oleminen, kun siitä saa sen parhaan ystävän, johon voi luottaa ja joka saa päivän kuin päivän paremmaksi pelkästään olemassaolollaan.

Mitä tavoitteita sinulla on vuodelle 2017 hevostelun parissa?

Toksun kanssa saada enemmän luottamusta ja yhteistyötä sujuvammaksi. Sen kanssa on tullut tehtyä yhteistyötä alle puoli vuotta, eikä sen kanssa alku ole ollut helpointa. Vielä on matkaa, että sen kanssa yhteistyö alkaa sujumaan hyvin, että voin luottaa siihen hevoseen 110%. Ja totta kai pitää hauskaa muidenkin hevosten kanssa ja hankkia ihania muistoja!

Lue lisää Katjan hevoselämästä Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa -blogista.

Voita liput Helsinki Horse Fairiin!

Junnutiimin ensimmäinen tapahtuma, jossa ollaan tietysti mukana. Päätimme pistää pystyyn Helsinki Horse Fair -lippuarvonnan! Kyllä, luit oikein! Arvomme siis kaksi kahden lipun päivälippupakettia, jotka oikeuttavat sisäänpääsyn voittajalle ja tämän kaverille yhdeksi päiväksi messuille. Lipuilla pääsee myös GoExpoon ja Kuva&Kamera -tapahtumaan. Osallistumisaikaa arvontaan on Keskiviikkoon 15.3 klo 18.00 asti. Voidaksesi voittaa liput, toimi näin:

Osallistuaksesi yhdellä arvalla:

  1. Laita sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommentteihin, jotta voimme olla yhteydessä voittajaan arvonnan suorittamisen jälkeen.

Saadaksesi lisäarvan arvontaan:

 1. Seuraa meitä instagramissa @junnutiimiplaysson

2. Tägää arvonta kuvaan yksi kaverisi, jonka kanssa lähtisit messuilemaan.

HUOM! Helsinki Horse fair liput lähtevät sähköisessä muodossa voittajalle.

Onnea arvontaan!

Haastattelussa keppihevosharrastajat

Keppihevosharrastus on varsin hyödyllinen, hauska ja suosittu harrastus etenkin nuorten keskuudessa, mutta mitä siihen oikein kuuluu? Postaukseen on koottu muutaman 11-14- vuotiaan keppihevosharrastajan haastattelut, sekä esittely Suomen Keppihevosharastajat Ry :stä.

Jessica, 13

Keppihevosharrastuksen ehdottomasti parhaisiin puoliin kuuluu se miten melkein kaikki ovat kavereita. Useimmat tietävät toisensa, saa paljon uusia kavereita kisoista, kuten myös leireiltä. Harrastuksessa ei katsota ikää, ulkonäköä eikä mitä toinen osaa, kenellä on kalliimpi keppari saati kenellä taas rumin ja halvin. Päinvastoin, kaikki on kuin suurta perhettä! Niinkuin hyviä puolia on niin myös huonojakin löytyy, muttei läheskään yhtä paljoa. Huonotkin puolet voi kääntää hyviksi kunhan on asenne kohdillaan ja on varma tekemisistään. Esimerkiksi keppihevosharrastajia kiusataan aika usein, mitä sitten! On muillakin varmasti omia asioita mitä ei halua muiden tietävän, se on nössöä, kun taas me keppariharrastajat järjestämme omia kulkueita ylpeydellä. Uskaltaisivakto kiusaajat tehdä niin? Enpä usko!

Itse aloitin kepparit joskus 7-vuotiaana puukeppihevosilla, kävin jopa yhdet kisat silloisella hevostallillani. Harrastus ei silloin vielä ollut muuta kuin leikkiä, joka sitten kehittyi vuonna 2011 kesällä ensimmäisellä keppihevosleirilläni harrastukseksi. Siitä sitten se lähti! Keppihevoset olen tehnyt siitä lähtien itse varusteineen, toki muutaman ostettuna ja tilattunakin löytyy!

Tällä hetkellä tallissani asuu neljä kepparia aktiivisella käytöllä ja lisää on tulossa. Tallini hevosista jotkut on välillä tunneillani pyörimässä, kun taas toiset on kisaratsujani joita en anna muille ratsastettavaksi, toki poikkeuksia löytyy!

Kuten jo mainitsinkin minulta löytyy kisaratsuja joilla kisaan, tällä hetkellä en pysty kylläkään kisaamaan kovin paljoa polvivamman takia. Kilpailuja yritän järjestää parhaani mukaan milloin missäkin, jos saan kaverin mukaan järjestämään!

Keppihevosillani on vakituisia lomia kuin treenikausiakin. Kaikille olen tehnyt oman suunnitelman mitä ratsastan ja miten, sitten jää vain toteutus jäljelle! Parasta siinä onkin, kun onnistuu haluamassaan asiassa edes kohtalaisesti!

Harrastusta aloitteleville haluaisinkin sanoa, ettei saa lannistua, harjoittelemalla oppii ja sillä pääsee pitkälle!

Jenna, 14

Keppihevosharastuksen hyviä puolia on monipuolisuus, hyvät keppihevospiirit, on paljon kavereita jotka harrastaa myös keppareita sekä saa uusiakin ystäviä ja se on hyvää liikuntaa. Kädentaidotkin kehittyy valmistaessa keppareita ja niille varusteita. Huonoja puolia ei ole melkein ollenkaan, paitsi ehkä ne ihmiset ketkä eivät ymmärrä keppariharrastusta ja kiusaavat siitä.

Sain idean ruveta harrastamaan keppareita kun kaverillani oli pari sukkakepparia ja silloin se harrastaminen oli tosiaan vielä leikkimielistä. Sen jälkeen mulla oli vähän taukoa, mutta pari vuotta siitä aloin harrastamaan tavoitteellisesti, nytolen harrastanut n. 3 vuotta keppihevostelua.

Olen tehnyt suurimman osan keppareistani itse, mutta eiväthän ne mitään parasta laatua ole. Pari muuta kepparia olen ostanut muilta tekijöiltä ja varusteet teen aina itse. Minulla on tällä hetkellä kuusi kepparia, kolme hevosta ja kolme ponia.

Olen kilpaillut pari kertaa, mm. kavereiden järjestämissä kisoissa. En kisaa aktiivisesti, koska pelkään että unohdan radan, mutta jos kilpailen niin menen ainakin kürin. Itse en ole järjestänyt kisoja, mutta haluaisin ehkä tulevaisuudessa.

Mitä tykkäät tehdä eniten keppihevosten kanssa?

Ratsastaa, eli esimerkiksi harjoitella kürejä, hyppiä ratoja tai muutenkin esteitä. Joskus käydään kavereitten kanssa maastossa laukkaamassa tai hyppäämässä maastoesteitä.

Mitä haluaisit sanoa keppihevosharrastusta aloittelevalle?

Ensinnäkin älä välitä kiusaamisesta, ja ole oma itsesi, löydä oma tyylisi, oletko este- , koulu- , vai kenttäratsastaja, päätät itse!

Milja, 11

Hyvät puolet on liikunta, käsityöt ja saa uusia kavereita. Se on niin monipuolista
Huonot puolet ovat, että aika monia kiusataan tämän harrastuksen takia.

Sain idean kun katsoin youtubea ja löysin keppari videon ja aloitin kepparit jo 2011, mutta en ollut niin aktiivinen silloin joten alotin niinsanotusti uusiksi 2014.

Heppoja en tee vielä itse , mutta varusteita kylläkin teen. Omistan neljä kepparia ja yksi on minulla ylläpidossa.
Olen itse järjestänyt  kahdet kisat ja kilpaillut olen aika paljon.

Mitä tykkäät tehdä eniten keppareiden kanssa?

Ratsastaminen on lempiasia ja ratsastan jokaisen 3-4kertaa viikossa.

Mitä haluaisit sanoa keppihevosharrastusta aloittelevalle?

Älkää välittäkö ja kuunnelko haukkujia, ne vain kerää huomiota. Jos esim. haluatte hypätä kepparin kanssa 100cm, niin harjotelkaa ja tehkää se!

Sanni, 13

Hyviä puolia keppihevosissa on ainakin hinta, keppihevosharrastus on todella halpaa. Keppihevosissa on myös mukavaa se, että niillä voi mennä vaikka 15 minuuttia ja voi lopettaa, kuin esimerkiksi ratsastuksessa pitää ratsastaa noin tunti vaikka ei olisi fiilistä. Huonoja puolia on kun keppihevosilla ei voi mennä talvella eikä sateella kunnolla.

Sain idean keppihevosten harrastamiseen 7 vuotiaana katsoessani kaverini ratsastustuntia ja aloitin ratsastamaan keppihevosilla. Ostin ensimmäisen keppihevosen kaupasta ja tein sille suitset itse, mutta nykyään teen kaiken itse jos teen. Omistan 3 keppihevosta.

Olen kisannut keppihevosilla Tampereen hevosmessuilla vuonna 2013, 2014 ja 2016. En ole itse pitänyt kisoja, mutta olen ollut ”assistentti” ystäväni keppihevoskisoissa eli olin järjestämässä niitä.

Tykkään kesäisin tehdä esteitä ja hyppiä niitä, korkein este minkä olen hypännyt on ollut keppihevosen kanssa n.70cm ja ilman n.90cm. Tykkään myös mennä oma keksimiä kouluratoja musiikin tahdissa.

Mitä haluaisit sanoa keppihevosharrastusta aloittelevalle?

Kannattaa rohkeasti kokeilla. Ei kannata kuunnella mitä muut sanovat. Siitä alkaa tykkäämään pikkuhiljaa. Kukaan ei ole huono keppariratsastaja!

Iida-Maria, 11

Hyviä puolia on se että pääsee tekemään käsillä ja huonoja ei oikeestaan ole.

Mistä ja milloin sait idean aloittaa keppihevosharrastuksen?

Sain idean siitä, kun kaverini antoi minulle 7 vuotiaana synttärilahjaksi kepparin, sillä ratsastelin ja siitä se sitten alkoi.

Mä teen ite varusteita, mutta keppareita en osaa tehdä tai no en ole koskaan kokeillut, joten minä kyselen kavereiltani tilauksia. Omistan 5 keppihevosta, mutta minulle on tulossa yksi lisää.

Olen kilpaillut, mutta en ole itse kisoja järjestänyt niin nyt olisi järjestämäni kisat suunnitteilla.

Itse tykkään hypätä esteitä ja maastoilla keppareiden kanssa

Mitä haluaisist sanoa keppihevosharrastusta aloittelevalle?

Että uskaltaisivat rohkeasti aloittaa, kun minä en uskaltanut aloittaa virallisesti, koska pelkäsin tulevani kiusatuksim mutta en tullut ja jatkoin tätä kyseistä harrastusta! Ei kannata siis jäädä miettimään mitä muut ajattelevat tästä harrastuksesta vaan tee sitä mitä sinä haluat!

Suomen Keppihevosharrastajat ry

Suomen Keppihevosharrastajat ry on syksyllä 2016 rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa keppihevosharrastuksesta, toimia ”tien risteyksenä” harrastajakunnan sisällä ja järjestää aiheeseen liittyvää toimintaa. Aiemmin Suomen Keppihevosyhdistyksen nimellä toiminut järjestö on ollut olemassa 2000-luvun alkupuolelta asti ja sillä onkin takanaan hyvin värikäs historia.

Yhdistyksen suurin vuosittainen projekti on Keppihevosten este- ja kouluratsastuksen mestaruuskilpailut, jotka ovat kasvaneet vuosi vuodelta, tänä vuonna ne pidetään huhtikuun lopussa Tikkurilassa. Muuhun toimintaan kuuluu viralliset näyttelyt, rekistereitä ja koulutuksia.

SKHH ry:n periaatteita on ilmaisuus, vapaaehtoisuus ja yhdessä tekeminen, siksi suurin osa toiminnastamme tapahtuu netissä, jotta ne ovat mahdollisimman monien saatavilla riippumatta sitä, missä päin maata sattuu asumaan.

 

Emilia Tammisen blogissa painotutaan oman tallin ja kouluhevosen arkeen

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle muulle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Laukkapiruetteja-blogi, jonka kirjoittaja Emilia Tamminen, 16, on oman tallin ja hienon kouluhevosen omistava ratsastaja.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Emilia Tamminen, 16-vuotias ensimmäisen vuoden merkonomiopiskelija. Olen harrastanut ratsastusta ihan pienestä pitäen, sillä meillä on aina ollut omia hevosia. Tämän hetkinen hevoseni, Gotika, lempinimeltään Gika, on ensimmäinen oma hevoseni. Aiemmin minulla on ollut ainoastaan shetlanninponi, joka edelleen asuu meidän omassa tallissamme.

Gika on 18-vuotias Latvialainen puoliveritamma, jolla on aiemmin kilpailtu koulua vaativissa luokissa. Minulle Gika on kuitenkin ollut ennemminkin oppimestarina ja sen kanssa ollaan näiden 2,5 vuoden aikana opittu paljon. Gika on luonteeltaan tosi kiltti ja rauhallinen ja se pyrkii miellyttämään ratsastajaa. Välillä kuitenkin ratsastaessa Gika ei ymmärrä ihan kaikkea, mitä siltä vaadin, kun se alkaa tekemään jotain omia liikkeitä. Gika on tosi kiva hevonen myös siinä mielessä, että vaikka mulla menisi aikaa koulunkäyntiin, ja jäisi sitä mukaan hevoselle vapaapäiviä, niin pystytään hyvin ns. jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kerro hieman blogistasi Laukkapiruetteja?

Aloitin blogini kirjoittamisen syyskuussa 2015. Alussa blogissani oli selkeitä aihepostauksia, mutta nykyään se kertoo aikalailla minun ja Gikan arjesta ja treeneistä. Välillä heppajuttujen seasta löytyy myös lifestyle -tyyppisiä kirjoituksia. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan omassa elämässäni tapahtumia juttuja ja muitakin kuulumisia, vaikka hevoset ovatkin suuressa osassa elämääni.

Mikä on paras postaus blogissasi?

En osaa sanoa parasta postausta, sillä en sellaista vielä ole kirjoittanut, mutta parhaimpia ovat kuitenkin Ratsastuskypärän käytöstä, Miten Pumpulin kanssa menee ja Epäonnistuneet kisat 7.8..

Mitkä seikat mielestäsi tekevät hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Mielestäni hyvä blogi on sellainen, johon tulee postauksia säännöllisin väliajoin. Tykkään myös, jos ulkoasuun on edes hieman panostettu ja ulkoasua vaihdellaan esimerkiksi vuodenajan mukaan. Tekstin täytyy olla selkeällä fontilla, helppolukuista ja sujuvaa. Luen itse blogeja vähän laidasta laitaan, sillä useimmista blogeista saa ideoita ja inspiraatiota omaan blogiin.

Millaista on arki oman tallin parissa?

Arki oman tallin parissa on aika sujuvaa, mutta tietysti välillä raskasta, sillä hevoset on aina pakko hoitaa, vaikkei itseä huvittaisi. Meillä äiti tekee lähes aina aamutallin ja vie hevoset ulos. Karsinoiden siivoaminen viikolla on usein myös äidin hommaa, mutta viikonloppusin yleensä minä siivoan ne. Minä yleensä hoidan hevoset sisälle ja teen iltatallin. Oma talli on siitä kätevä, ettei tarvitse lähteä mihinkään kauas, että pääsee tallille. Omat haasteet tuo kuitenkin esimerkiksi se, ettei voi noin vaan lähteä mihinkään lomamatkalle ennen kuin on saanut luotettavan henkilön hoitamaan hevosia.

Mikä sai sinut kiinnostumaan ratsastuksesta?

Olen aina ollut kiinnostunut ratsastuksesta, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Tämän hetkinen kiinnostus on kyllä ihan hevosen ansiota, sillä ilman Gikaa en varmaan enää ratsastaisi, vaan harrastaisin jotain muuta. Alunperäinen kiinnostus ratsastukseen on tullut todennäköisesti äidiltä ja tämänhetkinen sitten Gikan mukana, sillä hevosessa oli alkuun niin paljon haastetta, että halusin oppia ratsastamaan sitä ja aina kun olen oppinut uutta, olen kiinnostunut lisää ratsastamisesta ja oppimisesta.

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Parasta hevosharrastuksessa on se, että pystyy luottamaan ja tekemään yhteistyötä suuren eläimen kanssa. Se on myös parasta, että vaikka olisi kuinka huono päivä, niin hevosen nähdessä tulee hyvä mieli.

Miten treenaat kouluhevosesi kanssa?

Gikan ja minun treenaamiseen kuuluu perus kenttätyöskentelyn lisäksi maastoilua, käyntityöskentelyä ja rennompaa menemistä esim. sänkipellolla. Kentällä tehdään vaihtelevasti aika perusjuttuja käynnistä väistöihin ja taivutuksiin. Omatoimisesti menen usein kaikissa askellajeissa ja yritän saada sekä itseni että hevosen tyytyväiseksi tekemisestä. Teemme myös usein sellaisia tehtäviä, joita on kouluohjelmissa, joihin voisimme osallistua. Käydään välillä ns. tarkistamassa tilanne valvovan silmän alla, mutta meille hyvää valmentajaa en vielä ole löytänyt, mutta ehkä sellainenkin jostain joskus ilmestyy. Käyntityöskentelyssä tsekkaan ihan perusjuttuja ja kiinnitän siinä huomiota yleensä omaan istuntaani ja vaikutukseeni hevoseen. Maastoilu ja ilman satulaa meneminen yms. on taas vaihtelua ja mielenvirkistystä kaiken kentällä menemisen ohella.

Mitä tavoitteita sinulla ja hevosellasi on vuodelle 2017?

Tänä vuonna tavoitteena on päästä menemään ensimmäiset kisat Gikalla ja saada puhtaita ratoja. Myös erilaisten valmentajien silmän alle meneminen ja hyvän valmentajan löytäminen on yksi tämän vuoden tavoitteista.

Lue lisää Emilian ja Gikan elämästä Laukkapiruetteja-blogista.

Bloggaajien nuoret hevoset osa 3

Tämä postaus on Bloggajien nuoret hevoset- sarjan viimeinen osa. Jos et ole jo lukenut edellisiä postauksia pääset osaan 1 TÄSTÄ ja osaan 2 TÄSTÄ.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

SENNI VILANDER JA HERKKU

Suomenhevosori Häyrilän Herkules ”Herkku”, 4v

 En ollut itse valitsemassa Herkkua, ja Herkku olikin sellainen
pieni ”vahinko ostos”. Vuonna 2015 kuninkuusraveissa Joensuussa
Isäpuoleni ja kummisetäni päättivät vain extempore huutaa varsasta ja
lopulta se päätyikin sitten meille. Erinomainen huutokauppa ostos se
kyllä on ollut, en valita vaikken valitsemassa sitä ollutkaan!

Ravuriksi tarkoitus, mutta jos juoksu ei maistu niin ratsuksi.

©Senni Vilander

 Nyt nelivuotiaakse kääntyneen Herkun kanssa tavoitteena on saada
ensin ravi kunnolla toimimaan ja jos valmennus alkaa tuottamaan
tulosta ja hevonen tuntuu hyvältä, niin keväällä olisi tarkoitus
juosta koelähtö. Jos kuitenkaan ei kaikki mene ihan niin
käsikirjoitusten mukaan, koelähtö juostaan sitten kun hyvältä alkaa
ravi tuntumaan. Kaudella 2017 Herkku myös opiskelee enemmän ratsun
saloihin ja etenkin irtohyppääminen tulee olemaan melko olennaisena
osana orin arkea.

Herkku on luonteeltaan todella kiltti ja ”helppo” ori ja se oppii
uudet asiat käden käänteessä. Samalla se on kuitenkin sellainen
orimainen jullikka, joka oppii niin huonot kuin hyvät tavat hetkessä.
Ei taida orin kanssa ollut yhtä erinäistä vaikeaa oppimista, mutta
joka ikinen kerta edelleen painitaan sen kanssa, pitääkö aina olla
nyppimässä hihasta tai testailemassa vähän rajoja. Sellaista
nuorekasta orimaista jääräpäisyyttä, joka varmasti ajan kanssa
pienenee, mutta kokoajan vielä tälläkin herkellä koettelee hermoja.
Mutta tosiaan yksittäistä vaikeaa asiaa on todella vaikea sanoa!
Toinen mainitsemisen arvoinen voisi tietenkin olla kärsivällisyys,
mikä helposti nuorella menevällä orilla saataa joskus olla kortilla,
mutta tämäkin saatii ajan kanssa hallintaan.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Herkun kanssa on ollut todella hankalaa välillä löytää oikeanlaista
tasapainoa ja tarkkaa liikuntamäärää per viikko. Koska Herkku kasvoi
vielä korkeutta ja nivelpintoja vielä pitkälle kolme vuotis syksyllä,
mentiin todella paljon viikottain sen mielialan mukaan. Nyt kun orin
kasvu tuntuu – taas hetkeksi ainakin – rauhoittuneen, liikutetaan sitä
noin 3-6 kertaa viikossa, riippuen mitä se tekee. Yleensä sillä on
viikossa 2-3 reipasta juoksupäivää (yleensä painavilla kärryillä,
rata/hiittipäivinä kevyillä kärryillä), yksi kävelypäivä (painavilla
kärryillä) ja loput päivät vaihtelevasti maastakäsin, irtojuoksuttaen,
ratsain, irtohypyttäen.. Aina vähän nuoren olemusta ja jaksamista
seuraten.

 Herkun kanssa on edetty ihan normaalihkoa tahtia, se on nuorena
ajo-opetettu kasvattajallaan, on käynyt eri radoilla. Kolmevuotis
keväällä ensimmäisen kerran käytiin ratsastajan kanssa selässä ja nyt
nelivuotis keväällä tarkoitus edetä molemmilla aloilla. Tietenkin
olemme tällä hetkellä vähän enemmänkin ”jäljessä” mitä voisi olla,
mutta olemme halunneet antaa Herkun kasvaa rauhassa ja saada sitä tätä
kautta ehkä vieläkin kestävämpi käyttöhevonen.

©Senni Vilander

 Mielestäni ehdottomasti paras vinkki ainakin suomenhevosten kanssa
on se, että antaa niiden rauhassa kasvaa! Jokainen hevonen kasvaa omaa
tahtiaan ja selkeästi niiden hitaammin kasvavien kohdalla on
mielestäni tärkeää se, ettei niitä pistetä liian nuorena ja vielä
nivelet ja lihakset kehittymättöminä tekemään liian vaikeita asioita.
Toki nuoreltakin pitää vaatia ja sen kanssa pitää treenata, mutta se,
että mielestäni on todella tärkeää tarkkailla nuoren hevosen
jaksamista ja pieninkin muutos on syytä ottaa vähän tarkempaan
tarkkailuun.

LIISA TIIITOLA JA POUTAPÄIVÄN AATOS

Hevoseni on 27.4.2016 syntynyt suomenhevosori Poutapäivän Aatos (I.Pätkä-Jätkä EI. Jaava)

Aatos päätyi minulle puolivahingossa. Se on siis oman orini jälkeläinen ja puhuimme Aatoksen emän astutuksen yhteydessä puolivitsillä siitä, että jos tuleva varsa on ori, haluan sen itselleni. Ja orihan sieltä sitten lopulta syntyi. Näin Aatoksen ensimmäistä kertaa sen ollessa kolmen päivän ikäinen ja rakastuin heti, se oli aivan kopio isästään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Aatos muutti emänsä kera meille laidunkaudeksi ja jäi lopulta tänne. Ikinä en ole yhtään hevosta näin alusta asti saanut tuntea, ja välillemme muodostunut side onkin tästä syystä todella erityinen.

Aatoksen kanssa meidän on tarkoitus suuntautua ratsupuolen hommiin, lähinnä siksi, että itse olen täysin ratsuihminen. Toki haluan, että Aatos opetetaan ajolle, sillä ajaminen on ihan loistavaa oheisliikuntaa myös ratsuille. Haaveissa olisi tähdätä suomenhevosten Kasvattajakilpailuun ja sen jälkeen jatkaa uraa kouluhevosena. Toki hyppäämistäkään ei sovi unohtaa ja mikäli Aatos osoittaa sillä puolella lahjoja, niin toki sitäkin kehitetään. Ja myönnettäköön, että omistajalla olisi kova hinku myös kilpailla kenttäratsastuksessa.

Vuonna 2017 tavoitteenani on tutustuttaa Aatos ”isojen hevosten” maailmaan. Eli opetella arkisia asioita, esimerkiksi kuolaimiin ja suitsiin tutustumista, trailerissa matkustamista, irtohypytystä ja muuta mukavaa. Toki tulee muistaa, että Aatos on vasta vuotias, eli se tarvitsee hurjasti myös lepoa ja aikaa olla lapsi. Virallisina tavoitteina meillä on myös 1.v varsanäyttelyt , joita ennen olisi mukava vaikka pyörähtää match showssa harjoittelemassa!

Ihan hirveästi tämän ikäiselle varsalle ei ole tullut opetettua asioita, ja kaikki opetetut asiat se on omaksunut todella helposti. Kavioiden nostamisessa tai vuolemisessa ei ikinä ole ollut ongelmia, eikä taluttamisessa tai harjaamisessa. Aatos jopa oppi hyppäämään porkkanan voimalla pyynnöstä ;). Mutta jos nyt joku asia on pakko keksiä, niin Aatos karkasi jo kolmen päivän ikäisenä sähkölangoista, eli lankojen kunnioittaminen vaati hieman harjoitusta.

Vuotiasta ei sen kummemmin liikuteta, mutta noin kolme kertaa viikossa irtojuoksutan sen yhdessä sen parhaan ponikaverin ja isänsä kanssa. Tämä irtojuoksutus on vain ekstraa tavallisen tarhailun ohella, sillä kentällä vapaana juokseminen on hurjan kivaa kerta toisensa jälkeen.

Opetuksen kanssa olen edennyt rauhassa. Toki Aatos osaa kaiken mitä sen ikäisen kuuluu, eli kävellä nätisti riimussa, seistä paikallaan käytävällä (molemmin puolin kiinnitettynä ja yksin tallissa) ja nostaa kaviot ja olla nätisti vuolussa. Mutta turhaa kiirettä emme ole pitäneet, emmekä tule pitämään, sillä nuoren kanssa kiirehtiminen johtaa harvoin haluttuihin tuloksiin.

Minun ykkösvinkkini nuoria hevosia ratsastaneena ja sivusta seuranneena on maltti tekemisessä. Vaikka nuori olisi kuinka lahjakas mallioppilas, ei kannata kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee! Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää rakentaa nuorelle vahva itseluottamus ja viedä se vain sellaisiin tilanteisiin joihin se on valmis. Vaikeustasoa ehtii sitten nostaa vanhempana, kun takana on huolellinen perustyö. Ja se pitää myös muistaa, ettei nuorta voi koskaan kehua liikaa!

Liisa kirjoittaa blogia Minä ja Pätkis, jossa hän kertoo enemmän Aatoksesta ja tämän touhuista kohti kisakenttiä. Aatoksen isä Pätkä-Jätkä seikkailee myös blogissa, ehkä vähän ahkerammin tällä hetkellä, kuin poikansa. Mukaan touhuihin mahtuu myös 10- vuotias tamma Pikku-Tarkka.

Tämä postaus oli Bloggajien Nuoret hevoset- postausarjan viimeinen osa ja todella toivomme, että tykkäsitte sarjasta. Haluaisitteko, te lukijat lukea postausarjoja enemmän, ja jos haluatte niin millaisia?

Vinkkejä kesän hevosleireille

Moni teistä on varmaan menossa heppaleirille kesällä, tai edes jossain vaiheessa. Tämän postauksen tarkoitus onkin antaa vinkkejä itselle sopivan leirin valintaan ja muutenkin vinkkejä leireihin liittyen.

Kun aloitat leiritarjonnan katselun, mieti minkä tyyliselle leirille haluat. Haluatko leirille, jossa saa höntsäillä ja pitää hauskaa. Vai kiinnostaako enemmänkin kunnon tehotreenileiri, jossa pääset kehittymään mahdollisimman paljon.  Tämä helpottaa karsimaan leirejä toisistaan ja onnistunut valitsemaan juuri sinulle sopivan.

Leiriä valitessa täytyy ottaa huomioon tietysti myös oma ja leirin taso. Ei ole järkeä mennä liian haastavalle tai helpolle leirille, koska kaverini menee sille. Saat paljon enemmän irti, kun valitset leirin oman realistisen tasosi mukaan. Kavereita saat leiriltä varmasti, joten sen suhteen ei kannata murehtia valintaa! Mieti myös vaihtoehdot yleis-, este-ja koulupainotteisten leirien joukosta.  Toki vaihtoehtoina on myös erilaisia vuokrausleirejä, jossa saat hevosen ikäänkuin omaksesi ja saat suunnitella ainakin osittain päivien ohjelman itse ja ratsastaa siis myös itsenäisesti.

Valitessasi leiripaikkaa, kannattaa sinun katsella niitä monelta eri taholta.  Leirejä järjestäviä talleja löytää ihan vain Googlesta esimerkiksi hakusanolla ”ratsastusleiri 2017” tai ”ravileiri 2017”. Kannattaa kuitenkin kysellä kavereilta, missä he ovat käyneet leireillä. Näin voit saada tietoa myös talleista hieman monipuolisemmin sekä tuttavien kokemukset kyseisistä leireistä. Myös joissain lehdissä (esim. Hevoshullu) on erillinen leiriliite kesäleiripaikoista. Jos sinulla on Facebook, voit kysellä myös siellä suosituksia leiripaikoista. Sieltä saa yleensä kattavan kokonaisuuden hyvistä leiripaikoista, tai vain yksittäisestä  tallista.

Netin keskustelupalstoiltakin voi löytää hyödyllistä tietoa, mutta täytyy muistaa, että niitä ei kannata kuitenkaan käyttää luotettavimpana lähteenä. Joku voi tahallaan kirjoittaa huonoja asioita talleista tai tieto saattaa olla hyvinkin vanhaa.

Tärkeitä asioita, joihin kannattaa kinnittää huomiota, on ensinnäkin opettajien taso. Varsinkin  jos haluat hieman vaativammalle leirille, kannattaisi opettajan  olla ainakin koulutukseltaan ratsastuksenopettaja.  Leirien sisältö on myös olennainen oas leirejä, joten niitä kannattaa vertailla.  Monissa paikoissa on esimerkiksi yömaastoa, uittamista ja vikellystä. Jos siis haluat kokeilla näitä,  muista tarkistaa, onko kyseisellä  tallilla mahdollisuus näihin.

Leiriohjelman suhteen  kannatta myös miettiä, kuinka paljon vapaa-aikaa haluaa, ja onko leiriohjelma itselle liian täyteenahdettu vai hieman vajaa.  Joillakin leireillä on mahdollista suorittaa ratsastus- ja hoitomerkkejä. Jos olet halukas suorittamaan merkkejä,  muista selvittää myös se etukäteen, onko niihin leirillä mahdollisuus.

Majoitustilat ja niiden siisteys ovat myös  hyvä tarkistaa.  Selvitä myös,  onko majoitustiloissa lämmitystä tai ilmanvaihtoa.  Mitä paremmat majoitustilat, sitä mukavampi ja helpompi on saada nukuttua ja näin ollen saat leiristä kaiken irti, kun oma jaksamisesi ei lopu huonosti nukuttuihin öihin.

Ratsastusleireillä myös tärkeitä huomioonotettavia asiota ovat ratsastusryhmien koko sekä ratsastuskentän ja  mahdollisen maneesin koko.  Jos ratsastusryhmän koko on suuri saattaa henkilökohtainen opetus kärsiä.  Vaikka opettaja olisi kuinka hyvä,  hänellä ei välttämättä riitä aika useaa yksittäistä ratsastajaa kohden.

Ratsastuskentän kokoon kannattaa kiinnittää huomiota, jos se on kovi pieni niin tila ei riitä välttämättä kaikkii tehtäviin, varsinkin jos ryhmäkoot ovat suuria.  Näitä kahta asiaa kannattaa vertailla keskenään.  Maneesi on yleensä teholeireillä plussaa.  Maneesitallilla tuntien tehtävät ja aiheet eivät ole säästä kiinni ja näin ollen kurjien kelien vuoksi ratsastustunnit eivät kärsi.

Monilla leireillä on myös kioski käytössä, josta saa ostaa herkkuja ja lisä evästä. Kannattaa kuitenkin varautua omien eväiden kanssa, jotta voit herkutella varmasti mieleisillä ruuilla kavereidesi kanssa! Taskurahaa kannattaa siis ottaa myös kioskia varten, sekä mahdollisia retkiä.  Retkistä kuitenkin mainitaan aina tallin sivuilla,  joten minkään retken ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Jos haluat ottaa leirille oman hevosen mukaan, muista  katsoa, että se on kyseisellä tallilla mahdollista. Yleensä leireillä jaetaan omat hoitohevoset, jolloin päivittäinen hevosen hoito on myös niille joilla ei omaan hevoseen ole mahdollisuutta. Varmista kuitenkin hoitohevosen mahdollisuus, joko leiriesitteestä tai leirin järjestäjältä.

Leirille pitää myös muistaa pakata hyvin, varsinkin pidempiä leirejä varten. Lopuksi olisikin vielä yleinen pakkauslista ratsastusleirille.

-Ratsastusvaatteet ja kypärä
Jos omistat turvaliivin, ota myös se! Joillaikin talleilla se on pakollinen varsinkin silloin, jos ohjelmassa on maastoesteitä. Kannattaa myös ottaa kahdet ratsastushousut sekä jokaiselle päivälle eri ratsastuspaita ja useammat sukat.

-Oleskeluvaatteet
Mukaan kannattaa varata  siis  joka säälle reilusti eri vaatteita, sekä erilaisia takkeja. Myös uimavaatteet kannattaa  otttaa.

-Erilaisia kenkiä
Ratsastuskenkien lisäksi kannattaa ottaa ainakin lenkkarit, kumisaappaat ja jotkin helpot ja nopet jalkaan laitettavat kengät esim. croksit

-Liinavaatteet
Useimmilla leirellä pitää ottaa itse omat lakanat  ja tyynynliina mukaan.  Vaihtoehtoisesti voit ottaa makuupussin, jolloin sinulle tulee vähemmän tavaraa mukaan.

-Hygienia tarvikkeet
Sisältäen henkilökohtaiset tarvikkeesi kuten hammasharjan ja -tahnan, hiusharjan+ponnareita, peseytymisvälineet sekä pyyhe. Mukaan on hyvö ottaa myös hyttysmyrkky ja laastareita.

-Muistiinpanovälineet
Yleensä  leireillä on ohjelmassa teoriaa, johon tarvitset kynän ja vihon. Voit myös pitää halutessasi leiripäiväkirjaa, johon voit kirjata päivän kohokohdat, muistoja ja opittuja asioita.

-Elektroniikkalaitteet ja latausjohdot
Kännykkä on hyvä olla mukana leirillä, sekä tietysti laturi.  Jos sinulla on kamera ja/tai kypäräkamera,  myös ne voi ottaa mukaan. Näin leirin mukavat hetket säilyvä ja voit jälkeenpäin tehdä niistä kollaaseja tai editoida oman leirivideon.

-Paljon hyvää leirimieltä
Leirille kannattaa pakata mukaan myös avoin ja hyvä mieli, sekä suhtautua tulevaan leiriin ennakkoluulottomasti. Jokainen kokee oman leirin tavallansa, joten älä anna muiden huonojen muistojen tai kokemusten vaikuttaa omaasi liikaa.

Leireiltä saa varmasti uusia kavereita ja ainutlaatuisia  kokemuksia, sekä  hyviä vinkkejä  omaan tekemiseen!  Leiri kannattaa varata ajoissa,  koska monille leireille paikat täyttyvät hyvinkin nopeasti. Me Junnutiimiläiset suosittelemme kaikille ainakin yhden leirikesän viettoa, jokaiselle hevosharrastajalle!

Mukavaa leirikesää!

Artikkeli kategoriassa

Bloggaajien nuoret hevoset osa 2

Tämä postaus on jatkoa edelliselle Bloggaajien nuoret hevoset osalle. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, pääset sinne klikkaamalla TÄSTÄ.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

SENNI VILANDER JA MIINA

  Serpentine’s Wilhelmiina ”Miina”. Miina on 5v shetlanninponitamma.

Miina valittiin pihatosta vähän vahingossa, kun etsimme siskoni
lapsille ponia. Itse en ollut Miinaa valitsemassa, mutta sen
käytöksestä huokui lempeys ja sellainen tietynlainen suloisuus, mikä
sitten oli äidin sydämen sulattanut. Ihana poni, joka onneksi
alkukankeuksien jälkeen kotiutui meille erinomaisesti.

Miina on nk. monikäyttöponi, joka toimii pääasiallisesti
näyttelyponina ja toivottavasti tulevaisuudessa jonkun
pikkuratsastajan ratsuna ja minun valjakkoponina.

 Miinan tavoitteet vuodelle 2017 on oikeastaan melko
näyttelypainoitteiset. Tänä vuonna on todella paljon meidän lähellä
rotunäyttelyitä ja lisäksi tavoitteena kiertää paljon mätsäreitä,
sillä haluan kannattaa myös epävirallisia näyttelyitä ja niiden
järjestäjiä! Lisäksi keväällä aloitamme valjakkovalmennukset Miinan
kanssa, joten mistä sitä tietää jos vaikka vielä tänä vuonna pääsemme
näyttämään jossain helpossa luokassa taitomme?

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

 Miina on ollut erittäin simppeli nuori. Se hoksasi kärryt
muutamalla kerralla, se ei ole ollut moksiskaan vaikka ratsastaja on
istunut kyydissä. Jalkojen nostamista jouduttiin alkuun
harjoittelemaan muutamia kertoja, mutta ensimmäinen kengitys oli jo
naurettavan helppo. Suitset opeteltiin hetkessä. Onkohan tämä ollut
liian simppeli shetlanninponi, kun tuntuu, ettei vielä ole ollut
ongelmia eikä niinkään hankalia harjoituksia tullut tehtyä?

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Miina liikkuu vaihtelevasti 3-6 kertaa viikossa. Pääsääntöisesti
Miina saa liikkua omatoimisesti vapaana lenkillä, eli kun olemme
ratsastamassa esimerkiksi omilla hevosilla maastossa, Miina tulee irti
mukana. Tämä tosin toimii vain talvella, kesällä Miina kulkee narun
päässä, sillä makea ruoho houkuttelee possua syömään ja lenkkeily jää
sitten vähemmälle. Lisäksi Miinaa ajetaan, juoksutetaan sekä irti-
että liinassa ja poni käy myös maneesilla pomppimassa pieniä esteitä
ihan narun päästä. Ponin kohdalla ei oteta liikunnasta paineita, mutta
tärkeänä pidetään myös sitä, ettei se pääse lihomaan ylilihavaksi
kasaksi, sillä se ei missään nimessä ole tervettä, ei edes
shetlanninponille!

Miina on ollut vähän sellainen ”tehdään kun ehditään”-poni, mutta
silti se on oikein hyvällä mallilla. Meille 3-vuotiaana tullessaan se
ei osannut vielä mitään, mutta nykyään se kulkee mallikkaasti niin
kärryjen edessä kuin ratsastajankin kanssa. Paljon
maastakäsintyöskentelyä on tehty ja se on auttanut myös paljon muiden
oppimisten kanssa.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Nuorten kanssa on mielestäni tärkeää kuunnella sitä miltä se
hevonen tuntuu ja mikä on mieliala. Jos nuori on väsyneen oloinen tai
kyllästynyt, sen voi huoletta antaa olla kevyemmällä. Lisäksi
mielestäni nuoren kanssa on tärkeää se, että liikunta ja tekeminen on
monipuolista ja oikeista asioista palkitaan.

Sennin ja Miinan tekemisistä voitte lukea lisää Kisamatkalla-blogista

IIDA KUUSELA JA RUUTIN PEKKO

Ruutin Pekko, kutsumanimeltään Pekko on kirjava shetlanninponiruuna. Pekko on vuosimallia 2013  ja täyttää toukokuussa 4 vuotta.

Olin hoitanut Pekkoa ja sen emää siitä asti, kun Pekko oli 8 kuukauden ikäinen, ja myöhemmin Pekon kasvattaja tarjosi sitä minulle ostettavaksi. En edes ollut etsimässä itselleni omaa ponia, vaikka tottakai olin aina haaveillut sellaisesta. Harkitsimme Pekon ostoa pitkään, mutta lopulta päädyimme kuitenkin ostamaan sen elokuussa 2014 ponin ollessa vuoden ja 3 kuukauden ikäinen. Olin kesän aikana opettanut isäni kanssa Pekkoa kulkemaan narun päässä, ja halusin myöskin jatkaa ponin kouluttamista jatkossakin. Monesti sanotaan, ettei nuori ole paras valinta ensimmäiseksi hevoseksi, mutta voin sanoa, ettei se mielestäni pidä aivan paikkaansa. Pekko nimittäin oli aivan loistava valinta ensimmäiseksi ponikseni, sillä se on opettanut mulle todella paljon lisää hevosista ja niiden kouluttamisesta!

 Pekon kanssa olemme suuntautuneet ajopuolelle. Ajokoulutimme sen noin vuosi sitten, mutta varsinaista raviponia siitä ei kuitenkaan tule, sillä sen isäori ei ole jalostukseen hyväksytty. Emme ole antaneet tämän kuitenkaan haitata, sillä voin siitä huolimatta treenata sitä ja käydä se kanssa hiitttailemassa raviradalla.
Takoituksena olisi tehdä siitä myöskin ratsu, jos löytäisin sille sopivan ratsastajan, joka voisi auttaa koulutuksessa.

©Iida Kuusela

Meidän yhtenä tavoitteena tälle vuodelle on kehittyä ajamisessa entistä enemmän ja saada ponia lopettamaan turhat säätämiset. Olisi myös huippua päästä käymään useammin radalla haalimassa Pekolle lisää kokemusta uusista tilanteista.
Toinen tavoite olisi aloittaa Pekon ratsukoulutus, jotta sen liikutus saataisiin vielä monipuolisemmaksi. Sen selässä ollaan käyty muutaman kerran ja kokeiltu raviakin, ja ainakin tähän asti kaikki on sujunut hienosti. Itse en voi pituuteni vuoksi sillä mennä, mutta toivottavasti löytäisimme vuoden aikana sille osaavan ja oikeankokoisen ratsastajan.

©Iida Kuusela

Jokaisessa asiassa on toki ollut omat vaikeutensa, mutta onneksi Pekko on järkevä poni ja osaa käyttäytyä useimmiten hienosti uusissa tilanteissa. Eniten haastetta toivat kuitenkin kärryt, sillä niitä se pelkäsi aluksi todella paljon. Syynä oli se, että sille oli jäänyt kammo siitä, kun edellisenä kesänä kokeilimme kotona kärryjä sen perään ja Pekko säikähti niitä niin paljon, että juoksi useamman minuutin pihamme ympäri rinkiä. Seuraavana talvena tästä viisastuneena kysyimme apua ihmiseltä, joka oli aikaisemminkin ajokouluttanut hevosia, ja aloitimme kärryihin totuttamisen pikkuhiljaa puisten aisojen avulla.

©Olga-Maria Mäkinen

 Käyn liikuttamassa Pekkoa joka toinen päivä, eli 3-4 kertaa viikossa. Useimmiten ajan sillä, mutta vaihtelun vuoksi toisinaan myös juoksutan ja maastakäsittelen sitä sekä käyn pitkillä kävelylenkeillä.

Olemme oikeastaan edenneet lähes kaikessa melko hitaasti, sillä mielestäni nuoren hevosen kanssa ei kannata kiirehtiä missään, vaan edetä rauhassa hevosen ehdoilla ja antaa sille aikaa miettiä, mitä siltä halutaan. Varsinkin aluksi sekä perus- että ajokoulutuksessa etenimme rauhallisesti, mutta myöhemmin reipastimme tahtia, kun Pekko alkoi ymmärtämään asian paremmin.

 Nuoren hevosen kanssa pitäisi muistaa käyttäytyä itsevarmasti ja tietää mitä tekee.
Muista edetä rauhallisesti ja hevosen ehdoilla. Toistojen tekeminen on tärkeää.
Pyydä tarvittaessa apua sellaiselta, jolla on enemmän kokemusta nuorten hevosten kouluttamisesta.

©Iida Kuusela

Iida kertoo blogissaan Ajoponin Vauhdissa, enemmän Pekosta, itsestään ja kuinka he aikovat tavoitteensa saavuttaa.

Talvitempaus Mikkelissä 19.2.

Lauantaina 19.2. talvitempauksen vauhdittamana vieraili jälleen suuri joukko hevosharrastajia ja lajin pariin tutustuvia ihmisiä Relanderin ponitallilla Mikkelissä. Ponitallin ja Sairilan ratsastajien yhdessä järjestämä tapahtuma on tullut tutuiksi monen vuoden aikana mikkeliläisille ja kerää vuosittain suuret määrät osallistujia.

Ohjelma tarjosi tuttuun tapaansa nähtävää ja koettavaa koko perheelle.  100-vuotiaan Suomen ja 110-vuotiaan suomenhevosen juhlavuoden kunniaksi myös talvitempaus oli viritetty teemaan ja päivän aikana nähtävillä oli monta upeaa suomenhevosratsukkoa ja suomenhevosta.

Itse tapahtuma starttasi Finlandian tahtiin katrillin muodossa. Neljä tallin omaa suomenhevoskasvattia esittivät parastaan suurelle yleisölle ja katsomopuolen kommentteja kuunnellessani ohjelmanumero olikin yksi päivän pidetyimmistä esityksistä.

Katrillin jälkeen maneesin valtasivat pukuratsastuskilpailun osallistujat. Kekseliäissä asuvalinnoissa nähtiin mm. keijuprinsessoita, cowboy ja pelle. Voiton vei tällä kertaa kuitenkin suloinen mehiläiskaksikko ja erittäin hyvänä kakkosena perässä tuli asu nimeltä ”kunnianosoitus suomenhevoselle”.

Sairilan ratsastajien puheenjohtaja Henna Coket-Appiah kertoo, että suomenhevosta ollaan tahdottu tuoda mahdollisimman paljon esiin päivän ohjelmassa. Lisäksi koko hevosharrastus pyritään tuomaan tutuksi ja tietenkin järjestämään koko perheelle mukava talvitapahtuma.

”Tahdomme esitellä koko lajin monipuolisuutta ja sitä, mitä kaikkea hevosten parissa on mahdollista tehdä. Mukana etenkin tänä vuonna näkyy tietenkin uskolliset suomenhevosemme”, Coket-Appiah kommentoi.

Hevosurheilun monipuolisuutta tuotiin yleisöä lähemmäs esimerkiksi hiihtoratsastuksen muodossa. Suksille pääsyn lisäksi ihmisillä oli mahdollisuus osallistua mm. keppihevosrataan, talutusratsastukseen, ponin halailuun ja rapsutteluun, kasvomaalaukseen ja jännittävään ongintaan.

Iltapäivästä maneesissa pyörähti käyntiin jännittävä piste-esteratsastus, joka tarjosi katsojille vauhdikkuutta ja pientä kilpailuhuumaa.

Estekilpailun jälkeen päivän huipennuksena yleisölle esiintyi Pienhevosmestaruuden 2016 voittanut Anne Anttonen ja RP-Taikalyhty. Anttosen ratsastama,  Relanderin ponitallin oma kasvatti RP-Taikalyhty esitteli katsomolle kouluratsastusliikkeitä ja upeaa osaamistasoaan.

Lauantain päätteeksi jokaiselle jäi varmasti iloinen ja hyvä mieli. Henna Coket-Appiah kiittelee seuran puolesta tallin väkeä, yleisöä ja jokaista päivään osallistunutta henkilöä onnistuneesta tapahtumasta.

Myös tämän vuoden talvitempaus tulee jäämään monen pienen tai suuremman ratsastajan mieleen tai jopa saamaan jonkun aloittamaan kokonaan uuden harrastuksen hevosten parissa. Relanderin ponitalli sekä Sairilan ratsastajat toivat monipuolisella ohjelmakattauksellaan iloa ja hyvää mieltä jokaiselle osallistujalle. Samalla päästiin juhlistamaan ja kunnioittamaan upean suomenhevosen 110-vuotista juhlavuotta hienojen esitysten osalta.

Anne Anttonen ja RP-Taikalyhty