Rakas ystävä vai pelkkä kilpailuväline?

Olet juuri saanut oman hevosen ja juuri nyt tunnet olevasi maailman onnellisin ihminen.  Uusi hevonen tuntuu juuri täydelliseltä sinulle, ja yhteistyönne alkaa kehittyä lupaavasti. Pian lähitallilla järjestetään kilpailut, joissa on teille sopiva luokka. Päätät ilmoittautua siihen hevosesi kanssa, sillä lyhyestä yhteisestä taipaleesta huolimatta sinulla ja hevosellasi synkkaa hyvin. Innoissasi kerrot somessa ensimmäisistä yhteisistä kilpailuistanne. Sitten julkaisuun kuitenkin ilmestyy ikävä kommentti. ”Hankit sitten hevosen pelkäksi kilpailuvälineeksi, vaikuttaa siltä, ettet välitä siitä yhtään..” Ehkä jätät kommentin omaan arvoonsa ja sivuutat sen sitä kummemmin huomioimatta, tai sitten jäät pohtimaan asiaa tarkemmin. Olenko minä hyvä hevosenomistaja? Miksi oikeastaan hankin oman hevosen? Onko se minulle rakas ystävä vai pelkkä kilpailuväline?

 

 

Aihe ponnahtelee tuon tuostakin esiin sosiaalisessa mediassa. Periaatteessa on hevosenomistajan oma asia, mikä motiivi hänellä on ollut hevosen hankkimiseen, eikä kenelläkään pitäisi olla siihen mitään sanomista. Usein hevonen kuitenkin mielletään hyväksi ystäväksi tai perheenjäseneksi siinä missä koira tai mikä tahansa muukin eläin. Aktiivisesti kilpailevat saattavat kuulla kritiikkiä siitä, että hevonen on heille vain urheiluväline. Kilpaileminen mielletään siis hevosen näkökulmasta negatiiviseksi asiaksi. Pitkät välimatkat kilpailupaikoille, rankat suoritukset ja ahkera treenaaminen kuormittavat hevosta, eikä kilpaileminen välttämättä sovi kaikille. Kilpailevan hevosen tulisi pystyä nauttimaan siitä, mitä se tekee. Sama pätee ratsastajaan. Kilpailuissa on tarkoitus pitää hauskaa.

Ihmiset ajattelevat usein mustavalkoisesti, että kilpailevat ratsastajat haluavat vain voittaa eivätkä välitä hevosistaan, kunhan ne vain suorittavat hyvin. Kilpailemisella on kuitenkin yhtä paljon eri tarkoituksia kuin on erilaisia ja eri tilanteessa olevia ratsukkoja. Kilpailuhenkinen ratsastaja rakastaa haasteita ja haluaa olla paras, ammattilainen kilpailee ansaitakseen elantonsa. Syrjäkylän harrastelijalle kilpailut voivat olla tapa tavata muita ratsastajia. Joku käyttää kilpailemista mitatakseen omaa ja ratsunsa kehitystä eikä vertaa tulosta muihin ratsastajiin, vaan omiin aiempiin  suorituksiinsa.

 

 

Oli motiivi kilpailemiseen mikä tahansa, sen tulee aina tapahtua hevosen ehdoilla. Kun hevosen tarpeet otetaan huomioon, kilpailemisesta ei pitäisi olla haittaa hevoselle. Monet hevoset jopa nauttivat kilpailemisesta ja treenaamisesta, koska niille on jäänyt niistä tilanteista hyviä kokemuksia. Se taas kertoo siitä, että ratsastaja on todennäköisesti kohdellut hevostaan reilusti kisoissa ja treeneissä, niin kuin hyvää ystävää.

Jos ratsastaja on siis löytänyt itselleen ihanan hevosystävän, jonka kanssa yhteinen taival lähtee hyvin käyntiin, ja hän olevansa valmis kilpailuihin jo yhteistyön varhaisessa vaiheessa, niin miksipä ei? Vaikkei ratsukko olisikaan vielä hitsautunut yhteen parhaalla mahdollisella tavalla, voi kilpailut olla silti hauska kokemus ja hyvä tapa kartoittaa ratsukon sen hetkistä tasoa. Se, että kilpailee paljon, ei automaattisesti tarkoita, että hevonen olisi pelkkä kilpailuväline. Jotkut ratsastajat saattavat kilpailla lukuisilla hevosilla saman päivän aikana ja jopa niin, etteivät ole koskaan ennen ratsastaneet kyseisellä hevosella. Silti he voivat olla todella eläinystävällisiä ja rakastaa hevosia täydestä sydämestään. Ammatikseen kilpailevat ostavat usein hevosia silmällä pitäen lähinnä sen potentiaalia pärjätä kilpailuissa, ja silti hevosesta voi tulla heille rakas ystävä – luotettava työkaveri.

 

 

Meitä ratsastajia on moneen lähtöön, ja jokaisella on omat tavoitteensa, mielipiteensä ja toimintatapansa, joita muiden tulee osata kunnioittaa. Välillä voi tuottaa vaikeuksia ymmärtää, miksi joku toimii tietyllä tavalla, mutta kannattaa pitää mielessä, että kaikelle on aina syynsä. Kannattaa mieluummin kysyä asiasta suoraan, kuin kritisoida nimettömänä ja asiasta tietämättömänä. Ja toisinaan on hyvä vain luottaa siihen, että toinen osaa kyllä huolehtia omista asioistaan. Voi myös miettiä sitä, miten itse toimisi kilpailun suhteen ja miksi. Erilaisia mielipiteitä saa ja pitääkin olla, ja niistä keskusteleminen asiallisesti auttaa ymmärtämään muita.

Kunnioitetaan toinen toisiamme ja pidetään hyvä huoli rakkaista hevosystävistämme! <3

Hevoseen pettyminen

Hevoseen pettymisessä on usein kyse väärinkäsityksestä hevosen ja ratsastajan välillä. Hevoseen voi pettyä monessa asiassa, muun muassa:

  • jos sen luonne ei ole sellainen, mitä ratsastaja odottaa tai se ei käyttäydy kuten ratsastaja toivoisi
  • jos ratsastajan odotukset eivät toteudu
  • jos ratsastaja ei koe pärjäävänsä hevosen kanssa

Hevonen on luonteikas ja iso persoonallinen eläin. Jokainen hevonen on erilainen, ja sitä täytyy lähestyä eri tavoin. Vain taidot eivät tee hevosesta taitavaa hyppääjää tai ilmava-askeleista kouluratsua, vaan sen koulutus, motiivi, keskittyminen, ja nuoresta hevosesta alkaen luotto ihmisiin ja ratsastajaan.

Hevosen mahdollinen aiempi huono käytös on historiaa, eikä sitä tarvitse jäädä pohtimaan ja miettimään. Hevonen toimii vaistojensa mukaan ja tekee sen mitä ensimmäisenä sen mieleen tulee – jos hevonen pelästyy, se päättää paeta eikä mieti miten ratsastajalle käy tai saako se sitten ratsastuksen jälkeen porkkanan palkinnoksi.

Tärkeintä on, että ratsastaja on se kenen ohjeita ja apuja hevonen kuuntelee. Itsekseen askellajeja ja ratsastusteitä vaihtava hevonen on vaaraksi sekä ratsastajalle, että muille samassa tilassa oleville.

Hevoseen ei ole tarvetta pettyä huonon kisasuorituksen vuoksi. Kilpailut ovat sekä ratsastajalle että hevoselle normaalista poikkeava tapahtuma. Ne eivät ole ratsastustunti, vaan paikka jossa katsomaan hevosen edistymistä aiempiin tuloksiin.

Kilpailukammoinen ratsastaja vaikuttaa myös hevosen suoritukseen. Hevonen aistii ihmisen epävarmuuden ja stressaantuu ja hermostuu siitä, jolloin kilpailukokemus on molemmille epävarma ja ahdistava kokemus.

Iloinen ja tyytyväinen hevonen voittaa enemmän kilpailuja sekä on mukavampi ratsastettava, kuin huonovointinen hevonen. Vaikka hevonen osaakin tulkita ilmeitä ja tunteitasi, se ei pääse pääsi sisälle. Jos olet unohtanut kouluradalla laukannoston voltin jälkeen tai pidättää hevosta esteelle tarpeeksi, hevonen ei pysty kuvittelemaan että niin olisi käynyt. Hevonen ei korjaa virhettäsi koskaan sataprosenttisesti. Tilanne ei ole hevosen aiheuttama, eikä siitä tarvitse hevosta syyttääkään.

Jos olet jostain syystä vihainen, älä pura sitä hevoseen. Ennen karsinaan menemistä hengitä syvään, ja tasaa hengityksesi. Voit mennä tallin ulkopuolelle ja tömistellä tallitiellä ja hyppiä tasajalkaa, tai tehdä pienen kävelylenkin ja puhua normaalilla äänellä itsellesi, mikä sinua ärsyttää, minkä takia ja mistä johtuen. Vaikka äkkiseltään ei uskoisi, se helpottaa oloa todella paljon.