Bloggaajien nuoret hevoset osa 3

Tämä postaus on Bloggajien nuoret hevoset- sarjan viimeinen osa. Jos et ole jo lukenut edellisiä postauksia pääset osaan 1 TÄSTÄ ja osaan 2 TÄSTÄ.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

SENNI VILANDER JA HERKKU

Suomenhevosori Häyrilän Herkules ”Herkku”, 4v

 En ollut itse valitsemassa Herkkua, ja Herkku olikin sellainen
pieni ”vahinko ostos”. Vuonna 2015 kuninkuusraveissa Joensuussa
Isäpuoleni ja kummisetäni päättivät vain extempore huutaa varsasta ja
lopulta se päätyikin sitten meille. Erinomainen huutokauppa ostos se
kyllä on ollut, en valita vaikken valitsemassa sitä ollutkaan!

Ravuriksi tarkoitus, mutta jos juoksu ei maistu niin ratsuksi.

©Senni Vilander

 Nyt nelivuotiaakse kääntyneen Herkun kanssa tavoitteena on saada
ensin ravi kunnolla toimimaan ja jos valmennus alkaa tuottamaan
tulosta ja hevonen tuntuu hyvältä, niin keväällä olisi tarkoitus
juosta koelähtö. Jos kuitenkaan ei kaikki mene ihan niin
käsikirjoitusten mukaan, koelähtö juostaan sitten kun hyvältä alkaa
ravi tuntumaan. Kaudella 2017 Herkku myös opiskelee enemmän ratsun
saloihin ja etenkin irtohyppääminen tulee olemaan melko olennaisena
osana orin arkea.

Herkku on luonteeltaan todella kiltti ja ”helppo” ori ja se oppii
uudet asiat käden käänteessä. Samalla se on kuitenkin sellainen
orimainen jullikka, joka oppii niin huonot kuin hyvät tavat hetkessä.
Ei taida orin kanssa ollut yhtä erinäistä vaikeaa oppimista, mutta
joka ikinen kerta edelleen painitaan sen kanssa, pitääkö aina olla
nyppimässä hihasta tai testailemassa vähän rajoja. Sellaista
nuorekasta orimaista jääräpäisyyttä, joka varmasti ajan kanssa
pienenee, mutta kokoajan vielä tälläkin herkellä koettelee hermoja.
Mutta tosiaan yksittäistä vaikeaa asiaa on todella vaikea sanoa!
Toinen mainitsemisen arvoinen voisi tietenkin olla kärsivällisyys,
mikä helposti nuorella menevällä orilla saataa joskus olla kortilla,
mutta tämäkin saatii ajan kanssa hallintaan.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Herkun kanssa on ollut todella hankalaa välillä löytää oikeanlaista
tasapainoa ja tarkkaa liikuntamäärää per viikko. Koska Herkku kasvoi
vielä korkeutta ja nivelpintoja vielä pitkälle kolme vuotis syksyllä,
mentiin todella paljon viikottain sen mielialan mukaan. Nyt kun orin
kasvu tuntuu – taas hetkeksi ainakin – rauhoittuneen, liikutetaan sitä
noin 3-6 kertaa viikossa, riippuen mitä se tekee. Yleensä sillä on
viikossa 2-3 reipasta juoksupäivää (yleensä painavilla kärryillä,
rata/hiittipäivinä kevyillä kärryillä), yksi kävelypäivä (painavilla
kärryillä) ja loput päivät vaihtelevasti maastakäsin, irtojuoksuttaen,
ratsain, irtohypyttäen.. Aina vähän nuoren olemusta ja jaksamista
seuraten.

 Herkun kanssa on edetty ihan normaalihkoa tahtia, se on nuorena
ajo-opetettu kasvattajallaan, on käynyt eri radoilla. Kolmevuotis
keväällä ensimmäisen kerran käytiin ratsastajan kanssa selässä ja nyt
nelivuotis keväällä tarkoitus edetä molemmilla aloilla. Tietenkin
olemme tällä hetkellä vähän enemmänkin ”jäljessä” mitä voisi olla,
mutta olemme halunneet antaa Herkun kasvaa rauhassa ja saada sitä tätä
kautta ehkä vieläkin kestävämpi käyttöhevonen.

©Senni Vilander

 Mielestäni ehdottomasti paras vinkki ainakin suomenhevosten kanssa
on se, että antaa niiden rauhassa kasvaa! Jokainen hevonen kasvaa omaa
tahtiaan ja selkeästi niiden hitaammin kasvavien kohdalla on
mielestäni tärkeää se, ettei niitä pistetä liian nuorena ja vielä
nivelet ja lihakset kehittymättöminä tekemään liian vaikeita asioita.
Toki nuoreltakin pitää vaatia ja sen kanssa pitää treenata, mutta se,
että mielestäni on todella tärkeää tarkkailla nuoren hevosen
jaksamista ja pieninkin muutos on syytä ottaa vähän tarkempaan
tarkkailuun.

LIISA TIIITOLA JA POUTAPÄIVÄN AATOS

Hevoseni on 27.4.2016 syntynyt suomenhevosori Poutapäivän Aatos (I.Pätkä-Jätkä EI. Jaava)

Aatos päätyi minulle puolivahingossa. Se on siis oman orini jälkeläinen ja puhuimme Aatoksen emän astutuksen yhteydessä puolivitsillä siitä, että jos tuleva varsa on ori, haluan sen itselleni. Ja orihan sieltä sitten lopulta syntyi. Näin Aatoksen ensimmäistä kertaa sen ollessa kolmen päivän ikäinen ja rakastuin heti, se oli aivan kopio isästään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Aatos muutti emänsä kera meille laidunkaudeksi ja jäi lopulta tänne. Ikinä en ole yhtään hevosta näin alusta asti saanut tuntea, ja välillemme muodostunut side onkin tästä syystä todella erityinen.

Aatoksen kanssa meidän on tarkoitus suuntautua ratsupuolen hommiin, lähinnä siksi, että itse olen täysin ratsuihminen. Toki haluan, että Aatos opetetaan ajolle, sillä ajaminen on ihan loistavaa oheisliikuntaa myös ratsuille. Haaveissa olisi tähdätä suomenhevosten Kasvattajakilpailuun ja sen jälkeen jatkaa uraa kouluhevosena. Toki hyppäämistäkään ei sovi unohtaa ja mikäli Aatos osoittaa sillä puolella lahjoja, niin toki sitäkin kehitetään. Ja myönnettäköön, että omistajalla olisi kova hinku myös kilpailla kenttäratsastuksessa.

Vuonna 2017 tavoitteenani on tutustuttaa Aatos ”isojen hevosten” maailmaan. Eli opetella arkisia asioita, esimerkiksi kuolaimiin ja suitsiin tutustumista, trailerissa matkustamista, irtohypytystä ja muuta mukavaa. Toki tulee muistaa, että Aatos on vasta vuotias, eli se tarvitsee hurjasti myös lepoa ja aikaa olla lapsi. Virallisina tavoitteina meillä on myös 1.v varsanäyttelyt , joita ennen olisi mukava vaikka pyörähtää match showssa harjoittelemassa!

Ihan hirveästi tämän ikäiselle varsalle ei ole tullut opetettua asioita, ja kaikki opetetut asiat se on omaksunut todella helposti. Kavioiden nostamisessa tai vuolemisessa ei ikinä ole ollut ongelmia, eikä taluttamisessa tai harjaamisessa. Aatos jopa oppi hyppäämään porkkanan voimalla pyynnöstä ;). Mutta jos nyt joku asia on pakko keksiä, niin Aatos karkasi jo kolmen päivän ikäisenä sähkölangoista, eli lankojen kunnioittaminen vaati hieman harjoitusta.

Vuotiasta ei sen kummemmin liikuteta, mutta noin kolme kertaa viikossa irtojuoksutan sen yhdessä sen parhaan ponikaverin ja isänsä kanssa. Tämä irtojuoksutus on vain ekstraa tavallisen tarhailun ohella, sillä kentällä vapaana juokseminen on hurjan kivaa kerta toisensa jälkeen.

Opetuksen kanssa olen edennyt rauhassa. Toki Aatos osaa kaiken mitä sen ikäisen kuuluu, eli kävellä nätisti riimussa, seistä paikallaan käytävällä (molemmin puolin kiinnitettynä ja yksin tallissa) ja nostaa kaviot ja olla nätisti vuolussa. Mutta turhaa kiirettä emme ole pitäneet, emmekä tule pitämään, sillä nuoren kanssa kiirehtiminen johtaa harvoin haluttuihin tuloksiin.

Minun ykkösvinkkini nuoria hevosia ratsastaneena ja sivusta seuranneena on maltti tekemisessä. Vaikka nuori olisi kuinka lahjakas mallioppilas, ei kannata kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee! Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää rakentaa nuorelle vahva itseluottamus ja viedä se vain sellaisiin tilanteisiin joihin se on valmis. Vaikeustasoa ehtii sitten nostaa vanhempana, kun takana on huolellinen perustyö. Ja se pitää myös muistaa, ettei nuorta voi koskaan kehua liikaa!

Liisa kirjoittaa blogia Minä ja Pätkis, jossa hän kertoo enemmän Aatoksesta ja tämän touhuista kohti kisakenttiä. Aatoksen isä Pätkä-Jätkä seikkailee myös blogissa, ehkä vähän ahkerammin tällä hetkellä, kuin poikansa. Mukaan touhuihin mahtuu myös 10- vuotias tamma Pikku-Tarkka.

Tämä postaus oli Bloggajien Nuoret hevoset- postausarjan viimeinen osa ja todella toivomme, että tykkäsitte sarjasta. Haluaisitteko, te lukijat lukea postausarjoja enemmän, ja jos haluatte niin millaisia?

Bloggaajien nuoret hevoset osa 1

Monet hevosihmiset mieltävät nuoren hevosen isoksi ja haastavaksi projektiksi, varsinkin nuorelle ja kokemattomalle juniorille. Päätimme junnutiimin osalta ottaa selvää bloggaajilta, joilla nuoria hevosia on, että millaista on nuoren hevosen opetus ja mitä näiden hevosten elämään kuuluu. Kokosimme erirotuisten ja ikäisten hevosten ja ponien omistajien haastatteluista kolme erilllistä postausta, joista tämä on ensimmäinen.

©Merja Mäkinen

KAISA MÄÄTTÄNEN JA BUENA CHICA

Minulla on nelivuotias muulitamma Muuli, joka on viralliselta nimeltään
Buena Chica. Muuli on hevostamman ja aasiorin jälkeläinen ja Muulin emä on
P.R.E -rotuinen hevonen, eli kai sitä voisi sanoa PRE muuliksi.

Muulista on tarkoitus tulla jokapaikanhöylä, jolla voi siis harrastaa vähän
kaikkea. Virallista ravuria siitä ei saa, mutta olen hankkinut jo
koppakärryt joten ehkä jossain vaiheessa sillä voi ajaakin. Ensisijaisesti
toivon siitä luotettavaa maastoratsua ja haaveilen dressagemuulista.

Muuli on ikäisiään hevosia jäljessä ja paljon, koska aloitin sen kanssa
ihan nollasta kun se tuli minulle kolmivuotiaana. Aloitimme ihan siitä, että
ihminen saa koskea ja ottaa kiinni. Tavoitteet vuodelle 2017 ovat siis aika
pieniä, mutta toivon että pääsisin ratsastamaan sillä jo ihan sujuvasti
kentällä ja maastossa ja että saisin kärryt perään edes talutettuna.
Osallistun sen kanssa heinäkuun lopussa Piet Nibbelinkin kurssille oppimaan
lisää muulinkäsittelyä ja heti sen jälkeen Aasileirille, jossa meillä on
muun muassa agilitykoulutusta. Vien sen myös ELMA messuille marraskuussa.
Tarkoitukseni on siis saada siitä myös vedenpitävä messumuuli, jonka hermot
eivät petä tiukissakaan tilanteissa.

©Kaisa Määttänen

Kun mietin että mikä oli haastavinta tai vaikeinta opettaa Muulille, niin
toisaalta ei mikään ja toisaalta ihan kaikki. Se on lopulta oppinut kaiken
mitä on tähän mennessä tarvinnutkin, kunhan vain olen osannut opettaa.
Käytän todella paljon ruokapalkkiota, ja ilman sitä Muuli ei todellakaan
olisi edennyt näin pitkälle. Muuli näkee maailman ja asiat jotenkin ihan
eri tavalla kuin hevonen ja aasi, vaikka muulien pitäisi muistuttaa näitä.
Jokainen muuli on tietenkin erilainen, mutta minun muulini
itsesuojeluvaisto on huippuunsa viritetty eikä se asettaudu mihinkään
vaaraan. Onneksi sen ruuansulatusvaisto on myös huipussaan ja kauraa
tarjoamalla se suostuu moniin juttuihin.

 Ratsastuspuolella jäimme syksyllä siihen tilanteeseen että Muuli tempoi ja
loikki liinassa minkä ehti enkä uskaltanut toisaalta ratsastaa kentällä
ilman liinaa. Eli siinä tulee olemaan vielä paljon haasteita ja korjattavaa.

 Käyn talilla nyt talviaikaan 3-4 kertaa viikossa. En varsinaisesti
”liikuta” Muulia juuri koskaan, vaan teen sen kanssa kaikenlaista. Saatan
opettaa samalla kertaa jotain temppua tai asiaa, raspata kavioita,
juoksuttaa viisi minuuttia tai käydä kävelyllä sen kanssa. Inhoan
ajatustakin siitä, että minun pitäisi ”liikuttaa” sitä, eli saada se vain
ottamaan askeleita ja hikoamaan. Ennemminkin aktivoin sitä aina tallilla ja
Muulille jo puomien yli juoksuttaminen on aika uusi asia.

©Kaisa Määttänen

Muuli oli siis tullessaan sillä tasolla, ettei se antanut koskea tai
antanut kiinni, joten todella pitkään käsittelin sitä vain tarkoituksena
saada se toimimaan arjessa, eli asioita joita 1-2-vuotiaan pitäisi osata.
Olen siedättänyt sitä erilaisiin asioihin ja olen tällä hetkellä todella
tyytyväinen siihen, että voin valjastaa ja varustaa sen kun se on vapaana
tarhassa ja se seisoo paikoillaan. Haluan että Muulilla on koko ajan kivaa
tehdä hommia, ja se onkin aina mielellään mukana ja tulee vastaan tarhasta.
Koska tällaisista muuleista ei minulla ole vertailukohtaa, en osaa sanoa
kuinka nopeaa tai hidasta eteneminen on ollut. Mutta olihan se satulassa
ensimmäisen kerran kolmivuotiaana eli ihan ajallaan.

 Minulla ei ollut juurikaan kokemusta nuorista ennen tätä, mutta suosittelen
kaikkia kuuntelemaan omaa nuorta ja miettimään että onko se valmis jo
seuraavalle tasolle vai pitääkö edelleen kerrata jo opittuja asioita.
Kiirehtimällä ei päästä mihinkään vaikka ikäluokkakilpailut
kuumottelevatkin. Nuorten pitää tykätä kaikesta mitä ne tekevät, jos ne saa
motivoitumaan ruokapalkalla, niin sitten sitä käytetään! Omani kanssa olen
halunnut tehdä alusta asti asioita monipuolisesti, eli yhtenä päivänä
hieman juoksutusta, sitten temppuja, agilityä, maastokävelyä ja ehkä
ratsastajaan totuttamista. Kun pidetään ne kiireisinä, eivät ne ehdi keksiä
omaa kivaa eivätkä toisaalta tylsisty jos tehdään aina vain samaa. Aika
moni vain ratsastaa ja unohtaa muun tekemisen siinä vaiheessa kun hevonen
on tarpeeksi vanha toimimaan ratsuna.

©Kaisa Määttänen

 Muulin hankinta hevosen tai aasin sijaan oli jo pitkään mielessä. Tiesin
etten hevosta tulisi missään nimessä ostamaan ja aasikin oli vähän siinä ja
siinä. Kun lopulta sain säästettyä reilusti rahaa ja muulinhankinta oli
mahdollista, en käynyt missään muulivälittäjällä kokeilemassa muuleja.
Tiesin että Espanjassa ja Saksassa on tarjontaa ja lopulta Espanjasta
löytyi kaksi muulisisarusta joista toinen lopulta tuli minulle. Tämän piti
olla osaavampi kuin sen toisen.

Kaisan ja Muulin elämästä voitte lukea lisää  Muuliprojekti-blogista.

©Ella Tikkanen

ELLA TIKKANEN JA PYSTEN PRINSSI

Pysten Prinssi ”Prinssi”, 8kk, suomenhevonen

Tulevaisuudessa Prinssistä on tarkoitus tulla ratsu, mutta sitä ennen se pääsee harjoittelemaan liikkumista myös kärryjen edessä. Ravuria Prinssistä ei luultavasti tule, mutta ei sekään vielä varmaa ole…

Alkuvuoden Prinssi saa elää varsan elämää ja leikkiä suurimman osan ajasta tarhakaverinsa kanssa. Lisäksi harjoittelemme kaikenlaisia perusjuttuja, kuten käytävällä seisomista, harjausta, kavioidenputsausta, taluttamista, jne. Välillä käymme myös maastossa virkistämässä mieltä, ja keväällä Prinssi saa totutella suitsiin ja ajovaljaisiin. Ennen kesälaitumelle lähtöä pääsemme toivottavasti harjoittelemaan myös ohjasajoa ja trailerilla matkustamista. Kesällä Prinssi menee orivarsalaitumelle, missä se saa riehua toisten orien kanssa ja oppii samalla käyttäytymään laumassa. Sieltä palattuaan alamme totutella pikkuhiljaa kärryihin ja loppuvuodesta pääsen toivottavasti jo ajamaan Prinssillä lyhyitä lenkkejä. Tavoitteenamme on siis, että vuoden lopussa Prinssi on hyvin käyttäytyvä orivarsa, joka osaa kulkea myös kärryjen edessä.

©Ella Tikkanen

Prinssi on ollut aina melko fiksu varsa ja se oppii uudet asiat nopeasti. Toisten hevosten seurassa Prinssi tekee melkein mitä vain, paitsi silloin, kun kyse on pelottavista puomeista. Tähän mennessä haastavinta onkin ollut saada Prinssi ylittämään puomit, jotka ovat sen mielestä pieniä poneja syöviä hirviöitä. Metsässä Prinssi loikkii mielellään kaatuneiden puiden yli, mutta kentällä se kiertää värikkäät puomit kaukaa.

Suurimman osan ajastaan Prinssi saa viettää tarhassa kaverin kanssa leikkien. Sen lisäksi se pääsee joskus kentälle juoksemaan tai harjoittelemaan erilaisia maastakäsittelyjuttuja. Ainakin kerran viikossa Prinssi pääsee myös metsäretkelle äitinsä kanssa ja joskus saatamme lähteä vähän pidemmällekin tutkimaan uusia maastoja. Keskimäärin Prinssi saa liikuntaa muutamana päivänä viikossa tarhassa riehumisen lisäksi.

©Ella Tikkanen

Perusjuttujen kanssa olemme edenneet melko nopeasti. Prinssi sai esimerkiksi jo ensimmäisenä päivänään riimun päähänsä ja parin viikon ikäisenä aloimme harjoittelemaan talutusta. Pienenä Prinssi sai opetella myös nostamaan kavionsa ja seisomaan paikoillaan harjauksen ajan. Syksyllä se opetteli seisomaan käytävällä ja nyt kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat Prinssin seistessä nätisti käytävällä. Harjoituskerrat olemme pitäneet alkuun lyhyinä ja kehuneet heti, kun Prinssi tekee oikein. Siitä olemme sitten pikkuhiljaa nostaneet vaatimustasoa ja pidentäneet harjoituskertoja. Seuraavaksi alamme varmaan totuttamaan Prinssiä suitsiin pienissä pätkissä, minkä jälkeen se saa tutustua ajovaljaisiin. Varusteiden tultua tutuiksi siirrymme ohjasajon pariin. Ajo-opetuksen kanssa aiomme edetä hitaasti, mutta varmasti.

Nuorten hevosten kanssa tulisi käyttää paljon ääntä ja kehua mahdollisimman paljon.  Eteneminen asiasta toiseen kannattaa tehdä mahdollisimman rauhallisesti ja hevosta kuunnellen pienissä pätkissä.  Kaikenlainen puuhailu nuoren kanssa pidettävä myös molemmille osapuolille mieluisena.  Luottamuksen parantamiseksi ja molemminpuoleisen luottamuksen säilymiseksi kannattaa viettää hevosen kanssa aikaa myös harjoittelun lomassa. Nuori hevonen saattaa kyllästyä yhteen juttuun tosi nopeasti, joten tekemisen täytyisi olla monipuolista.

©Ella Tikkanen

Prinssi on minulle rakkaan hevosen jälkeläinen ja se on myös ensimmäinen oma kasvattini. Olen päässyt seuraamaan sen kehitystä alusta alkaen ja siitä on tullut todella tärkeä hevonen minulle, vaikka syntymästä ei ole kulunut edes vuotta. Lisäksi Prinssin luonne on ihana, eikä ulkonäkökään sen hassumpi ole.

Ellan, Prinssin ja Prinssin emän touhuja voi lukea lisää Ellan blogista.