Helsinki Horse Fair tulee taas – tsekkaa messuvinkit tästä!

Helsinki Horse Fair rantautuu jälleen tänä vuonna Helsingin messukeskukseen ensi viikonloppuna 2.-4.3, ja perinteisesti se onkin osa suurempaa GoExpo-tapahtumaa. Tänä vuonna mukana on myös ensimmäistä kertaa omaa ohjelmaa bloggaajille. Ajattelimmekin kerätä tähän muutaman tärpin messuohjelmasta.

Blogiexpo järjestetään tänä vuonna Plasysson.netin toimesta poikkeuksellisesti näillä messuilla, ja luvassa onkin vuoden 2017 parhaiden blogien palkitsemisia, ja esimerkiksi bloggaajahaastatteluja. Blogiexpon tarkoitus onkin lisätä hevosblogien tunnettavuutta, saada uutta nostetta niille, sekä parantaa yhteisöllisyyttä.

Blogigaalassa on kymmenen kategoriaa, joista seitsemään yleisö on saanut äänestää kategorian voitosta kilpailevat blogit. Yhdessä kategoriassa on neljä ehdokasta. Voittajien valitsemiseen vaikuttavat yleisön antamat äänestystulokset, sekä raadin pisteytys. Avoin yleisöäänestys kategorioiden voittajista on käynnissä Playsson.netin sivuilla huomiseen, eli 28.2 asti, ja sinne pääset esimerkiksi tästä. Palkitsemiset tapahtuvat lauantaina 3.3 klo 16.50, joten silloin kannattaa ainakin bloggaajien olla paikalla 😉

Toinen messutärppi on Alpakoiden agilitykisat, sekä niiden korkeushyppykilpailu. Alpakat valtaavat messuareenan kaikkina päivinä, jolloin perjantaina klo 14 ja lauantaina klo 10.05 on alpakoiden agilityshow, ja sunnuntaina klo 13.30. Agilityshow’ssa alpakoiden on tarkoitus kiertää mm. tarkkuutta vaativiä tehtäviä ja esteitä sisältävä tehtävärata mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Korkeushyppykilpailu on puolestaan perinteinen korkeusestekisa. Jos haluat siis nähdä hieman jotain erilaista ja hauskaa, laita kalenteriisi nämä Apakka- ja laamayhdistyksen järjestämät esitykset!

Jos puolestaan olet estekilpailuiden ystävä, niitäkin on tarjolla! Lauantaina 12 suomenhevosratsukkoa kilpailee 100cm luokassa toisiaan sekä kelloa vastaan pääareenalla 15.15-17. Heti niiden jälkeen starttaa puolestaan lauantain toinen esteluokka, kansallinen 120cm kutsukilpailuluokka, jossa kilpailevat 20 eri ratsukkoa.

Myös sunnuntaina vauhdin huumaa esteratsastuksessa tarjoilevat kaksi mielenkiintoista kilpailua. Ensimmäisenä ohjelmassa on varmasti jännittävä kutsukilpailu, jossa toisistaan mittaa ottavat viisi maajoukkuetason poniratsukkoa ja viisi kenttäratsastuksessa kilpailevaa hevosratsukkoa. Tämä luokka käydään korkeudella 100-105cm, ja henkilökohtaisten palkitsemisien lisäksi paras joukkue palkitaan!

Toinen sunnuntain esteluokka, joka samalla toimii loppuhuipennuksena koko messuviikonlopulle, on 125-130cm korkeudella käytävä kutsukilpailu. Luvassa siis korkeatasoista esteratsastusta koko viikonloppu!

Yksi varmasti näkemisen arvoinen ohjelmanumero on Driving Dressage Battle, jossa maajoukkuetason kuskit kilpailevat kaksintaisteluissa vaikealla tasolla käytettävillä kouluratsastusliikkeillä. Jos siis haluat nähdä taitavia hevosia kärryjen edessä, kannattaa ehdottomasti tsekata tämä! Kyseinen kilpailu on lauantaina klo 15.30.

Valjakkoajoa pystyy seuraamaan myös sunnuntaina, jolloin areenan valtaa hieman perinteisempi valjakkoajon näytöskilpailu. Tällöin valjakot kilpailevat tarkkuusajossa toisiaan vastaan, ja pudotetut pallot ja nopeus ratkaisevat. Tämä ohjelma nähtävissä klo 11.05!

Myös perinteisemmän kouluratsastuksen ystäville on tarjolla messuohjelmaa. Kouluratsastuksen portaat on esitys, jossa maajoukkuratsukot esittävät, miten kouluhevonen muuttuu koulutuksen edetessä. Kyseisessä ohjelmassa ratsukot esittävät asiota Helpon A:n luokista aina Prix st. Georgeen asti, ja lopuksi yksi ratsukko ratsastaa Intermediate tai Prix st. George -tasoisen radan.

Ohjelman aikana maajoukkuevalmentaja Marko Björs kertoo, mitä ratsukot milloinkin tekevät, ja koulutuomari Irmeli Summanen kertoo, mitä hän tuomarin osuudessa näkee, mihin hän kiinnittää huomiota ja miten hän arvostelee minkäkin liikkeen. Tästä ohjelmanumerosta on varmasti hyötyä kaikille kouluratsastuksessa kilpaileville, ja tietenkin myös monelle muulle!

Tottakai messuilla on tarjolla myös perinteinen expoalue, jossa tarjolla varmasti paljon eri tuotteita ja alennusmyyntejä, ja joka kannattaa käydä tsekkaamassa edes kerran!

Koko messuohjelman, tarkat aukioloajat ja muun infon löydät tästä!

Groomina toimiminen on elämäntapatyö

Tallinna Horse Show’ssa ollessamme pääsimme haastattelemaan muutamia ihmisiä, joihin kuului muunmuassa Sanna Backlundin groomi. Millaista on hevosenhoitajana ja groomina toimiminen kisareissulla, entä mitä työnkuvaan kuuluu, ja millaisia päivät ovat? Pääsimme ottamaan tästä kaikesta selvää!

Marika ja Vilhelmiina

Marika Asplund on itseoppinut hevosenhoitaja, joka toimi Sanna Backlundin groomina Tallinnassa. Hän on tuntenut Sannan jo pitkään, ja on ollut nyt kuukauden verran hänen groominaan Sannan oman hevostenhoitajan ollessa sairaslomalla. Aiemmin hän on ollut viisi vuotta töissä Euroopassa eri talleilla, mutta nyt on palannut takaisin Suomeen. Marika on lisäksi reissannut Sannan kanssa myös muualla Euroopassa, esimerkiksi keväällä he olivat Hollannissa ja Saksassa kisareissuilla.

Aslplund sekä Sanna hevosineen saapuivat Tallinnaan laivalla, ja ajoivat kisapaikalle hevosrekalla. Mukana heillä on neljä hevosta, joista Lennox ja Vilhelmiina ovat Sannan, ja Leopoldo ja Anatevka Sannan ratsuttajan, Susanna Granrothin. Täten hoitajia on myös kaksi, jolloin yksi groomi vastaa kahdesta hevosesta.

Asplundin työpäivät täällä Tallinnassa noudattavat aika selkeää kavaa. Kuudelta aamulla hevoset ruokitaan, niiden karsinat siivotaan ja vedet vaihdetaan, jonka jälkeen niiden kanssa mennään aamukävelylle tallialueelle. Tämän jälkeen ne saavat olla karsinassa noin yhteentoista, jolloin ne sitten saavat päiväruuan, karsinat siivotaan taas ja vedet vaihdetaan. Myös tässä vaiheessa hevosia mennään kävelyttämään uudelleen, jotta ne pysyisivät vetreinä. Varsinkin nyt täällä Tallinnassa, missä luokat ovat iltapainotteisia, pyritään hevoset ottamaan ainakin kolme kertaa ulos karsinasta, etteivät ne myöskään tylsisty. Kotona ne saavat kuitenkin olla tarhassa tai kävelykoneessa.

Kun suoritusaika lähestyy, laittaa Asplund hevoset kuntoon ja letittää ne, sekä menee hevosen kanssa ulos odottamaan ratsastajaa. Verkassa hän on myös mukana, ja auttaa tarpeen mukaan. Suorituksen jälkeen hän kävelyttää hevosta jonkin aikaa, ja sopivan ajan jälkeen tuo sisälle ja riisuu varusteet. Tämän jälkeen hevonen viedään jalkapesulle, harjataan, ja laitetaan mahdolliset pintelit. Viimeiseksi hevosille annetaan iltaruuat, ja ne pistetään yöpuulle. Vaikkakin luokat ovat vasta illalla, on työ siis kuitenkin ihan kokopäivätyötä, ja groomit viettävät kisapaikalla lähes kaiken aikansa. Majoitus heillä hoituu hevosautossa, joten myös yöllä he ovat lähellä hevosia.

Hevoset ovat myös jo hyvin tottuneita tähän kaikkeen, eivätkä ne stressaa turhista. Ensimmäisenä päivänä ne hieman katselevat ympäristöä ja kuuntelevat ääniä, mutta kun ne pääsevät karsinaan ja saavat ruuan eteen, tajuavat ne nopeasti, että meneillään on jälleen kisarutiini, ja ottavatkin rennosti.

Marikan mukaan hän itse taas jännittää aina Sannan puolesta, varsinkin mitä isommat ja tärkeämmät luokat ovat kyseessä. ”Kyllähän alkuun tuntuu aina, ettei jännitä, mutta jotenkin kun on radalla, niin aina sitten eläytyy ja on hengessä mukana”, Marika täsmentää. ”Jos on hevosenhoitajana, niin onhan tämä elämäntapatyö. Tuskin harva tekee tätä rahasta, vaan kyllähän tässä täytyy rakastaa hevosia yli kaiken, että jaksaa tehdä tälläistä työtä”. Hevosenhoitajan työ kun ei ole aina ruusuilla tanssimista, koska hevoset tarvitsevat apua koko ajan. Ne haluavat ulos, satoi tai paistoi, oli talvi tai kesä. Groomina olo edellyttääkin sitä, että oikeasti tykkäät tästä elämäntyylistä, jossa mennään ja tullaan eri paikkoihin, ja päivät ovat pitkiä.

Hevosenhoitajan työ on myös fyysiseti kovaa, mitä monet eivät ehkä ajattele. Nyt kun reissussa on vain muutama hevonen, matkan voi myös ottaa ainakin osittain loman kannalta.  Varsinkin tälläisissä kisoissa, kun päivät ovat pitkiä, luokat menevät vähän siellä ja täällä,  ja vain yksi hevonen menee aina yhdessä luokassa, on hevosenhoitajallakin vähän rennompaa. Normaaleissa kisoissa sitten taas kun on enemmän hevosia mukana ja samassa luokassa kilpailee useampi hevonen, on groomin päivä melko kiireinen.

TIHS 2017 MENO-OPAS

TIHS, eli Tallinn International Horse Show on taas täällä, ja myös Junnutiimistä olemme paikalla. Jos joku teistä on esimerkiksi myös sattumoisin myös kyseisessä tapahtumassa, ajattelimme jakaa viikolopulle parhaat vinkit ja ohjelmanumerot!

Lauantaina on pitkin päivää esteratsastusta: 95cm amateur tour -luokasta aina 145cm saakka. Illan kruunaa jännittävä korkeushyppykilpailu. Kouluratsastusta päästään ihailemaan klo 14.00, kun areenan valtaa maailmancupin GP freestyle-luokka.

Klo 16.30 näyttämön ottavatkin haltuun suloistakin suloisemmat pikkuponit. Odotettavissa siis supersöpö esitys, jota et voi olla katsomatta!

 

Sunnuntai vuorostaan on aika estepainotteinen, ja puomit nousevatkin aina 125 sentistä jopa 160 senttiin! Illan kohokohta onkin varmasti juuri tuo odotettu maailmancup 140-160cm. Luvassa siis varmasti jännittävä ja todella näyttävä kisa, jossa hevosten parhaimmisto ottaa mittaa toisistaan.

Kello 15.30 alkaa vielä yksi esitys, joka kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan! Nimittäin Anne Krükerin Dog Show, jossa lavalla nähdään niin koiria, hevosia ja hanhia. Niin erikoiselta kuin se kuullostaakin, on se ehdottoman hieno ja hauska, sekä varmasti katsomisen arvoinen!

 

Parhaat menovinkit syksyyn!

Syksy on nyt virallisesti täällä! Mitä tehdä, kun illat pimenevät yhä nopeammin, ja tuntuvat pitkiltä? Listasimme alle muutamia menovinkkejä ja tekemisideoita, joilla saat varmasti syksystä antoisan ja tapahtumarikkaan!

Helsinki tai Tallinna International Horse Show

Kisakauden kuumimmat ykköskisat ovat taatusti Helsinki International Horse Show (18.-22.10) , sekä Viron vastaava Tallinna International Horse Show (6.-8.10).  Haluatko nähdä huikeaa GP-tason este-ja kouluratsastusta, vai kenties vauhdikkata ja tapahtumarikkaita poniluokkia sekä tietysti Amateur Touria, johon poni- ja junnuratsukot ovat valmistautuneet koko vuoden? Unohtamatta tietysti mukaansatempaavia show-esityksiä ja laajaa expoa. Kokoa kiva kaveriporukka, tai lähde vaikka perheen kanssa viettämään taatusti mukavaa iltaa huippuratsastuksen pariin!

Kuva HIHS:n sivuilta

Halloween teemakuvaukset

Pimenevät syysillat jos jotkut ovat niitä kaikista tunnelmallisempia hetkiä järjestää teemakuvaukset! Kaikelisäksi Halloween lähestyy, joten miltä kuullostaisi karmivan upeat kuvaukset hämyisessä metsässä malleina tietysti teemaan sopiva ratsukko ? Ideoita pukuihin ja teemaan löytää todella paljon netistä, mutta kannattaa käyttää myös omaa mielikuvitusta, niin kuvista tulee persoonallisia ja täysin uniikkeja 😉

Suomenhevonen 110 -tapahtuma Teivon raviradalla Tampereella

Teivon raviradalla Tampereella järjestetään 16.9 koko perheen tapahtuma, jossa löytyy varmasti jokaiselle jotain! Tapahtuman pääaiheena tietenkin juhlistetaan 110-vuotiasta suomenhevostamme, jota esitelläänkin monitoimihevosena kainelaisissa erilaisissa lajeissa. Ohjelmistossa lisäksi este-ja kouluratsastusnäytöksiä, match show, kepparikisat, vikellysnäytös ja paljon muuta. Kaikenlisäksi tapahtuma on ilmainen!

Hevoselokuvien leffailta

Kokoa kaveriporukka kasaan, ja pitäkää yhdessä hevoselokuvien leffailta! Kootkaa toistolista vanhoista klassikoista, mutta ottakaa sekaan myös uusia tuttavuuksia, saatatte löytää vaikka uuden suosikin! Alla listattuna pari katsomisen arvoista leffaa:

Harry and Snowman – Hiljattain julkaistu dokumenttityyppinen elokuva, joka perustuu täysin tositarinaan. Elokuvassa käydään läpi entisen huippuratsastaja Harry DeLeyerin ja teurastamolta pelastetun valkoisen hevosen, Snowmanin, uskomaton tarina maailman huippuratsukoiden kärkeen.

Seabiscuit – Elokuva jo legendaksi tulleesta laukkahevosesta, Seabiscuitista, ja siitä, kuinka yksi hevonen voi yhdistää useamman ihmisen. Myös tämä siis perustuu tositapahtumiin, ja siksi onkin niin kiinnostava. Elokuva sijoittuu 1930-luvulle, ja tuo samalla täten vivahteen myös tuosta ajasta.

Salamaseepra – Jo klassikoksi muodostunut Salama Seepra on leffaillan varma vaihtoehto, sillä se sopii aivan kaikenikäisille. Monille elokuva on varmasti tuttu, mutta valloittavuutensa takia sen voi katso vaikka useampaan kertaan! Elokuva kertoo siis seeprasta nimeltä Salama, joka varttuu kilpahevosten kanssa, ja lopulta itsekin haluaa sellaiseksi. Miten käy, kun tätä haavetta ruvetaan oikeasti työstämään?

(c) Schanner-Art

Vikellyksen PM-kisat

Ratsastuskeskus Ainossa järjestetään 22.-24.9 Vikellyksen pohjoismaiden mestaruuskisat. Jos hieman erilainen hevosharrastaminen kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan ja kannustamaan maan huippuvikeltäjiä junnuista sennuihin. Kisat takaavat varmasti paljon erilaisia esityksiä niin yksinvikellyksestä ryhmäliikkeisiin, sekä tietysti hienoja hevosia ja pukujen loistoa! Jos vikellys ei ole ennestään tuttua, kannattaa ihmeessä mennä tutustumaan lajiin tälläisessä tapahtumassa.

Sänkkärirallit

Syksy tarkoittaa myös sitä, että pellot muuttuvat suuriksi ja houkutteleviksi sänkipelloiksi. Monen haaveissa olisi varmasti baanattaa sänkkärillä, ja mikä oikeastaan olisikiaan mukavampi tapa nollata ajatuksia, kuin tämä? Muista kuitenkin pitää maalaisjärki mukana tässäkin, ja esimerkiksi kysyä lupa pellon omistajalta ennen sinne menoa, ja tarkistaa pohjan kunto. Sänkkäreille on myös mukava mennä kärryttelemään, ja sekä ratsastettaessa että kärryillä mentäessä se tarjoaa mukavaa vaihtelua niin hevoselle kuin ratsastajalle ja kuskillekin!

Kylmäveristen pohjoismaiden mestaruusravit

16.-17.9 Turun Metsämäen raviradalla järjestetään tämän vuoden kylmäveristen pohjoismaiden mestaruudet, joista on muotoutunut jo perinteenä kaksipäiväinen suurtapahtuma. Lauantaina luvassa 76-ravit, kohokohtana 5-vuotiaiden tammojen kasvattajakruunufinaali ja montelähtö. Sunnuntaina puolestaan esimerkiksi PM-monte kylmäverisille, sekä tietenkin loppuhuipennuksena Kylmäveristen Pohjoismaiden Mestaruus. Jos haluat siis nauttia vauhdin hurmasta, tunnelmasta tai vaikka tulla ihailemaan vaan hevosia, suuntaa tänne!

Ruskamaasto

Kun pikkuhiljaa puiden lehdet alkavat kellastua ja täyttää koko metsän yhdeksi väriloistoksi, mikä olisikaan mukavampaa, kuin lähteä hevosen kanssa maastoilemaan sinne? Varaa kunnolla aikaa, ja järjestä parin tunnin kävelymaasto tai vauhdikas laukkamaasto yksin tai kaverin kanssa. Lisää tunnelmallisuutta saatte, kun otetta vaikka eväät mukaan, ja pysähdytte välillä piknikille. Ruskan aikaan myös hienot kuvat ovat taattuja, joten napatkaa ihmeessä myös kamera mukaan!

Kansainväliset esteratsastuskisat

Ratsastuskeskus Aino kokoaa maailman huippuratsastajat yhteen 12.-15-10. Kilpailuissa hypätään luokkia aina 150cm tasolle asti, joten seurattavaa varmasti riittää, eikä toiminnasta ole puutetta. Mikä olisikaan opettavaisempaa, kun seurata huippuratsastajia tositilanteessa? Jos haluat siis päästä seuraamaan kansaivälisiä huippuja loistavissa puitteissa, ja vieläpä edulliseen hintaan, kannattaa tämä pistää ainakin harkintaan!

Hevosopisto Dressage Challenge

Myös kouluratsastuksen ystäville on tarjolla hieno tpahtuma, nimittäin Ypäjällä 27.-29.10 järjestettävä kolmipäiväinen kouluratsastuskilpailu. Kilpailut ovat hallikilpailut, jossa avoimien luokkien lisäksi ratsastetaan Grand Prix -luokkia, joten jos haluat nähdä korkeatasoista koulua, täällä se on mahdollista, ja vielä hyvissä puitteissa. Näissä kisoissa ratkotaan myös aluejoukkuemestaruudet, joihin odotetaan joukkueet kaikilta alueilta. Näissä kisoissa on varmasti katsottavaa moneen makuun!

Moona Bäckin tähtäimessä ovat vikellyksen MM-kisat

Vikellys  on yksi hevosharrastuksen muoto, joka tarkalleen ottaen on voimistelua hevosen selässä. Suomessa vikellyksen harrastajakunta on vielä melko pieni, mutta ulkomailla laji on hyvin suosittu. Tämän takia lajintuntemus Suomessa on myös vähäistä, ja vikellystä pystyy harrastamaan vain pienessä osassa ratsastuskouluista.

(c) Hannamari Heikkinen

Moona Bäck on 14-vuotias vikeltäjä Tampereelta. Hän aloitti vikellyksen vuoden 2013 alussa, ja on kuulunut maajoukkueeseen syksystä 2015 lähtien. Moonan omien sanojen mukaan, voimistelutausta on osittain mahdollistanut nopean kehityksen lajin parissa.

Moonan innostus vikellystä kohtaan alkoi kesällä 2012, kun hän pääsi kokeilemaan  vikellystä ratsastusleirillä. Alkuvuodesta 2013 Moona pääsikin aloittamaan vikellyksen Niihaman ratsastuskoululla Tampereella.

Tällä hetkellä Moona treenaa neljä kertaa viikossa hevosella, ja sen lisäksi käy sirkuksessa ja ratsastaa  oheislajeina. Alkuun vikellys oli vain hauskaa harrastelua, mutta nykyään kun Moona kilpailee kansainvälisellä tasolla, suhtautuu hän vikellykseen tavoitteellisesti. ”Voisi oikeastaan sanoa, että se on minulle elämäntapa.”

Parasta vikellyksessä Moonan mukaan on itsensä voittaminen – tunne siitä, että tehty työ on palkittu. Ikävintä taas on kilpailuissa epäonnistuminen, sillä vikellyskisoja on Suomessa melko vähän vuoden aikana.

(c) Hannamari Heikkinen

Vikellyksestä monesti puhutaan vain voimistelemisesta hevosen selässä, joten se seikka, että osallistuvatko vikeltäjät esimerkiksi hevosen laittoon tai tallitöihin, voi olla hieman hämärän peitossa. ”Vikeltäjät osallistuvat hevosen laittoon ja viettävät muutenkin aikaa hevosten parissa. Silloin hevosen ja ihmisen välille syntyy tietynlainen luottamus, jolloin itse vikeltäminen tuntuu varmemmalta. Varsinkin leireillä ja kisamatkoilla hevosesta huolehtiminen yhteisvastuullisesti on tärkeää” , Moona täsmentää.

Vikellyksen kannattajamäärä on viime vuosina ollut nousussa, mutta laji on edelleen melko pieni Suomessa. Korkeammalle tasolle nouseminen ja itsensä kehittäminen yksilönä on paljolti kiinni omasta motivaatiosta. Hevosaikaa on tarjolla rajoitetusti, mutta vikeltäjä voi myös itse vikellyksen ulkopuolella kehittää lajissa vaadittavia ominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, notkeutta ja ilmaisutaitoa. Myös ratsastus auttaa kehittymään vikellyksessä, sillä hevosen liikken myötääminen on vikellyksessä ensiarvoisen tärkeää.

Yksittäistä parasta muistoa Moonan on vaikea määrittää, mutta kisamatkat ulkomaille vikeltäjien kanssa ovat olleet parhaita kokemuksia hänelle vikellyksen saralla. Huonoin muisto lienee loukkantuminen valmennustilanteessa. Se rajoitti vikellystä jonkin aikaa ja vamman uusiutuminen vaikuttaa treenaamiseen yhä.

(c) Hannamari Heikkinen

Ensi kaudella Moona siirtyy vaativampaan ikäryhmään, jonka takia hänellä on kansainvälisen tason kilpailuja ajatellen lähinnä pistetavoitteita. ”Tulevaisuudessa toivon kuitenkin pääseväni edustamaan suomea EM- ja MM-kilpailuihin.”

Voita liput Pia Varjosen kouluklinikalle!

Playsson järjestää kesäkuun alussa, tarkemmin ottaen 4.6 kouluratsastaja Pia Varjosen kouluratsastusklinikan.

Pia on valmentautunut aiemmin itse mm. Kyra Kyrklundin Team PP:ssä ja Hubertus Schmidtin luona Saksassa. Hän on kuulunut useasti kouluratsastuksen GP-maajoukkueeseen ja saavuttanut mm. SM -voiton sekä PM -joukkuemitaleita.

Klinikan aiheena on ratsastajan kehonhallinta (sekä kädet ja ohjasotteet), ja Pialla onkin vahva tietämys ihmisen ja hevosen anatomiasta, psyykkisestä harjoittelusta, oppimisprosesseista sekä ravintovalmennuksesta. Pia tarjoaa erikoistietämystä laaja-alaisesti oppilailleen mm. hevosen anatomiasta ja kuolaintietoudesta. Omien selkävaivojensa vuoksi Pia on erikoistunut ratsastajan kehonhallintaan, istuntaan ja selkävaivoihin. Myös hevosen biomekaniikka ja selkävaivat ovat Pian vahvaa erikoisosaamista. Klinikassa pääseekin seuraamaan varmasti kokonaisvaltaista valmennusta, josta jokainen saa jotain irti.

(c) Piavarjonen.fi

Klinikan paikkana toimii Aulangon ratsastuskoulu Hämeenlinnassa. Tilaisuus on yleisölle avoin, ja sen aikana pyritäänkin mahdollisimman hyvään vuorovaikutukseen  valmentajan, yleisön ja ratsastajien välillä.

Klinikka alkaa klo 11.00 teorialla, ja 12.00 alkaa ensimmäinen valmennusryhmä, ex-ravurit.  Klo 13.00 on valmennusryhmä HeB-HeA, ja viimeisenä klo 14.00 alkaa kankiryhmä.

Valmennusryhmissä nähdään ihan tavallisia ratsukkoja, ja joukosta löytyy myös tuttuja! Esimerkiksi Playssonin Alex, Kaktu ja meidän Junnutiimin Pauliina.

Itse (Pauliina) odotan klinikkaa todella innolla, sillä aihe on todella tärkeä. Ponini kanssa on huomioitava juurikin kehonhallintaa ja apujenkäyttöä, koska ne ovat edellytys homman toimimiselle. Lisäksi nämä asiat tulevat koko ajan tärkeämmiksi, kun kehitytään eteenpäin.  Myös kuolainasiat ovat meille ajankohtainen aihe, ja toivoisin, että saisin Pialta apua myös siihen. Odotan klinikalta hyödyllisiä vinkkejä omaan ratsastukseen, sekä ratsukkoon. Toiveissa olisi saada siis tekemiseen ja juurikin klinikalla käsiteltäviin asioihin uusia toimintatapoja, jonka kautta on helpompi kehittyä ratsukkona.

(c) Piavarjonen.fi

Nyt jollakin teistä on mahdollisuus voittaa 2 kappaletta lippuja kyseiseen klinikkaan (arvo 50e)! Osallistua voit kirjoittamalla kommentteihin mitä odotat klinikalta, tai mitä haluaisit oppia klinikasta, sekä nimen ja sähköpostiosoitteesi.

Rotuesittelyssä shetlanninponi

Shetlanninponit eli shettikset ovat alunperin kotoisin Iso-Britanniasta, tarkemmin Shetlannin saarilta. Shetlanninponi on pieni, mutta siitä huolimatta erittäin sitkeä ja vahva ponirotu, siispä sitä on käytetty ennenvanhaan esimerkiksi kaivosponina. Shetlanninponien rotumääritelmän mukaan niiden säkäkorkeus saa olla korkeintaan 107cm, mutta ihannekokoa korkempiakin yksilöitä on olemassa. Säkäkorkeudeltaan alle 86cm olevia poneja kutsutaan minishetlanninponeiksi.  Shettikset soveltuvat harrastekaveriksi niin aikuisille, kuin lapsillekin moneen eri käyttötarkoitukseen. Shetlanninponi onkin Suomen yleisin ponirotu.

Ossi, kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi

Pieniä Kavioita -blogin kirjoittaja Tuuli kertoi meille millaista shetlanninponin omistaminen  on.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Tuuli, 23 vuotta täyttävä nainen Kotkasta. Minulla on tällä hetkellä neljä omaa shetlanninponia, ruunat Pikkuvirran Braamer ja Pikkuvirran Elmer, sekä orit Goldberry’s Swish Tail ”Ossi” ja Olkijoen Osmo ”Pena”. Ensimmäinen poni joka minulle tuli oli Braamer ja se saapui minulle loppukesästä 2012. Sen tullessa aloin kirjoittamaan ensimmäistä poniblogiani, joka vajaan vuoden päästä vaihtui nykyiseen blogiini.

Ponit vasemmalta oikealle: Braamer, Elmeri, Pena Kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi

Miksi hankit itsellesi juuri shetlanninponeja?

Shetlanninponit tulivat elämääni puolivahingossa. Olin tutuillani yökylässä ja he kysyivät, haluaisinko lähteä mukaan hakemaan heidän shettistammaansa astutuksesta kotiin. Poni oli astutettavana Aarteen Hevostilalla, jossa pääsin rapsuttelemaan ponivarsoja laitumelle. Olin hetkessä myyty. Tilan emäntä Taina tarjosi minulle kesätöitä ruokapalkalla. En päässyt kesällä, mutta menin syksyllä tet-viikolle Aarteelle ja tempaiduin täysillä mukaan shettisten maailmaan. Siitä eteenpäin olin pitkän aikaa joka lomalla Aarteella. Sieltä tieni vei muutaman vuoden päästä Pikkuvirran ponitallille, josta sain Braamerin itselleni treeniin. Oli tarkoitus että opetan sen kunnolla ajolle, treenaan sen starttikuntoon ja se myydään raviponiksi. En pystynytkään luopumaan siitä ja nyt se on ollut minulla jo neljä ja puoli vuotta. Ossin ostin sille kaveriksi ja noh, nämä muutkin ovat vain tartuneet mukaan.
Braamer ja Tuuli  Kuva © Oona Pitkonen
En osaa sanoa mikä olisi paras muistoni, niitä on niin paljon… Kun olimme Braamerin kanssa ensimmäisissä yhteisissä näyttelyissämme, poni palkittiin I-palkinnolla ja se oli luokkavoittaja. Itkin onnesta ja brittituomari kysyi onko minulla jokin hätänä. Minä vain naurahtaen totesin ”I’m just so happy!”. Mahtavia muistoja ovat myös esimerkiksi se kun kävimme Horse Fair -messuilla pitämässä agilitynäytöksen edustaen Harjun oppimiskeskusta, sekä ensimmäiset ravimme joissa Ossi tuli toiseksi. Pienet asiat merkitsevät kuitenkin eniten: se kun Elmeri laukkasi innoissaan 1v orivarsana laitumellelaskussa, vaikka pelkäsimme että sen polvista ei tulisi mitään. Itkin silloinkin onnesta. Vakkareiden (poneillani käyviä lapsia ja nuoria) kanssa leireillä on ollut ihan parasta. Tunne on sanoinkuvaamaton kun kesäpäivä kääntyy iltaan ja kaikkialla on hiljaista ja rauhallista, eikä kuulu kuin ponin rauhallisia käyntiaskelia. Elämän pieniä suuria hetkiä.
 
Ossi, taustalla Pena. Kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi
Minkälaiselle hevosharrastajalle shetlanninponi mielestäsi sopii parhaiten?
Shettikset sopivat monille, esimerkiksi:
– Lapselle, joka saa sen kanssa tarvitsemaansa apua ja ohjausta.
– Lapselle/nuorelle joka haluaa ajaa kilpaa raveissa.
– Kenelle tahansa jolla riittää aikaa ja innostusta touhuta shettisten kanssa erilaisissa lajeissa, tai ihan vaan nauttia ponista ja sen seurasta kotitallilla. Shettisten kanssahan voi tehdä vaikka mitä, mm. ratsastaa, ajaa, ohajasajaa, lenkkeillä, harrastaa agilityä, uittaa, maastakäsitellä… Se sopii niin tavoitteelliseen kuin ihan vain harrasteluunkin. Aikuisellekkin se sopii kilpailuihin asti esimerkiksi valjakkoharrastukseen, jos se syystä tai toisesta tuntuu enemmän omalta vaihtoehdolta, kuin jokin muu rotu. Parasta on, kun shettiksellä on osaava ja hyvää huolta pitävä koti, jossa se saa riittävästi aktiviteetteja.
 
Elmeri ja Pena, kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi
Mitä lajia tykkäät harrastaa eniten poniesi kanssa?
En osaa sanoa. Kaikki oleminen ja tekeminen ponien, sekä ponien ja lasten/nuorten kanssa on kivaa. Innostun vuoroin ratsastuskisoista, vuoroin raveista, riippuen lähinnä siitä mitä milloinkin ollaan treenaamassa tai kisaamassa. Senpä takia ponini ovatkin tällaisia sekalaisia monitoimiponeja, kun haluamme tehdä kaikkea mahdollista. Itse tykkään eniten kotona ehkä ajaa tai irtojuoksuttaa.
Meillä on muutamia tavoitteita vuodelle 2017:
– Parantaa ponien raviennätyksiä.
– Startata Ossilla ja Braamerilla 1-tasolla ainakin koulua.
– Kehittää ratsukoitamme hyppäämisessä.
– Minun tavoitteeni oli uskaltaa startata helpossa ohjasajossa ja se tavoite tuli täytettyä tässä kuussa!

Working Equitation – mitä se oikeastaan on?

 

Working equitation on nopeasti suosioon noussut ratsastuksen laji, josta moni on varmasti kuullut. WE on yleistynyt vuoden sisällä Suomessa erittäin paljon, ja monissa hevosalan tapahtumissa, kuten Horse Fairissa ja Hevoset-messuilla siitä on järjestetty näytöksiä. Vaikka monelle WE:n perusperiaatteet saattavat olla tuttuja, voi epäselvää olla, mitä tämä working equitation pohjimmiltaan on, ja mistä se on oikein tullut. Päätimmekin hieman selvittää asiaa Suomen Working Equitation yhdistykseltä.

(c) Terhi Paavola

1. Mitä tämä jo suuren suosion saanut working equitation oikeastaan on?

”Working Equitation on eteläisestä Euroopasta alkunsa saanut laji, jossa on koottu mahdollisimman monipuolisia tehtäviä ratsukoiden paremmuuden selvittämiseksi. Laji on luotu säilyttämään niitä ratsastustaitoja, joita on aikoinaan tarvittu maa- ja karjatilojen töissä.”

2. Mistä kaikesta working equitationiin on otettu vaikutteita?

”Working Equitation  yhdistää sekä kouluratsastusta, että tilan töistä vastaan tulleita tehtäviä, kuten siltoja, portteja, pujotteluja.”

(c) Terhi Paavola

3. Kuinka kauan WE:tä on harrastettu Suomessa, ja mistä se on tullut Suomeen?

”Ensimmäiset valmennukset on järjestetty vuonna 2010, Joissa valmentajana oli portugalilaissyntyinen, nykyään Ruotsissa asustava Paulo Bastos.  Laji on tullut Suomeen siihen etelässä, Espanjassa ja Portugalissa  tutustuneiden harrastajien kautta.”

4. Mistä WE on oikein alunperin lähtöisin ja kuka sen on kehittänyt? Onko se yleistä ulkomailla?

”WE on lähtöisin Italiasta , ja ensimmäisisssä kilpailuissa vuonna 1997 kilpailivat Italia, Espanja ja Portugali. Laji on hyvin suosittua ympäri Eurooppaa, sekä myös USA:ssa, Australiassa ja Brasiliassa.”

(c) Terhi Paavola

5. Missä kaikkialla WE:tä voi harrastaa, ja järjestetäänkö siitä jotain tiiviskursseja, vai onko opetus järjestetty ratsastustuntien tapaan?

”WE:stä on pidetty Suomessa nyt kursseja sekä Maailmanmestari Miguel Da Fonsecan, että kotimaisten kouluttajien toimesta. Myös pari isompaa luentoa/kurssia ratsastuskouluyrittäjille ja -opettajille on ollut ruotsalaisen Ulrika Perlnerin avulla. Ruotsissa laji on ollut käytössä ratsastuskouluissa jo yli 10 vuotta. Jonkin verran lajia on tarjolla jo ratsastuskouluissa, Etelä-Suomessa ja Pirkanmaalla ainakin.”

(c) Taru Arola

6. Onko Suomessa minkä verran kilpailumahdollisuuksia WE:ssä, tai ylipäätään maailmalla?

”Suomessa koulutetaan ensimmäisiä tuomareita WAWE:n eli kattojärjestön kouluttajan opissa. Koulutus on pidempi prosessi, mutta sen aikanakin on tulossa harjoituskilpailuja sekä ihan oikeat kilpailut kansainvälisen tuomarin avulla. ”

(c) Terhi Paavola

7. Minkälainen hevonen/poni soveltuu WE:hen?

”Kaikenlaisilla hevosilla ja poneilla voi aloittaa harrastamisen. Lajissa on apua ketteryydestä ja hyvästä tasapainosta. Korkeammilla tasoilla auttaa myös hyvä kokoamiskyky. Lajissa arvostellaan myös ratsukon yhteistyötä ja luottamusta.”

8. Kuinka paljon ratsastajalla pitää olla kokemusta ja osaamista, että voi ruveta harrastamaan WE:tä?

”Kaiken tasoiset ja kaikenlaiset ratsukot voivat aloittaa lajin omalla tasollaan. ”

(c) Terhi Paavola

Haastateltavana toimi WeFi Ry:n puheenjohtaja Anni Rauma.

Working Equitationista on julkaistu hiljattain myös ensimmäinen suomenkielinen lajikirja, ”lajina working equitation”, jonka kirjoittajana on Terhi Paavola.

Lisää tietoa WE:stä löydät Suomen Workinq Equitation yhdistyksen sivuilta, osoitteesta wefi.fi, sekä heidän Facebookista.

Hobbyhorse Revolution vie keppariharrastuksen uudelle tasolle

Hobbyhorse Revolution on Selma Vilhusen keppariharrastukseen syventyvä dokumenttielokuva, joka sai pari päivää sitten ensi-iltansa.  Meiltä Pauliina kävi Playssonin Peninan kanssa katsomassa elokuvan ennakkoon lehdistönäytöksessä, jossa tavattavissa olivat myös  mukana olleet keppariharrastajat.

Elokuvassa keskitytään seuraamaan muutaman vuoden ajan kolmea keppariharrastajaa, Aiskua, Elsaa ja Alisaa. Elokuva kumoaa täysin ennakkoluulot siitä, että keppariharrastus on vain pienten lasten leikkiä, sillä kaikki ovat täysi-ikäisyyden molemmilla puolilla. Dokumentissa  käsitelläänkin asiaa, mitä tapahtuu, kun ympäristö luo suuret ennakkoluulot tälle harrastukselle? Siinä keppariharrastus viedäänkin uudelle  tasolle, jossa some on  osana tätä ilmiötä.  Keppareiden mukana dokumentissa nähdään suuria tunteita, kilpailuhenkeä, koulukiusaamista, ja jopa masennusta.

Aiemmilla vuosikymmenillä keppariharrastuksen yleisyys on ollut aika vähäistä, joten vertailukohteita tälle villitykselle ei oikeastaan ole. Samantyyliseksi aiemmin suosioon nousseeksi jutuksi voisi sanoa ehkä virtuaalitallit.

Elokuvan jälkeen pääsimme haastattelemaan mukana olleita Elsa Saloa, 16, ja Alisa Aarniomäkeä,19.

Alisa ja Elsa molemmat olivat aloittaneet ennen keppareita ratsastamisen, ja olivatkin aktiivisia siinä. Keppihevoset olivat heille kuitenkin eri juttu.” Keppihevonen oli  kokoajan läsnä, ja sen sai kaikkialle mukaan. Hevonen oli tallilla ja sitä näki aina välillä, mutta kotona odotti sitten aina se keppihevonen”,  Elsa  kertoo.  Alisa taas täsmentää sitä, että keppihevosten kanssa pystyi tekemään asioita, joita ei oikean hevosen kanssa silloin vielä osaanut tai pystynyt.  ”Mukana oli myös se ajatus, että pystyi itse päättämään kaikesta, ja mielikuvitus oli kokoajan läsnä. Se oli sellainen uusi juttu, ja loppujen lopuksi niistä tulikin kaksi eri harrastusta.”

Nykyään ratsastuksen suhteen heillä on hieman eri tilanteet. Elsa viihtyy  paremmin vain hevosten seurassa, ja nauttiikin siitä paljon.  ”Sen jälkeen kun minulla ei ole ollut vanhaa terapiahevostani  Fionaa ,niin ei ole ollut tarvetta mennä selkään”, Elsa  selittää.

Alisa puolestaan kertoo olevansa aktiivinen vuokrahevosen etsijä.   ”Yhden onnettomuuden jälkeen en ole voinut kauheasti ratsastaa, mutta nyt hiljalleen on alkanut tulemaan mahdollisuus mennä takaisin hevosen selkään, joka taas ei ole sopinut rahatilanteeseen. Haluaisin silti kyllä mennä kovasti takaisin hevosen selkään.”

Vasemmalla Elsa Salo, keskellä ohjaaja Selma Vilhunen ja oikealla Alisa Aarniomäki elokuvan lehdistötilaisuudessa.

Keppihevosia ja hevosia yhdistää moni asia, joten niitä voi hyvin vertailla. Kepparin kanssa sen persoonan voi luoda itse, kun taas hevosella on oma persoonansa, eikä siihen voi juurikaan vaikuttaa.  ”Tietysti on ihanaa, että hevosella  on oma mieli ja se tekee niin kuin se haluaa. Kuitenkin on tosi siistiä, kun pystyy luomaan ja keksimään ja kuvittelemaan” , Elsa täsmentää.

Keppareiden ja  ratsastuksen suuri ero on myös se, että keppareilla saa mentyä pitkään nollabudjetilla, kun taas ratsastus on aika kallis harrastus. Monella ei välttämättä ole varaa käydä ratsastsuskoulussa, puhumattakaan hevosen omistamisesta. Kepparit ovatkin hyvä ratkaisu siihen, sillä myös valmennukset, kisat ja leirit kuuluvat niihin samoin, kun ratsastukseenkin.

”Itse näkisin hevosessa kuitenkin sen ison plussan, että  se on elävä eläin ja siitä saa pitkäaikaisen elämänkumppanin itselleen. Siinä on se tietynlainen yhteys, jonka jotkut keppariharrastajistakin saa keppariin, mutta itsellä ei kuitenkaan ole ollut ikinä sellaista.  Näkisin siis sen plussana hevosissa, että niistä saa ns. sielunkaverin” Alisa miettii.

Keppareiden nopeaan  suosion nousuun vaikuttaa  moni tekijä.  Näkyvyys on varmasti yksi suurimmista. Somen avulla on helppo jakaa tietoa missä tahansa. Molemmat ajattelevat sen johtuvan myös siitä, että nykyään lapsilla on enemmän mahdollisuuksia päästä ratsastamaan ja tallille, josta on seurannut kiinnostus keppareihin.

Tietysti myös muiden ihmisten asenne vaikuttaa.    Kun  osa keppariharrastajista on saavuttanut suurenkin ihailun, pyydetään nimmareita ja halutaan yhteiskuvia kuin kilparatsastajilta.  Ainakin Elsa ja Alisa kertovat myös vahnempiensa  suhtautuneen hyvin keppareihin. On kuljetettu kisoihin ja oltu tukena.  Tottakai tulee myös negatiivisia mielipiteitä, jotka satuttavat.  Naurun kohteena oleminen nolottaa.  Dokumentissa nähdäänkin myös keppariharrastajien Suomenlaajuinen flash mob, jonka sanoma on  ”Kepparit Kunniaan!”

Elokuvan jälkeen Elsa on pitänyt välivuoden, ja aloittaakin syksyllä taidelukiossa. Alisa puolestaan opiskelee tällähetkellä bioanalyytikoksi ja Aisku hevostenhoitajaksi Ypäjällä.

Tulevaisuudessa he voisivat hyvinkin nähdä mahdolliset lapsensa harrastamassa keppareita luonnossa. ”Se on asia, joka kehittää lapsen luovuutta ja omatoimisuutta monella eri alalla. Onhan se aina tosi iso plussa”, Alisa lisää.

Hobbyhorse Revolution herättää ajatuksia, ja kertoo hyvästä yhteishengestä. Se  näyttää keppihevosharrastuksen monipuolisuuden, ja sen, kuinka ympäristön negatiivisistä mielipiteistä ja ennakkoluuloista huolimatta ollaan omia itsejään, ja tehdään sitä, mitä rakastetaan.

Vastaus yhden ihmisen väittämään,  ”Kepparit pitäisi kieltää alle 16-vuotialta” tiivistää kaiken;  Voiko joku määrätä ikärajan mielikuvitukselle?

 

 

 

Helsinki Horse Fair: Haastattelussa ratsupoliisi

Tämän vuoden Helsiki Horse Fairissa nähtiin monenlaisia esityksiä, johon mukaan mahtui myös ratsupoliisien oma Leijonan metsästys -ratsastusnäytös. Helsingin ratsupoliisilla oli messuilla myös oma ständi, joten pääsimme myös haastattelemaan heitä. Haastattelussa tällä kertaa oli Henrik Westerberg.

Henrik aloitti ratsupoliisissa vuoden 2009 kesällä, ja sitä ennen toimi noin 10 vuotta järjestyspoliisina autopartiossa. Henrikin mukaan hänet sai hakeutumaan ratsupoliisiksi ennemminkin useampi pieni syy, kuin yksi iso. Häntä tietysti kiinnostivat hevoset, kun aiemmin oli vaimon kautta käynyt muutamilla ratsastustunneilla. Henrik oli myös ollut niin kauan kenttähommissa, että halusi kokeilla jotain muita poliisin töitä. Siihen aikaan tarjoutui vielä paikka ratsupoliisissa, joka sai hänet hakemaan siihen. Tätä ennen hän oli käynyt siellä muutaman kerran työkierrolla, joten hän tiesi mihin oli hakeutumassa.

Harrastitko ennen ratsupoliisin uraasi ratsastusta?

En varsinaisesti, vaan olin puolisen vuotta ollut tuntiratsastajana ratsastuskoulussa. Periaatteessa siis aiempaa kokemusta ei juurikaan ollut.

Onko teillä ratsupoliiseilla tietyt vakioratsut,  joilla menette aina? Entä huolehditteko ratsuista kokonaan, vai onko niillä erilliset hevosenhoitajat?

Meillä ei periaattessa ole nimikkohevossysteemiä, vaan jokainen ratsastaa kaikilla hevosilla. Toki meillä on niin, että tietyt ratsastajat ratsastaa enemmän joitakin hevosia. Tämä silloin, kun mennään esimerkiksi johonkin vaativampaan paikkaan, jolloin sekä ratsastaja että hevonen tuntevat toisensa. Olemme yksikkö, ja meillä on vähän hevosia, niin silti kaikkien tulee ratsastaa kaikilla hevosilla.

Meillä hevosista huolehtii ulkopuolinen talliyrittäjä. Meillä aina tietyn väliajoin tulee kilpailutus ja nyt tässä keväällä tulee taas tallisopimuskilpailutus. Tämä talliyrittäjä huolehtii hevosista, eli ruokkii, harjaa, vie tarhaan yms. Toki me itsekin huolehdimme jonkin verran, esimerkiksi kun tulemme ratsastamasta hoidamme hevoset itse.

Käyttekö te ratsastustunneilla, ja kuinka usein harjoittelette ohjatusti ja itsenäisesti?

Mitä tulee ratsastustuntien pitämisiin, niin meillä on ulkopuolinen kouluttaja. Ikävä kyllä meillä on sen verran heikko tilanne, että on vain 20 ohjattua tuntia keväällä ja syksyllä. Sitten on tietysti paljon omatoimista ratsastusta. Niistä jotkut on sellaisia, että liikutaan ryhmässä, tai joku kokeneempi pitää meille tunnin.  Hevonen työskentelee kuusi kertaa viikossa, josta neljä on kaupungilla poliisitehtävissä ja kahdesti ihan normaalia ratsastusta joko maneesissa tai ulkokentällä.

Kierrättekö te hevosten kanssa ympäri Suomea, ja minkälaisissa tapahtumissa te käytte niiden kanssa?

Kyllä. Esimerkiksi viime vuonna käytiin Turussa, Tampereella, Kotkassa, Lahdessa, Haminassa ja tietysti myös Espoossa ja Vantaalla. Tietysti nämä lähikaupungit hoituu päiväreissuna. Eli aamulla lähdetään työvuoron alusta sinne, sitten valvotaan järjestystä ja päivän päätteeksi tullaan takaisin kotiin. Joissain tapauksissa ollaan oltu yötä, esimerkiksi Haminassa, Hamina Tattoon yhteydessä. Mikään ei tietysti estä lähtemästä kauemmaksi, mutta silloin yöpymispaikka pitää olla tiedossa. Yleensähän se on niin, että joku tapahtumajärjestäjä pyytää meitä mukaan tai sitten paikkakunnan poliisilaitos pyytää meitä paikalle tukemaan heitä heidän poliisitehtävällä. Eli puhutaan vaikka jalkapallo-ottelusta tai festareista Turussa, Tampereella tai Lahdessa.

Kuinka monta ratsupoliisia tällä hetkellä on, ja mitä vaaditaan ratsupoliisiksi haluavalta?

Ratsupoliiseja on kahdeksan ja hevosia on seitsemän. Meillä tavoitevahvuus olisi yhdeksän ratsastajaa ja kahdeksan hevosta, eli meillä on kumpaakin yhtä vajaa. Meillä ei periaatteessa ole mitään vaatimuksia hevososaamisesta ennen ratsupoliisiin töitä, vaan jokaisella tietysti tulee olla käytynä poliisikoulu. Suosituksena on myös, että on ollut muissa poliisitehtävissä ennenkuin hakeutuu tähän työhön. Ratsastustaitoa opetetaan sitten ihan työn ohessa. Pääsääntöisesti naispuoleiset poliisit ketkä tulee meille töihin, heillä on ratsastustaustaa. Miehillä ei juurikaan ole, mutta yleensä heillä on jonkun näköinen urheilutausta, jonka ansiosta tasapaino on hallussa ja he oppivat nopeasti jolloin pääsevät tien päälle muiden kanssa.

Mitä ratsupoliisihevoselta vaaditaan?  Kuinka kauan koulutus kestää ja mitä siihen sisältyy? 

Tietysti fyysiset ominaisuudet, ruuna, säkäkorkeus 175cm, sekä mieluiten n. 10-vuotias. Tietysti myös hevosen luonne, eli hevosen tulee olla rauhallinen, kuuliainen ja luottaa ratsastajaan. Ei tarvitse olla hyvä estehevonen tai loistava kouluradalla vaan sellainen, joka seisoo ja kävelee.

Koulutus on hyvin hevoskohtaista.  Sanotaanko kuitenkin näin, että kun me haetaan uutta hevosta, niin puoli vuotta-vuosi on se aika kun koulutetaan sitä muiden kokeneiden hevosten kanssa. Näin nähdään tuleeko siitä hyvä poliisihevonen, jos tulee niin koulutus jatkuu läpi koko hevosen virkauran. Jos puolessa vuodessa/vuodessa huomataan, ettei hevosesta ole tähän työhön, niin siitä luovutaan yleensä myymällä. Sitten lähdetään taas hakemaan uutta. Koulutushan on jatkuvaa, eli vaikka on pitkään ollut kokenut poliisihevonen, siitä huolimatta hevonen osallistuu yhtälailla kaikkiin harjoituksiin kuin vasta-alkajatkin. Tässähän on myös hyvin tärkeää myös, kun uusia hevosia ajetaan sisään työhön siinä on kokeneita hevosis näyttämässä esimerkkiä näille kokemattomille. Eli se hevonen siinä laumassa oppii muilta hevosilta käyttäytymismallin.

Minkälaisia suojavarusteita käytetään ratsupoliisihevosilla?

Varusteet ovat hevoskohtaisia. Joillekkin laitetaan tavalliset ratsastussuojat, kun lähdetään ratsastamaan tai kaupungille valvomaan järjestystä. Jos meillä on vaativempia tehtäviä, esim joukkueenhallintatehtäviä, silloin hevosilla on turvan päälle tuleva suoja eli visiiri ja yleensä kaikille hevosille tulee vielä matkaratsastussuojat jalkoihin sekä butsit kavioiden päälle. Muita suojia  ei olla hankittu, vaikka kaikenlaisia on maailmalla myynnissä. Ollaan kuitenkin todettu, että ne saattavat olla enemmänki  haitaksi,  kuin hyödyksi. Toki meillä on myös ratsastusloimet, joita käytetään kovemmilla pakkaskeleillä. Tiettyä suojaa nekin kuitenkin antavat.

Kerro mukavin ja vaarallisin muisto ratsupoliisiuraltasi?

Kaikista mukavinta on se, kun onnistuu hevosen kanssa. Joko on uusi hevonen,  ja sille saa opetettua jonkun asian tai ollaan jossain vaativalla paikalla, esim Helsingin keskustassa rautatieasemalla ja hevonen kävelee tai seisoo tosi hyvin. Tietysti nämä joukkueenhallintatehtävät,  eli mellakka tai vaikka jalkapallopelit, ovat olleet näitä testipaikkoja, kuinka hevoset pärjäävät sellaisessa ympäristössä, kun on meteliä, pauketta, ja paljon ihmisiä. Kun sellainen päivä on pulkassa ja todetaan, että hyvin meni ja pärjättiin, eikä osapuolet päässet toistensa kimppuun, niin se on ehkä ollut niitä parhaita hetkiä. Näkee, että hevonen toimii tositilanteessa mallikelpoisesti.