Anni Jauhiainen on kansainvälisesti ratsastusjousiammunnassa kilpaileva bloggaaja

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Villikko Ratsukko -blogi, jonka kirjoittaja Anni Jauhiainen, 18, harrastaa oman poninsa Pinkin kanssa monipuolisesti ja hyvällä fiiliksellä. Pienenä extrana Anni kilpailee kansainvälisesti ratsastusjousiammunnan parissa.

Kuva: Kerttu Uoti

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Anni, 18-vuotias lukiolainen Raisiosta. Harrastuksia minulla on ollut koko ikäni – siis ihan mitä sattuu, kaikkea on kokeiltu – joista sitten lopulta vastaan tuli ratsastus ja sille tielle on jääty. Vuosi takaperin innostuin vielä ottamaan jousenkin mukaan hevosen selkään, jonka jälkeen ratsastusjousiammunta lähti viemään mukanaan kuin märkää rättiä. Reissuja lajin parissa on tehty niin pitkin Suomea kuin myös maailmaa.

Hevoseni, Pink Sky ”Pinkki”, on tänä vuonna 5-vuotiaaksi kääntyvä pieni pilkullinen tamma. Se tuli minulle pari vuotta sitten ratsastamattomana poninkoltiaisena, jonka kanssa aloitettiin hommat rauhassa aikeena koota monitoimiponi lajiin kuin lajiin. Luonnetta ponista löytyy ja Pinkki onkin täydellinen yhdistelmä knabstruppia ja arabia: herkkä ja kuuma ponitamma-persoona pilkullisessa pakkauksessa! Hevonen on ensimmäinen omani ja toivon mukaan tulee olemaa minulla vielä pitkään.

Kuva: Kerttu Uoti
Kuva: Annika Mäki

Kerro hieman blogistasi Villikko Ratsukko?

Blogini olen perustanut heinäkuussa vuonna 2013. Tuolloin kuvioissa oli vuokrahevonen, mallia vauhdikas suokkiruuna, sekä ratsastettava ihana ja herttainen 3-vuotias pintabian ori. Neljässä vuodessa asiat ovat muuttuneet kovasti ja siinä samassa on myös blogi, joka on varsin tiiviisti seurannut matkassa mukana. Tällä hetkellä blogi pyörii Pinkin arjen ja minun ratsastusjousiammuntajuttujeni ympärillä.

Kuva: Kerttu Uoti

Mikä on paras postaus blogissasi?

Minkäs sitä nyt nostaisi ylitse muiden… Parasta postausta on niin kauhean vaikea valita, koska kaikkiin postauksiin liittyy tiettyjä muistoja ja tunnetiloja minulle itselleni. Jos sieltä muutaman kuitenkin nostaisin, niin viime vuoden huhtikuussa peräkkäin julkaistut Nuoli suoraan sydämeen ja Poni joka on pelkkää kultaa ovat yksiä suosikkejani. Myös postaussarja Pinkin hankinnasta (heinäkuu 2015) ja Iranin treenimatkapostaus (lokakuu 2016) ovat sellaisia, joita olen palannut usein lukemaan uudestaan ja uudestaan.

Iranin treenimatka / Kuva: Katariina Albrecht

Mitkä seikat tekevät mielestäsi hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Hyvä blogi on selkeä kokonaisuus, sellainen kirjoittajansa näköinen ja oloinen. Nykyään oma blogien lukemiseni on jäänyt vähän vähemmälle kiireiden takia, mutta yhäkin mielenkiintoisen blogin kohdatessani nappaan sen silti lukulistalle. Se, mikä taas tekee blogista mielenkiintoisen, onkin varsin vaikea määritellä, koska se mielenkiintoinen asia voi olla melkein mitä vain!

Kuva: Kerttu Uoti

Ratsastusjousiammunta on monelle varmasti hieman vieraampi laji. Kerro siitä hieman lisää?

Ratsastusjousiammunta on nimensä mukaisesti jousiammuntaa, joka tapahtuu hevosen selästä. Urheilulajina kyse on yleensä suorituksesta, jossa hevosen laukatessa tiettyä rataa pitkin ratsastaja ampuu perinteisellä käsin viritettävällä jousella yhteen tai useampaan maaliin. Laji on hyvin mukaansa tempaava, hyvällä tavalla haastava sekä taitoa vaativa. Suomessa ratsastusjousiammunta on vielä pieni, mutta kovaa vauhtia kasvava ilmiö.

Anni SM-kisoissa 2016 / Kuva: Marjo Ulvinen

Kuinka itse olet päätynyt ratsastusjousiammunnan pariin?

Tutustuin ratsastusjousiammuntaan pari vuotta sitten valmentajani kautta hänen harrastaessaan lajia. Pian sen jälkeen ostin kuitenkin oman kolmevuotiaan hevoseni, joten seuraava vajaa vuosi meni hyvin intensiivisesti siihen keskittyen. Noin vuosi sitten päätin lopulta ostaa oman jouseni ja lähteä ensimmäiselle kurssille oppimaan ja ihmettelemään. Sen jälkeen paluuta ei enää ollut.

Kuva: Tero Ulvinen

Kuinka ratsastusjousiammuntaan voi päästä tutustumaan?

Helpoiten ratsastusjousiammuntaan pääsee tutustumaan selvittämällä missä itseään lähinnä on olemassa jotain lajin toimintaa. Suomen Ratsastusjousiampujainliitto (srjl.fi) on luonut kartan, josta näkee mistäpäin Suomea löytyvät mitkäkin kouluttajat, tuutorit ja tallit, joissa ratsastusjousiammuntaa harrastetaan. Ottamalla rohkeasti yhteyttä pääsee varmasti lajiin tutustumaan ja kokeilemaan, sekä saa opastusta harrastusmahdollisuuksien löytämiseen.

Yksi vaihtoehto on kurkata tapahtumatarjontaa ja suunnata johonkin, missä lajia esitellään. Esimerkiksi tämän kevään Hevoset Kaivarissa -tapahtumassa on ratsastusjousiammuntanäytös. Mikäli sittemmin pelkkä katsominen ei tunnu riittävän, kannattaa lähteä metsästämään jonkin sortin alkeiskurssia, jossa pääsee tutustumaan ratsastusjousiammuntaan vähän konkreettisemmin!

Kuva: Kerttu Uoti

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Olen jokseen kilpailuhenkinen ja suorituskeskeinen, mutta koska saan taltutettua sen tarpeeni jo jousiammunnan parissa, Pinkin kanssa olen oppinut nauttimaan eniten tietyistä tunteista ja fiiliksistä. Paras on ehdottomasti se tunne, kun pääsee luomaan suhteen hevoseen ja tekemään sen kanssa asioita yhdessä, eräänlaisena kahden hengen joukkueena. Saumaton yhteistyö vaatii toimiakseen toki töitä, mutta on ehdottomasti sen kaiken vaivan ja kärsivällisyyden arvoista.

Toisaalta osittain tuon tunteen takia ehkä jäinkin niin pahasti koukkuun ratsastusjousiammuntaan. Siinä ratsastajan ja hevosen tiimityöskentely ja molemminpuolinen luottamus korostuu, kun ohjista ei pysty pitämään kiinni ja keskittyminen on ampumisessa. Silloin on aikalailla pakko luottaa ratsuunsa, jotta pystyy tekemään kelvollisen suorituksen. Toki vierailla hevosilla kisatessa tiiviin suhteen luomiseen ei juuri ole aikaa ja osa luottamuksesta pitää korvata tietyllä rohkeudella, mutta se onkin sitten aivan toinen juttu.

Kuva: Nea Laiho

Mitä tavoitteita sinulla ja hevosellasi on vuodelle 2017?

Tavoitteeni Pinkin kanssa ovat pitkälti yhteisten kokemusten luomisessa ja meidän molempien kehittämisessä. Pinkki kääntyy tänä vuonna viisivuotiaaksi ja pääsee tekemään vähän enemmän isojen hevosten juttuja. Tarkoitus olisi kesällä päästä reissun päälle ja jatkaa monitoimiponi-projektia ottamalla treeniin uusia juttuja sekä lisätä ja kehittää vanhoja, esimerkiksi hyppäämistä ja ratsastusjousiammuntaa. Kisatavoitteita meillä ei sen suuremmin ole, mutta kaikea tehdään tilaisuuden tullen ja avoimin mielin. Omat kisatavoitteeni ovat kuitenkin ratsastusjousiammunnassa, jossa Pinkkikin toki voisi tulevaisuudessa kisaratsunani toimia kotimaan kisoissa.

Kuva: Nina Laiho
Kuva: Annika Mäki

Lue lisää Annin ja Pinkin elämästä sekä mukaansatempaavasta ratsastusjousiammunnasta Villikko Ratsukko -blogista.

 

Pikkuponeja, liikutushevonen ja ratsastuskouluelämää – Katja Hautamäen blogista löytyy vaikka mitä

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle muulle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa -blogi, jonka kirjoittaja Katja Hautamäki, 20, harrastaa hevosia monipuolisesti niin ratsastuskoulun tunneilla käyden, liikutushevosen kanssa treenaillen ja pikkuponeja hoitaen.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Katja, 20-vuotias tyttö Helsingistä. Ratsastuksen lisäksi harrastan bloggausta sekä valokuvausta. Omaa hevosta en omista, mutta blogin mukana niitä esiintyy laidasta laitaan eri talleilta. Päätähtinä on ratsastuskoululla asuva hoitohevonen Eepika, eli tutummin Runo. Runo on rodultaan eestinhevonen ja se on syntynyt 2008. Kilpatallilla asuva liikutushevonen Tokaj, eli tutummin Toksu. Toksu on 2003 syntynyt puolalainen puoliverinen, jolla kisataan pääasiassa koulua, mutta välillä myös esteitä.

Mukana on myös suloiset pikkuponit, jotka asuvat pienellä yksityisellä tallilla jota olenkin kutsunut ”pikkustentalliksi”. Tallilla asuvat oripojat Apollo ja Mix, tutummin Apsu ja Mixu. Apsu on rodultaan shetlanninponi ja ikää siltä löytyy 24 vuotta. Mixu on 10-vuotias risteytysponi. Lisäksi samalla tallilla asuu Mixun emä Midi, jolta ikää löytyy jo n. 30 vuotta. Kolmikkoa täydentää vielä tallin nuorin ruunapoika Ami. Ami on kuusivuotias miniatyyrihevonen.

Kerro hieman blogistasi Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa?

Blogin pyrin päivittämään joka viikko pari kertaa kuulumisten ja uusien kuvien kanssa. Peruskuulumisten lisäksi teen välillä videopostauksia sekä lukijoiden toivepostauksia. Kuvat ovat postauksissa lähinnä pääosassa ja kuvapostauksia blogissa onkin melko usein kilpailuista ja kuvaustuokioista ponien kanssa.

Mikä on paras postaus blogissasi?

Blogia on tullut pidettyä niin monta vuotta, etten edes muista mitä kaikkea sinne on tullut kirjoitettua. Omiin suosikkipostauksiin kuuluu kumminkin postaus ”Kymmenenvuotta”, johon käytin paljon aikaa kuvien etsimisessä ja postauksen teossa.

Mitkä seikat mielestäsi tekevät hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Hyvä blogi on sellainen, mihin oikeasti käytetään aikaa. Postauksiin käytetään aikaa, kuviin panostetaan edes hieman, ulkoasu on tehty siistin näköiseksi ja itse tykkään myös siitä, että lukijoiden kommentteihin vastataan.

Nykyisin itse en ajanpuutteen takia ehdi lukemaan hirveästi muiden blogeja. Mutta ne mitä luen, on lähinnä tuttavien ja ystävien blogeja, jotka kertovat heidän hevoselämästään.

Millaista on harrastaa ratsastuskoulussa?

Ratsastuskoulussa olen käynyt kymmenen vuotta ja kaikki vuodet samalla tallilla, missä olen viihtynyt todella hyvin. Vaikka käynkin siellä vain kerran viikossa matkan takia, niin sinne on aina yhtä ihana mennä. Henkilökunta on todella ystävällistä, ilmapiiri tallilla on muutenkin hyvä. Hevoset ovat kilttejä ja mukavia, sekä opetus on hyvää, eikä ratsastusryhmäkään ole liian iso, joten apuja ja neuvoja kyllä saa.

Mitä kaikkea touhuat hoitoponiesi ja liikutushevosesi kanssa?

Runon kanssa touhuilen kerran viikossa, yleensä vain harjailen ja rapsuttelen, mikäli en sillä ratsasta tunnilla. Toksun kanssa puuhaillaan pari kertaa viikossa, riippuen miten ehdin siellä käymään. Toksun kanssa ratsastelen itsenäisesti yleensä koulua ihan rennosti, ilman mitään suurempia paineita. Pikkuisilla käyn eniten. Hoidan siellä aamu- ja iltatalleja, käyn ajamassa Apsulla tai Mixulla, joskus Midillä jotain kävelylenkkejä sekä tallilla pidetään tunteja ratsastajille, joilla ei kokemusta ole joko ollenkaan, tai hyvin vähän vain. Tallilla ei kenttää ole, joten tunnitkin pidetään maastossa.

Harrastat myös valokuvausta. Kerro muutama vinkki hevoskuvauksesta kiinnostuneelle?

Hevosten kuvailussa kannattaa olla kärsivällinen. Liikkuvasta hevosesta ei aina onnistuneita kuvia tule eikä hevosen korvatkaan aina pysy pystyssä. Aikaa kannattaa varata kuvien ottoon, niiden kanssa ei kannata hosua. Myös kannattaa katsoa vähän millaisella ilmalla kuvailee. Kunnon luonnonvalossa kuvat onnistuu paljon paremmin, kuin synkässä sateisessa ilmassa. Kuvia myös kannattaa hieman muokata, se tuo heti kuviin uudenlaista ilmettä.

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Ehdottomasti se hevosten kanssa oleminen, kun siitä saa sen parhaan ystävän, johon voi luottaa ja joka saa päivän kuin päivän paremmaksi pelkästään olemassaolollaan.

Mitä tavoitteita sinulla on vuodelle 2017 hevostelun parissa?

Toksun kanssa saada enemmän luottamusta ja yhteistyötä sujuvammaksi. Sen kanssa on tullut tehtyä yhteistyötä alle puoli vuotta, eikä sen kanssa alku ole ollut helpointa. Vielä on matkaa, että sen kanssa yhteistyö alkaa sujumaan hyvin, että voin luottaa siihen hevoseen 110%. Ja totta kai pitää hauskaa muidenkin hevosten kanssa ja hankkia ihania muistoja!

Lue lisää Katjan hevoselämästä Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa -blogista.

Emilia Tammisen blogissa painotutaan oman tallin ja kouluhevosen arkeen

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle muulle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Laukkapiruetteja-blogi, jonka kirjoittaja Emilia Tamminen, 16, on oman tallin ja hienon kouluhevosen omistava ratsastaja.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Emilia Tamminen, 16-vuotias ensimmäisen vuoden merkonomiopiskelija. Olen harrastanut ratsastusta ihan pienestä pitäen, sillä meillä on aina ollut omia hevosia. Tämän hetkinen hevoseni, Gotika, lempinimeltään Gika, on ensimmäinen oma hevoseni. Aiemmin minulla on ollut ainoastaan shetlanninponi, joka edelleen asuu meidän omassa tallissamme.

Gika on 18-vuotias Latvialainen puoliveritamma, jolla on aiemmin kilpailtu koulua vaativissa luokissa. Minulle Gika on kuitenkin ollut ennemminkin oppimestarina ja sen kanssa ollaan näiden 2,5 vuoden aikana opittu paljon. Gika on luonteeltaan tosi kiltti ja rauhallinen ja se pyrkii miellyttämään ratsastajaa. Välillä kuitenkin ratsastaessa Gika ei ymmärrä ihan kaikkea, mitä siltä vaadin, kun se alkaa tekemään jotain omia liikkeitä. Gika on tosi kiva hevonen myös siinä mielessä, että vaikka mulla menisi aikaa koulunkäyntiin, ja jäisi sitä mukaan hevoselle vapaapäiviä, niin pystytään hyvin ns. jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kerro hieman blogistasi Laukkapiruetteja?

Aloitin blogini kirjoittamisen syyskuussa 2015. Alussa blogissani oli selkeitä aihepostauksia, mutta nykyään se kertoo aikalailla minun ja Gikan arjesta ja treeneistä. Välillä heppajuttujen seasta löytyy myös lifestyle -tyyppisiä kirjoituksia. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan omassa elämässäni tapahtumia juttuja ja muitakin kuulumisia, vaikka hevoset ovatkin suuressa osassa elämääni.

Mikä on paras postaus blogissasi?

En osaa sanoa parasta postausta, sillä en sellaista vielä ole kirjoittanut, mutta parhaimpia ovat kuitenkin Ratsastuskypärän käytöstä, Miten Pumpulin kanssa menee ja Epäonnistuneet kisat 7.8..

Mitkä seikat mielestäsi tekevät hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Mielestäni hyvä blogi on sellainen, johon tulee postauksia säännöllisin väliajoin. Tykkään myös, jos ulkoasuun on edes hieman panostettu ja ulkoasua vaihdellaan esimerkiksi vuodenajan mukaan. Tekstin täytyy olla selkeällä fontilla, helppolukuista ja sujuvaa. Luen itse blogeja vähän laidasta laitaan, sillä useimmista blogeista saa ideoita ja inspiraatiota omaan blogiin.

Millaista on arki oman tallin parissa?

Arki oman tallin parissa on aika sujuvaa, mutta tietysti välillä raskasta, sillä hevoset on aina pakko hoitaa, vaikkei itseä huvittaisi. Meillä äiti tekee lähes aina aamutallin ja vie hevoset ulos. Karsinoiden siivoaminen viikolla on usein myös äidin hommaa, mutta viikonloppusin yleensä minä siivoan ne. Minä yleensä hoidan hevoset sisälle ja teen iltatallin. Oma talli on siitä kätevä, ettei tarvitse lähteä mihinkään kauas, että pääsee tallille. Omat haasteet tuo kuitenkin esimerkiksi se, ettei voi noin vaan lähteä mihinkään lomamatkalle ennen kuin on saanut luotettavan henkilön hoitamaan hevosia.

Mikä sai sinut kiinnostumaan ratsastuksesta?

Olen aina ollut kiinnostunut ratsastuksesta, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Tämän hetkinen kiinnostus on kyllä ihan hevosen ansiota, sillä ilman Gikaa en varmaan enää ratsastaisi, vaan harrastaisin jotain muuta. Alunperäinen kiinnostus ratsastukseen on tullut todennäköisesti äidiltä ja tämänhetkinen sitten Gikan mukana, sillä hevosessa oli alkuun niin paljon haastetta, että halusin oppia ratsastamaan sitä ja aina kun olen oppinut uutta, olen kiinnostunut lisää ratsastamisesta ja oppimisesta.

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Parasta hevosharrastuksessa on se, että pystyy luottamaan ja tekemään yhteistyötä suuren eläimen kanssa. Se on myös parasta, että vaikka olisi kuinka huono päivä, niin hevosen nähdessä tulee hyvä mieli.

Miten treenaat kouluhevosesi kanssa?

Gikan ja minun treenaamiseen kuuluu perus kenttätyöskentelyn lisäksi maastoilua, käyntityöskentelyä ja rennompaa menemistä esim. sänkipellolla. Kentällä tehdään vaihtelevasti aika perusjuttuja käynnistä väistöihin ja taivutuksiin. Omatoimisesti menen usein kaikissa askellajeissa ja yritän saada sekä itseni että hevosen tyytyväiseksi tekemisestä. Teemme myös usein sellaisia tehtäviä, joita on kouluohjelmissa, joihin voisimme osallistua. Käydään välillä ns. tarkistamassa tilanne valvovan silmän alla, mutta meille hyvää valmentajaa en vielä ole löytänyt, mutta ehkä sellainenkin jostain joskus ilmestyy. Käyntityöskentelyssä tsekkaan ihan perusjuttuja ja kiinnitän siinä huomiota yleensä omaan istuntaani ja vaikutukseeni hevoseen. Maastoilu ja ilman satulaa meneminen yms. on taas vaihtelua ja mielenvirkistystä kaiken kentällä menemisen ohella.

Mitä tavoitteita sinulla ja hevosellasi on vuodelle 2017?

Tänä vuonna tavoitteena on päästä menemään ensimmäiset kisat Gikalla ja saada puhtaita ratoja. Myös erilaisten valmentajien silmän alle meneminen ja hyvän valmentajan löytäminen on yksi tämän vuoden tavoitteista.

Lue lisää Emilian ja Gikan elämästä Laukkapiruetteja-blogista.