Iskeekö tylsyys? – 10 kivaa kesälomatekemistä

Vieläkö lomasuunnitelmat ovat auki? Kesälaitumille kirmailu on alkanut, joten on aika koota parhaat menovinkit ja tekemiset nuorille hevosharrastajille unelmien hevoskesää ajatellen!

1. Hevosten uittaminen

Kuuman kesäpäivän päätteeksi mikään ei ole yhtä ihanaa, kuin pulahtaa veteen hevosten kanssa. Vesipetoponit läiskyttävät kavioillaan vettä tai parhaimmassa tapauksessa käyvät köllimään rantahiekkaan. Naurulta ja hauskoilta tilanteilta tuskin voi välttyä!

Paras uittoranta hevosia ajatellen on hiekkapohjainen ja tasainen alue. Muistathan tarkistaa pohjan etukäteen, ennen kuin lähdet nelijalkaisten kanssa veteen. Hevosten kanssa voi käydä kahlaamassa tai jopa uimassa, mutta tuolloin selästä kannattaa liukua pois ja antaa toisen hoitaa urheilusuoritus häiriöittä loppuun. Toki pieniä muutaman metrin uintipätkiä uskaltaa ottaa selästä käsinkin, mutta pidemmät matkat on suosiolla uitava itse vierellä tai veneestä liinan perässä ohjastaen.

2. Finnderby 8.-11.6.

Takuuvarma menovinkki hevosihmisille heti alkukesään tälle viikonlopulle! Vietä mielenkiintoinen ja hauska päivä Ypäjällä huippuratsukoiden suorituksia seuraten. Jännittävät esteluokat, kaunis kouluratsastus ja mukaansatempaava kenttäratsastus upeine hevosineen ovat kieltämättä monen mieleen. Unohtamatta tietenkään shoppailua kattavalla expo-alueella.

Finnderbyn tarkemman ohjelman löydät täältä.

Junnutiimin instagramissa on tällä hetkellä käynnissä pika-arvonta, josta voit voittaa kaksi ranneketta huomiselle Finnderbyyn.

3. Yömaasto

Monen nuoren hevosharrastajan kovasti haaveilema yömaasto on mieleenpainuva ja upea kokemus! Mikäli sinulle tulee moiseen mahdollisuus, kannattaa siihen ehdottomasti tarttua. Ratsastukseen tulee aivan erilaista tuntua, kun samoilet kesäyössä metsäpolkuja pitkin ja nelistät täyttä vauhtia hiekkateitä edeten.

Yömaaston voi toteuttaa myös kärrytellen tai taluttaen. Mukaan kannattaa napata yksi tai useampi kaveri. Raikkaassa kesäyössä koettu hevosseikkailu on tavalla tai toisella yksi kesän kohokohtia!

4. Piknik tallilla

Kerää mukaan hyvä kaveriporukka ja järjestä tallilla piknik. Kesäiset herkut, mansikat ja jäätelö maistuvat loistavalle heinäpaalien päällä tai laitumen nurkassa nautittuina. Myös hevosille voi varata mukaan muutaman porkkanan, nelijalkaiset arvostavat varmasti moista yllätystä!

5. Teemakuvaukset

Oletko aina haaveillut hieman erikoisemmista hevoskuvista? Kesä on oivaa aikaa toteuttaa vaikka mitä! Perinteiset intiaani-, kukkais- ja mekkokuvat iskevät aina. Voit olla myös luova ja kehitellä jotain aivan uutta.  Vain mielikuvitus on rajana!

6. Vaellus

Useamman tunnin tai jopa päivän mittainen vaellus on ensinnäkin mielettömän rentouttava kokemus. Hyvien ystävien seurasta, upeista maisemista ja tietenkin ennen kaikkea hevosista nauttiminen saa unohtamaan kaikki stressiä aiheuttavat tekijät.

Esimerkiksi islanninhevosvaellukset ovat ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto. Joko muuten luit Junnutiimin postauksen ”Rotuesittelyssä islanninhevonen”? Virittäydy vaikka sitä kautta tämän rodun pariin ja varaa ihmeessä pidempi maasto lähimmältä vaellustalliltasi!

7.  Suomenratsujen Kuninkaalliset 31.8.-3.9.2017

”Kuninkaallisissa kilpaillaan koulu-, para- ja esteratsastuksessa. Luokat ovat avoimia vain suomenhevosille. Hienossa orikavalkadissa esitellään suomenhevosratsuoriita jälkeläisineen”, kuvaillaan tapahtumaa Hevosopiston omilla nettisivuilla.

Kolahtaako suomenhevosten kaunis ulkomuoto? Halajatko ihailemaan upeita ratsusuokkeja ja seuraamaan tiukkoja kilpailuja? Mikäli vastauksesi on kyllä, on Suomenratsujen Kuninkaalliset painettava ehdottomasti mieleen.

Onhan tämä myös suomenhevosten juhlavuosi, joten miksei senkin takia jo suunnata Ypäjälle elo-syyskuun vaihteessa?

8. Maastoesteet

Ihana adrenaliiniryöppy, pienoinen jännitys ja valtava innostus huokuvat maastoesteradoilla hypätessä. Sama se, oletko itse hevosen selässä vai ihan vain katsojana paikalla, täytyy maastoesteet kokea ainakin kerran kesässä!

Hevosellisen kannattaa ihmeessä pakata ratsu traileriin ja suunnata lähimmälle radalle treenaamaan. Nykyään monet tallit omistavat maasto- tai peltoratoja, joilla kiinteiden esteiden harjoittelu on mahdollista. Näillä talleilla myös maastoestetunnit ovat myynnissä, joten kannattaa rohkeasti katsella tarjontaa ja varata yksi kesän hauskimmista kokemuksista!

9. Aasitilojen avoimet ovet 5.8.2017

Kiinnostavatko pitkäkorvat? Suomen aasiyhdistys järjestää tuttuun tapaan lauantaipäivän, jolloin yleisöllä on mahdollisuus vierailla aasitiloilla. Tapahtuman tarkoituksena on, että ihmiset pääsevät toki ihailemaan aaseja, mutta myös samalla kyselemään omistajilta aaseista ja katsomaan tilojen järjestämiä esityksiä. Hieman paikasta riippuen ohjelmassa on myös paljon muuta, kuten kotieläimiä, talutusratsastusta tai kärryajelua joko hevosilla tai aaseilla, tilanmyyntiä, kahvit, kirpputori jne.

Mukana olevat tilat julkaistaan kesän aikana Suomen aasiyhdistyksen sivuille.

Mikkelissä Heikkilän Yrttitilalla on tämän vuoden päätapahtuma. Paikalla on useita aaseja ja Muuliprojekti-blogista tunnettu Muuli. Päivän aikana kaiken muun ohjelman lisäksi aasit sekä muuli kilpailevat eri lajeissa. Yleisölle järjestetään myös paljon muuta ihmeteltävää, joten tapahtuma on ihanteellinen kaiken ikäisille.

10. Uuden lajin kokeileminen

Entä jos heittäytyisit rohkeasti kokeilemaan jotain täysin uutta hevosten parissa? Olemme esitelleet Junnutiimin blogissa ratsastusjousiammuntaa ja WE:tä . Heräsikö kiinnostus jompaa kumpaa kohti? Vai siinteleekö mielessä vielä joku muu laji? Hevosfutis, lännenratsastus, vikellys, askellajiratsastus vai polocrosse?

Heittäydy täysillä mukaan!

Ihanaa hevoskesää kaikille!

Artikkeli kategoriassa

Anni Jauhiainen on kansainvälisesti ratsastusjousiammunnassa kilpaileva bloggaaja

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Villikko Ratsukko -blogi, jonka kirjoittaja Anni Jauhiainen, 18, harrastaa oman poninsa Pinkin kanssa monipuolisesti ja hyvällä fiiliksellä. Pienenä extrana Anni kilpailee kansainvälisesti ratsastusjousiammunnan parissa.

Kuva: Kerttu Uoti

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Anni, 18-vuotias lukiolainen Raisiosta. Harrastuksia minulla on ollut koko ikäni – siis ihan mitä sattuu, kaikkea on kokeiltu – joista sitten lopulta vastaan tuli ratsastus ja sille tielle on jääty. Vuosi takaperin innostuin vielä ottamaan jousenkin mukaan hevosen selkään, jonka jälkeen ratsastusjousiammunta lähti viemään mukanaan kuin märkää rättiä. Reissuja lajin parissa on tehty niin pitkin Suomea kuin myös maailmaa.

Hevoseni, Pink Sky ”Pinkki”, on tänä vuonna 5-vuotiaaksi kääntyvä pieni pilkullinen tamma. Se tuli minulle pari vuotta sitten ratsastamattomana poninkoltiaisena, jonka kanssa aloitettiin hommat rauhassa aikeena koota monitoimiponi lajiin kuin lajiin. Luonnetta ponista löytyy ja Pinkki onkin täydellinen yhdistelmä knabstruppia ja arabia: herkkä ja kuuma ponitamma-persoona pilkullisessa pakkauksessa! Hevonen on ensimmäinen omani ja toivon mukaan tulee olemaa minulla vielä pitkään.

Kuva: Kerttu Uoti
Kuva: Annika Mäki

Kerro hieman blogistasi Villikko Ratsukko?

Blogini olen perustanut heinäkuussa vuonna 2013. Tuolloin kuvioissa oli vuokrahevonen, mallia vauhdikas suokkiruuna, sekä ratsastettava ihana ja herttainen 3-vuotias pintabian ori. Neljässä vuodessa asiat ovat muuttuneet kovasti ja siinä samassa on myös blogi, joka on varsin tiiviisti seurannut matkassa mukana. Tällä hetkellä blogi pyörii Pinkin arjen ja minun ratsastusjousiammuntajuttujeni ympärillä.

Kuva: Kerttu Uoti

Mikä on paras postaus blogissasi?

Minkäs sitä nyt nostaisi ylitse muiden… Parasta postausta on niin kauhean vaikea valita, koska kaikkiin postauksiin liittyy tiettyjä muistoja ja tunnetiloja minulle itselleni. Jos sieltä muutaman kuitenkin nostaisin, niin viime vuoden huhtikuussa peräkkäin julkaistut Nuoli suoraan sydämeen ja Poni joka on pelkkää kultaa ovat yksiä suosikkejani. Myös postaussarja Pinkin hankinnasta (heinäkuu 2015) ja Iranin treenimatkapostaus (lokakuu 2016) ovat sellaisia, joita olen palannut usein lukemaan uudestaan ja uudestaan.

Iranin treenimatka / Kuva: Katariina Albrecht

Mitkä seikat tekevät mielestäsi hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Hyvä blogi on selkeä kokonaisuus, sellainen kirjoittajansa näköinen ja oloinen. Nykyään oma blogien lukemiseni on jäänyt vähän vähemmälle kiireiden takia, mutta yhäkin mielenkiintoisen blogin kohdatessani nappaan sen silti lukulistalle. Se, mikä taas tekee blogista mielenkiintoisen, onkin varsin vaikea määritellä, koska se mielenkiintoinen asia voi olla melkein mitä vain!

Kuva: Kerttu Uoti

Ratsastusjousiammunta on monelle varmasti hieman vieraampi laji. Kerro siitä hieman lisää?

Ratsastusjousiammunta on nimensä mukaisesti jousiammuntaa, joka tapahtuu hevosen selästä. Urheilulajina kyse on yleensä suorituksesta, jossa hevosen laukatessa tiettyä rataa pitkin ratsastaja ampuu perinteisellä käsin viritettävällä jousella yhteen tai useampaan maaliin. Laji on hyvin mukaansa tempaava, hyvällä tavalla haastava sekä taitoa vaativa. Suomessa ratsastusjousiammunta on vielä pieni, mutta kovaa vauhtia kasvava ilmiö.

Anni SM-kisoissa 2016 / Kuva: Marjo Ulvinen

Kuinka itse olet päätynyt ratsastusjousiammunnan pariin?

Tutustuin ratsastusjousiammuntaan pari vuotta sitten valmentajani kautta hänen harrastaessaan lajia. Pian sen jälkeen ostin kuitenkin oman kolmevuotiaan hevoseni, joten seuraava vajaa vuosi meni hyvin intensiivisesti siihen keskittyen. Noin vuosi sitten päätin lopulta ostaa oman jouseni ja lähteä ensimmäiselle kurssille oppimaan ja ihmettelemään. Sen jälkeen paluuta ei enää ollut.

Kuva: Tero Ulvinen

Kuinka ratsastusjousiammuntaan voi päästä tutustumaan?

Helpoiten ratsastusjousiammuntaan pääsee tutustumaan selvittämällä missä itseään lähinnä on olemassa jotain lajin toimintaa. Suomen Ratsastusjousiampujainliitto (srjl.fi) on luonut kartan, josta näkee mistäpäin Suomea löytyvät mitkäkin kouluttajat, tuutorit ja tallit, joissa ratsastusjousiammuntaa harrastetaan. Ottamalla rohkeasti yhteyttä pääsee varmasti lajiin tutustumaan ja kokeilemaan, sekä saa opastusta harrastusmahdollisuuksien löytämiseen.

Yksi vaihtoehto on kurkata tapahtumatarjontaa ja suunnata johonkin, missä lajia esitellään. Esimerkiksi tämän kevään Hevoset Kaivarissa -tapahtumassa on ratsastusjousiammuntanäytös. Mikäli sittemmin pelkkä katsominen ei tunnu riittävän, kannattaa lähteä metsästämään jonkin sortin alkeiskurssia, jossa pääsee tutustumaan ratsastusjousiammuntaan vähän konkreettisemmin!

Kuva: Kerttu Uoti

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Olen jokseen kilpailuhenkinen ja suorituskeskeinen, mutta koska saan taltutettua sen tarpeeni jo jousiammunnan parissa, Pinkin kanssa olen oppinut nauttimaan eniten tietyistä tunteista ja fiiliksistä. Paras on ehdottomasti se tunne, kun pääsee luomaan suhteen hevoseen ja tekemään sen kanssa asioita yhdessä, eräänlaisena kahden hengen joukkueena. Saumaton yhteistyö vaatii toimiakseen toki töitä, mutta on ehdottomasti sen kaiken vaivan ja kärsivällisyyden arvoista.

Toisaalta osittain tuon tunteen takia ehkä jäinkin niin pahasti koukkuun ratsastusjousiammuntaan. Siinä ratsastajan ja hevosen tiimityöskentely ja molemminpuolinen luottamus korostuu, kun ohjista ei pysty pitämään kiinni ja keskittyminen on ampumisessa. Silloin on aikalailla pakko luottaa ratsuunsa, jotta pystyy tekemään kelvollisen suorituksen. Toki vierailla hevosilla kisatessa tiiviin suhteen luomiseen ei juuri ole aikaa ja osa luottamuksesta pitää korvata tietyllä rohkeudella, mutta se onkin sitten aivan toinen juttu.

Kuva: Nea Laiho

Mitä tavoitteita sinulla ja hevosellasi on vuodelle 2017?

Tavoitteeni Pinkin kanssa ovat pitkälti yhteisten kokemusten luomisessa ja meidän molempien kehittämisessä. Pinkki kääntyy tänä vuonna viisivuotiaaksi ja pääsee tekemään vähän enemmän isojen hevosten juttuja. Tarkoitus olisi kesällä päästä reissun päälle ja jatkaa monitoimiponi-projektia ottamalla treeniin uusia juttuja sekä lisätä ja kehittää vanhoja, esimerkiksi hyppäämistä ja ratsastusjousiammuntaa. Kisatavoitteita meillä ei sen suuremmin ole, mutta kaikea tehdään tilaisuuden tullen ja avoimin mielin. Omat kisatavoitteeni ovat kuitenkin ratsastusjousiammunnassa, jossa Pinkkikin toki voisi tulevaisuudessa kisaratsunani toimia kotimaan kisoissa.

Kuva: Nina Laiho
Kuva: Annika Mäki

Lue lisää Annin ja Pinkin elämästä sekä mukaansatempaavasta ratsastusjousiammunnasta Villikko Ratsukko -blogista.

 

”Kiinnostavat aiheet ja hieno toteutus saivat katsojan oikein innostumaan” – Helsinki Horse Fair 2017

Helsinki Horse Fair (17.-19.3.) avasi tämän vuoden messu- ja tapahtumakauden värikkäästi.  Ohjelmassa oli mm. Aira Toivolan istuntaklinikkaa, Malin Holmlundin maastakäsittelyä, useita keppariluokkia, este- ja kouluratsastusta, valjakkoajoa, Centered Ridingiin ja Working Equitationiin tutustumista sekä paljon muuta mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.

Millainen tunnelma messuilla siis loppujen lopuksi oli? Mikä fiilis yleisölle ja toisaalta myös työntekijöille messuilta jäi? Nappasimme muutaman messuilijan haastatteluun selvittääksemme nämä seikat hieman tarkemmin.

Yleisesti ottaen ratsupoliisin ohjelmanumero tuntui olevan monen suosiossa. Horse Fairissa vieraillut bloggaaja Olga Mäkinen (Ilon pilkettä) paljastaa poliisien Leijonan metsästyksen yhdessä Dressage meets Western -esityksen kanssa kuuluneen hänen henkilökohtaisiin suosikkinumeroihin koko ohjelmakattauksesta.

– Molemmat painuivat mieleeni, sillä ne poikkesivat sopivasti erilaisuudellaan. Lisäksi esitysten huomattava panostus nousi hyvin esiin. Kiinnostavat aiheet ja hieno toteutus saivat katsojan oikein innostumaan, Olga kehuu.

Dressage meets Western vertailee klassisen kouluratsastuksen ja vauhdikkaan lännenratsastuksen eroavaisuuksia. Puolivälissä esitystä ratsastajat vaihtavat ratsuja päikseen ja yleisö pääsee näkemään, kuinka länkkäriltä luonnistuu koulupiruetit tai miten kouluratsastaja hallitsee lännenratsun nopeat liikkeet.

Kuinka messuviikonloppu sitten sujui työntekijän näkökulmasta? Jutta Sihvola (Nelijalkaiset ystäväni) kertoo positiivisia kokemuksia ja antaa myös lisää pisteitä ratsupoliisien pakkaan.

– Esitykset olivat hyviä ja etenkin poliisit jäivät mieleeni, sillä pääsin mukaan auttamaan ohjelmanumerossa, Jutta kertoo mielissään.

Harjun oppimiskeskuksen kautta messuille tulleen Jutan toimenkuvaan kuului myös hevosten hoitaminen päivin ja öisin sekä tarvittaessa niiden siirtäminen. Kerta oli ensimmäinen töiden puolesta, mutta Jutta on vieraillut messuilla myös aikaisempina vuosina.

Olgalle taas kerta oli ensimmäinen. Lähtisitkö myös myöhemmin Helsinki Horse Fairiin uudelleen?

– Saa nähdä, menenkö uudelleen vai säästänkö kukkaroani muille tapahtumille, Olga sanoo.

– Mahdollisuuksien mukaan kyllä, tosin ensi vuonna järjestäjät vaihtuvat joten ohjelmistossa voi olla muutoksia, Jutta huomauttaa.

Se, muuttuuko Horse Fair entistä parempaan suuntaan vai laskeeko taso, jää luultavasti arvoitukseksi aina ensi vuoteen saakka.

Tunnetusti messuilla on ollut aina myös paljon näytteilleasettajia ja paljon myytävää. Tänä vuonna tarjouksia tuntui löytyvän hieman vaihtelevasti: osalla oli hyviäkin, mutta toisaalta moni yritys jätti parhaimmat alennusprosentit tällä kertaa tarjoamatta.

– Muutamia ”puoleen hintaan” ja ”kaksi kolmen hinnalla” -tyylisiä tarjouksia bongasin, mutta useimmat olivat jo valmiiksi kovin halvoissa tavaroissa. Omaan matkaani lähti kuitenkin sitten Eskadronin babypinkki satulahuopa ja siihen sopivat pintelit, Olga sanoo.

Jutta puolestaan kertoo löytäneensä niitä kelpojakin tarjouksia, mutta olisi mielellään kierrellyt vielä enemmän eri näytteilleasettajien pisteissä.

Muutakin parannettavaa jää seuraaville vuosille, vaikka päällimmäisin tunne taisi kaikilla osallistujilla kuitenkin olla positiivinen.

– Itse sisäänpääsy messuille oli ehkä hieman sekava. Aluksi pyörimme aulassa yli kymmenen minuuttia, ennen kuin saimme bloggaajapassin. Opasteita olisi voinut olla enemmän, sille itse messualueellekin oli hieman haastavaa löytää, Olga harmittelee.

Kokemuksena tämän vuoden Helsinki Horse Fair tuntui olevan kuitenkin monelle mieleinen. Hyviä ohjelmanumeroita ja mukavaa seurattavaa löytyi monenlaiselle harrastajalle. Mitä te piditte?

Pikkuponeja, liikutushevonen ja ratsastuskouluelämää – Katja Hautamäen blogista löytyy vaikka mitä

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle muulle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa -blogi, jonka kirjoittaja Katja Hautamäki, 20, harrastaa hevosia monipuolisesti niin ratsastuskoulun tunneilla käyden, liikutushevosen kanssa treenaillen ja pikkuponeja hoitaen.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Katja, 20-vuotias tyttö Helsingistä. Ratsastuksen lisäksi harrastan bloggausta sekä valokuvausta. Omaa hevosta en omista, mutta blogin mukana niitä esiintyy laidasta laitaan eri talleilta. Päätähtinä on ratsastuskoululla asuva hoitohevonen Eepika, eli tutummin Runo. Runo on rodultaan eestinhevonen ja se on syntynyt 2008. Kilpatallilla asuva liikutushevonen Tokaj, eli tutummin Toksu. Toksu on 2003 syntynyt puolalainen puoliverinen, jolla kisataan pääasiassa koulua, mutta välillä myös esteitä.

Mukana on myös suloiset pikkuponit, jotka asuvat pienellä yksityisellä tallilla jota olenkin kutsunut ”pikkustentalliksi”. Tallilla asuvat oripojat Apollo ja Mix, tutummin Apsu ja Mixu. Apsu on rodultaan shetlanninponi ja ikää siltä löytyy 24 vuotta. Mixu on 10-vuotias risteytysponi. Lisäksi samalla tallilla asuu Mixun emä Midi, jolta ikää löytyy jo n. 30 vuotta. Kolmikkoa täydentää vielä tallin nuorin ruunapoika Ami. Ami on kuusivuotias miniatyyrihevonen.

Kerro hieman blogistasi Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa?

Blogin pyrin päivittämään joka viikko pari kertaa kuulumisten ja uusien kuvien kanssa. Peruskuulumisten lisäksi teen välillä videopostauksia sekä lukijoiden toivepostauksia. Kuvat ovat postauksissa lähinnä pääosassa ja kuvapostauksia blogissa onkin melko usein kilpailuista ja kuvaustuokioista ponien kanssa.

Mikä on paras postaus blogissasi?

Blogia on tullut pidettyä niin monta vuotta, etten edes muista mitä kaikkea sinne on tullut kirjoitettua. Omiin suosikkipostauksiin kuuluu kumminkin postaus ”Kymmenenvuotta”, johon käytin paljon aikaa kuvien etsimisessä ja postauksen teossa.

Mitkä seikat mielestäsi tekevät hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Hyvä blogi on sellainen, mihin oikeasti käytetään aikaa. Postauksiin käytetään aikaa, kuviin panostetaan edes hieman, ulkoasu on tehty siistin näköiseksi ja itse tykkään myös siitä, että lukijoiden kommentteihin vastataan.

Nykyisin itse en ajanpuutteen takia ehdi lukemaan hirveästi muiden blogeja. Mutta ne mitä luen, on lähinnä tuttavien ja ystävien blogeja, jotka kertovat heidän hevoselämästään.

Millaista on harrastaa ratsastuskoulussa?

Ratsastuskoulussa olen käynyt kymmenen vuotta ja kaikki vuodet samalla tallilla, missä olen viihtynyt todella hyvin. Vaikka käynkin siellä vain kerran viikossa matkan takia, niin sinne on aina yhtä ihana mennä. Henkilökunta on todella ystävällistä, ilmapiiri tallilla on muutenkin hyvä. Hevoset ovat kilttejä ja mukavia, sekä opetus on hyvää, eikä ratsastusryhmäkään ole liian iso, joten apuja ja neuvoja kyllä saa.

Mitä kaikkea touhuat hoitoponiesi ja liikutushevosesi kanssa?

Runon kanssa touhuilen kerran viikossa, yleensä vain harjailen ja rapsuttelen, mikäli en sillä ratsasta tunnilla. Toksun kanssa puuhaillaan pari kertaa viikossa, riippuen miten ehdin siellä käymään. Toksun kanssa ratsastelen itsenäisesti yleensä koulua ihan rennosti, ilman mitään suurempia paineita. Pikkuisilla käyn eniten. Hoidan siellä aamu- ja iltatalleja, käyn ajamassa Apsulla tai Mixulla, joskus Midillä jotain kävelylenkkejä sekä tallilla pidetään tunteja ratsastajille, joilla ei kokemusta ole joko ollenkaan, tai hyvin vähän vain. Tallilla ei kenttää ole, joten tunnitkin pidetään maastossa.

Harrastat myös valokuvausta. Kerro muutama vinkki hevoskuvauksesta kiinnostuneelle?

Hevosten kuvailussa kannattaa olla kärsivällinen. Liikkuvasta hevosesta ei aina onnistuneita kuvia tule eikä hevosen korvatkaan aina pysy pystyssä. Aikaa kannattaa varata kuvien ottoon, niiden kanssa ei kannata hosua. Myös kannattaa katsoa vähän millaisella ilmalla kuvailee. Kunnon luonnonvalossa kuvat onnistuu paljon paremmin, kuin synkässä sateisessa ilmassa. Kuvia myös kannattaa hieman muokata, se tuo heti kuviin uudenlaista ilmettä.

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Ehdottomasti se hevosten kanssa oleminen, kun siitä saa sen parhaan ystävän, johon voi luottaa ja joka saa päivän kuin päivän paremmaksi pelkästään olemassaolollaan.

Mitä tavoitteita sinulla on vuodelle 2017 hevostelun parissa?

Toksun kanssa saada enemmän luottamusta ja yhteistyötä sujuvammaksi. Sen kanssa on tullut tehtyä yhteistyötä alle puoli vuotta, eikä sen kanssa alku ole ollut helpointa. Vielä on matkaa, että sen kanssa yhteistyö alkaa sujumaan hyvin, että voin luottaa siihen hevoseen 110%. Ja totta kai pitää hauskaa muidenkin hevosten kanssa ja hankkia ihania muistoja!

Lue lisää Katjan hevoselämästä Se ei ole vain harrastus, se on elämäntapa -blogista.

Emilia Tammisen blogissa painotutaan oman tallin ja kouluhevosen arkeen

Olemme ottaneet Junnutiimissä tavoitteeksi esitellä potentiaalisten nuorten bloggaajien blogeja tuoden mahdollisimman monelle muulle uutta ja mielekästä luettavaa. Samalla pääsemme syventymään hieman tarkemmin eri harrastustapoihin ja hevosurheilun lajeihin haastattelemalla bloggaajia heidän omista aihepiireistään.

Tällä kertaa bloginostoihin ja Junnutiimin haastatteluun on päätynyt Laukkapiruetteja-blogi, jonka kirjoittaja Emilia Tamminen, 16, on oman tallin ja hienon kouluhevosen omistava ratsastaja.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Emilia Tamminen, 16-vuotias ensimmäisen vuoden merkonomiopiskelija. Olen harrastanut ratsastusta ihan pienestä pitäen, sillä meillä on aina ollut omia hevosia. Tämän hetkinen hevoseni, Gotika, lempinimeltään Gika, on ensimmäinen oma hevoseni. Aiemmin minulla on ollut ainoastaan shetlanninponi, joka edelleen asuu meidän omassa tallissamme.

Gika on 18-vuotias Latvialainen puoliveritamma, jolla on aiemmin kilpailtu koulua vaativissa luokissa. Minulle Gika on kuitenkin ollut ennemminkin oppimestarina ja sen kanssa ollaan näiden 2,5 vuoden aikana opittu paljon. Gika on luonteeltaan tosi kiltti ja rauhallinen ja se pyrkii miellyttämään ratsastajaa. Välillä kuitenkin ratsastaessa Gika ei ymmärrä ihan kaikkea, mitä siltä vaadin, kun se alkaa tekemään jotain omia liikkeitä. Gika on tosi kiva hevonen myös siinä mielessä, että vaikka mulla menisi aikaa koulunkäyntiin, ja jäisi sitä mukaan hevoselle vapaapäiviä, niin pystytään hyvin ns. jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Kerro hieman blogistasi Laukkapiruetteja?

Aloitin blogini kirjoittamisen syyskuussa 2015. Alussa blogissani oli selkeitä aihepostauksia, mutta nykyään se kertoo aikalailla minun ja Gikan arjesta ja treeneistä. Välillä heppajuttujen seasta löytyy myös lifestyle -tyyppisiä kirjoituksia. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan omassa elämässäni tapahtumia juttuja ja muitakin kuulumisia, vaikka hevoset ovatkin suuressa osassa elämääni.

Mikä on paras postaus blogissasi?

En osaa sanoa parasta postausta, sillä en sellaista vielä ole kirjoittanut, mutta parhaimpia ovat kuitenkin Ratsastuskypärän käytöstä, Miten Pumpulin kanssa menee ja Epäonnistuneet kisat 7.8..

Mitkä seikat mielestäsi tekevät hyvän blogin? Mitä blogeja itse luet?

Mielestäni hyvä blogi on sellainen, johon tulee postauksia säännöllisin väliajoin. Tykkään myös, jos ulkoasuun on edes hieman panostettu ja ulkoasua vaihdellaan esimerkiksi vuodenajan mukaan. Tekstin täytyy olla selkeällä fontilla, helppolukuista ja sujuvaa. Luen itse blogeja vähän laidasta laitaan, sillä useimmista blogeista saa ideoita ja inspiraatiota omaan blogiin.

Millaista on arki oman tallin parissa?

Arki oman tallin parissa on aika sujuvaa, mutta tietysti välillä raskasta, sillä hevoset on aina pakko hoitaa, vaikkei itseä huvittaisi. Meillä äiti tekee lähes aina aamutallin ja vie hevoset ulos. Karsinoiden siivoaminen viikolla on usein myös äidin hommaa, mutta viikonloppusin yleensä minä siivoan ne. Minä yleensä hoidan hevoset sisälle ja teen iltatallin. Oma talli on siitä kätevä, ettei tarvitse lähteä mihinkään kauas, että pääsee tallille. Omat haasteet tuo kuitenkin esimerkiksi se, ettei voi noin vaan lähteä mihinkään lomamatkalle ennen kuin on saanut luotettavan henkilön hoitamaan hevosia.

Mikä sai sinut kiinnostumaan ratsastuksesta?

Olen aina ollut kiinnostunut ratsastuksesta, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Tämän hetkinen kiinnostus on kyllä ihan hevosen ansiota, sillä ilman Gikaa en varmaan enää ratsastaisi, vaan harrastaisin jotain muuta. Alunperäinen kiinnostus ratsastukseen on tullut todennäköisesti äidiltä ja tämänhetkinen sitten Gikan mukana, sillä hevosessa oli alkuun niin paljon haastetta, että halusin oppia ratsastamaan sitä ja aina kun olen oppinut uutta, olen kiinnostunut lisää ratsastamisesta ja oppimisesta.

Mikä on mielestäsi parasta hevosharrastuksessa?

Parasta hevosharrastuksessa on se, että pystyy luottamaan ja tekemään yhteistyötä suuren eläimen kanssa. Se on myös parasta, että vaikka olisi kuinka huono päivä, niin hevosen nähdessä tulee hyvä mieli.

Miten treenaat kouluhevosesi kanssa?

Gikan ja minun treenaamiseen kuuluu perus kenttätyöskentelyn lisäksi maastoilua, käyntityöskentelyä ja rennompaa menemistä esim. sänkipellolla. Kentällä tehdään vaihtelevasti aika perusjuttuja käynnistä väistöihin ja taivutuksiin. Omatoimisesti menen usein kaikissa askellajeissa ja yritän saada sekä itseni että hevosen tyytyväiseksi tekemisestä. Teemme myös usein sellaisia tehtäviä, joita on kouluohjelmissa, joihin voisimme osallistua. Käydään välillä ns. tarkistamassa tilanne valvovan silmän alla, mutta meille hyvää valmentajaa en vielä ole löytänyt, mutta ehkä sellainenkin jostain joskus ilmestyy. Käyntityöskentelyssä tsekkaan ihan perusjuttuja ja kiinnitän siinä huomiota yleensä omaan istuntaani ja vaikutukseeni hevoseen. Maastoilu ja ilman satulaa meneminen yms. on taas vaihtelua ja mielenvirkistystä kaiken kentällä menemisen ohella.

Mitä tavoitteita sinulla ja hevosellasi on vuodelle 2017?

Tänä vuonna tavoitteena on päästä menemään ensimmäiset kisat Gikalla ja saada puhtaita ratoja. Myös erilaisten valmentajien silmän alle meneminen ja hyvän valmentajan löytäminen on yksi tämän vuoden tavoitteista.

Lue lisää Emilian ja Gikan elämästä Laukkapiruetteja-blogista.

Talvitempaus Mikkelissä 19.2.

Lauantaina 19.2. talvitempauksen vauhdittamana vieraili jälleen suuri joukko hevosharrastajia ja lajin pariin tutustuvia ihmisiä Relanderin ponitallilla Mikkelissä. Ponitallin ja Sairilan ratsastajien yhdessä järjestämä tapahtuma on tullut tutuiksi monen vuoden aikana mikkeliläisille ja kerää vuosittain suuret määrät osallistujia.

Ohjelma tarjosi tuttuun tapaansa nähtävää ja koettavaa koko perheelle.  100-vuotiaan Suomen ja 110-vuotiaan suomenhevosen juhlavuoden kunniaksi myös talvitempaus oli viritetty teemaan ja päivän aikana nähtävillä oli monta upeaa suomenhevosratsukkoa ja suomenhevosta.

Itse tapahtuma starttasi Finlandian tahtiin katrillin muodossa. Neljä tallin omaa suomenhevoskasvattia esittivät parastaan suurelle yleisölle ja katsomopuolen kommentteja kuunnellessani ohjelmanumero olikin yksi päivän pidetyimmistä esityksistä.

Katrillin jälkeen maneesin valtasivat pukuratsastuskilpailun osallistujat. Kekseliäissä asuvalinnoissa nähtiin mm. keijuprinsessoita, cowboy ja pelle. Voiton vei tällä kertaa kuitenkin suloinen mehiläiskaksikko ja erittäin hyvänä kakkosena perässä tuli asu nimeltä ”kunnianosoitus suomenhevoselle”.

Sairilan ratsastajien puheenjohtaja Henna Coket-Appiah kertoo, että suomenhevosta ollaan tahdottu tuoda mahdollisimman paljon esiin päivän ohjelmassa. Lisäksi koko hevosharrastus pyritään tuomaan tutuksi ja tietenkin järjestämään koko perheelle mukava talvitapahtuma.

”Tahdomme esitellä koko lajin monipuolisuutta ja sitä, mitä kaikkea hevosten parissa on mahdollista tehdä. Mukana etenkin tänä vuonna näkyy tietenkin uskolliset suomenhevosemme”, Coket-Appiah kommentoi.

Hevosurheilun monipuolisuutta tuotiin yleisöä lähemmäs esimerkiksi hiihtoratsastuksen muodossa. Suksille pääsyn lisäksi ihmisillä oli mahdollisuus osallistua mm. keppihevosrataan, talutusratsastukseen, ponin halailuun ja rapsutteluun, kasvomaalaukseen ja jännittävään ongintaan.

Iltapäivästä maneesissa pyörähti käyntiin jännittävä piste-esteratsastus, joka tarjosi katsojille vauhdikkuutta ja pientä kilpailuhuumaa.

Estekilpailun jälkeen päivän huipennuksena yleisölle esiintyi Pienhevosmestaruuden 2016 voittanut Anne Anttonen ja RP-Taikalyhty. Anttosen ratsastama,  Relanderin ponitallin oma kasvatti RP-Taikalyhty esitteli katsomolle kouluratsastusliikkeitä ja upeaa osaamistasoaan.

Lauantain päätteeksi jokaiselle jäi varmasti iloinen ja hyvä mieli. Henna Coket-Appiah kiittelee seuran puolesta tallin väkeä, yleisöä ja jokaista päivään osallistunutta henkilöä onnistuneesta tapahtumasta.

Myös tämän vuoden talvitempaus tulee jäämään monen pienen tai suuremman ratsastajan mieleen tai jopa saamaan jonkun aloittamaan kokonaan uuden harrastuksen hevosten parissa. Relanderin ponitalli sekä Sairilan ratsastajat toivat monipuolisella ohjelmakattauksellaan iloa ja hyvää mieltä jokaiselle osallistujalle. Samalla päästiin juhlistamaan ja kunnioittamaan upean suomenhevosen 110-vuotista juhlavuotta hienojen esitysten osalta.

Anne Anttonen ja RP-Taikalyhty