Tampereen Hevoset-messut!

Tämän vuoden Hevoset-messut on nyt messuiltu. Olimme edustamassa Junnutiimiä, sekä Playssonia lauantaina ja sunnuntaina. Messupäivänä aamulla jo 10 aikaan ihmisiä oli, mutta päivän alkaessa yhdeksältä oli ihmisiä hurjamäärä jo jonossa . Junnutiimin osalta meillä oli  ”ohjelmassa” lippukilpailujen voitto lippujen vientiä ovelle, blogimiitin eväiden hakua, Playsson.netille live-lähetysten tekoa Instagramiin sekä saappaansovitus näytöstä.

Messuilla oli paljon nähtävää (monet upeat näytökset) ja koettavaa, sekä mahdollisuus hypistellä ja ihastella myynnissä olevia tuotteita ja tavaroita. Messuista jäi hyvä fiilis, vaikkakin kukkaronnyörit eivät ole aivan samaa mieltä. Ihmispaljous teki kokemuksesta hienon, oli hienoa huomata kuinka paljon hevosharrastajia monelta eri alalta oli saapunut messuilemaan. Näkyihän se jopa siinä, että ennätysmäärä kävijöitä ylittyi tänä vuonna messuilla.

Messuilla oli myös todella paljon ohjelmaa laidasta laitaan, tyylillä jokaiselle jotakin. Oli satulan sovituksesta pilatekseen sekä este-ja kouluklinikoista aina suomenhevosen tarinaan asti. Monia esityksiä tuli seurattua ja todella paljon hyödyllistä tietoa tarttui tottakai mukaan. Lauantaina ohjelmassa oli myös Romeon Pojun ja Pikku-Jätkän hauska esitys  ”omenan metsästyksestä”, joka nauratti yleisöä aina ohjelman loppuun asti. Muutenkin yleisössä ja yleisestikin messuilla tunnelma oli kohdallaan ja jopa ylitti omat odotukset.

Messut oli suunniteltu järkevästi ja siten, että areenat ja lavat pistivät silmään esittelijöiden ja myyjien seasta. Expoalueet oli myös järkevästi eikä liian tiiviis järjestely ollut ollenkaan huono, päinvastoin paremmin aika riitti katsomaan jokaisen liikkeen/firman pisteen, kun kaikki olivat vieri vieressä eikä liian tiheästi. Messuille kannattaakin mahdollisuuksien mukaan mennä molempina päivinä, sillä toisena päivänä voi kiertää pelkkää expoa ja sitte seuraavana päivänä seurata pelkästään ohjelmia.


 

Mitä mieltä te lukijat olitte tämän vuoden messuista? Jäikö joku ohjelma numeroista eniten mieleesi? Mahdollisesti ja toivottavasti nähdään myös ensi vuonna Hevoset-messuilla.

Raviurheilusta Ummikoille!

Suur-Hollola Ajo 2015

Junnutiimin blogin lukijoihin taitaa lukeutua paljon myös raviurheilusta kiinnostuneita ihmisiä, sekä jo raviurheilua aktiivisesti harrastavia. Raviurheiluun on monella omat ennakkoluulonsa,  useimmiten tietämättömyyden tai huonojen kokemusten myötä. Raveja ja ravihevosia harrastava saa yleensä enemmän negatiivista palautetta, kuin positiivista. Mutta mitä raviurheilu sitten tarkalleen ottaen on?

Raviurheilu on yksi suomen suosituimmista urheilulajeista. Vuosittain noin 800 00 katsojaa seuraa raveja paikan päällä raviradalla. Nykyään raveja pystyy seuraamaan etäpisteiltä ja internetin välityksellä Toto-Tv:n kautta. Raviurheilussa eli raveissa on kyse hevosilla ravia ajaen käytävistä nopeuskilpailuista, joissa palkintona on rahaa. Myös ratsastettuja lähtöjä eli monte- lähtöjä järjestetään. Monet ihmiset saattavat sekoittaa raviurheilun laukkaurheiluun, mutta ne eivät ole sama asia. Raviurheluun kuuluu olennaisena osana vedonlyönti, Toto-peli  eli hevosten pelaaminen rahalla.

Suur-Hollola Ajo 2015

Raviurheilussa käytetään  ravureiksi erityisesti jalostettuja hevosrotuja, kuten esimerkiksi amerikanravureita, muita lämminverisiä ravihevosia sekä suomenhevosia ja muita pohjoismaisia kylmäverisia. Suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset kylmäveriset ovat ainoita kylmäverisiä ravureita maailmassa. Erilaisten juoksunopeuksien takia kylmäveriset ja lämmineriset juoksevat omissa lähdöissään. Kylmäveristen ja lämminveristen kohdalla monte on suosittua.

Erikokoisille poneille on myös omat lähtönsä. Shetlanninponit kilapilevat A-kategorian lähdöissä ja gotlanninrussit B-kategorian lähdöissä. B-kategoriaan kuuluvat myös yli suuret A-ponit, jotka kilpailevat täten gotlanninrussien kanssa. Poneille on myös mónte-lähtöjä ajettavien lähtöjen ohella samoin kuin hevosilla, mutta näitä lähtöjä järjestetään harvemmin. B-kategorian poneilla on vähemmän vuodessa lähtöjä kuin A-kategorian poneilla, sillä harrastajia näiden parissa on paljon harvemmassa.

Suur-Hollola Ajo 2015

Raveja järjestetään Suomessa vuoden ympäri, 363 päivää vuodessa.  Totoraveja järjestäviä raviratoja on Suomessa 43 ja niissä järjestetään, esimerkiksi joillekkin tietyille radoille ominaiset ja perinteiset ravilähdöt. Raviradan pituus Suomessa on 1 000 metriä ja Amerikassa 1 609 metriä eli maili. Yleisimmin juostavat matkat ovat yleensä 1 609m, 2 100m, mutta myös 2 600m ja 3 100m lähtöjä on, sekä yli 4 000m kilpailuja järjestetään jonkin verran. Matkat ovat paalulta eli ensimmäisenä lähteville ja aina lisätään rahasumman mukaan 20 metriä matkaa lisää, jotta saadaan tasoituksia aikaiseksi,  Eri-ikäsille hevosille on ikäluokkalähtöjä sekä myös tammoille ja oreille erikseen omia. Yleensä myös orilähdöt ovat avoimia ruunille, mutta niillä ei voi kilpailla Suurkilpailuissa.

Lähtöjen avausmuotoja on kahta erilaista, on volttilähtöjä sekä autolähtöjä. Volttilähdöissä hevonen pyörii rinkiä oman tasoituksensa mukaan eli joko paalulla, 20 metriä paalulta pois päin, tai jopa enemmän. Autolähdöissä lähtöautossa olevat siivekkeet aukeavat ja hevoset järjestyvät siivekkeissä olevien numeroiden osoittamille paikoilleen, ensimmäiseen tai toiseen riviin. Lähtöauton lähdettyä alta siivekkeet menevät kiinni ja lähtöauto ajaa hevosten alta pois.

Mitä sitten ovat Suurkilpailut?

Suomessa suurkilpailuiksi kutsutaan yli 10 000 euron ykköspalkinnosta kilpailtavia lähtöjä, jotka on Hippos luokitellut suurkilpailuiksi.  Kunikuusravit eli Kunkkarit ovat tunnetuimmat ja suosituimmat ravit Suomessa käytävistä suurkilpailuista. Muita merkittäviä suurkilpailuja ovat esimerkiksi Mikkelissä käytävä St Michael, Helsingissä käytävä Finlandia-ajo, sekä monet muut suurkilpailut unohtamatta kotimaisille hevosille järjestettävää Suur.Hollola ajoa Jokimaalla, Lahdessa.  Suurkilpailuja on lähes jokaisella radalla yksi vuodessa, jonka ympärille muut radan päätapahtumat vuosittain järjestetään.

Suur-Hollola Ajo 2015

Kilpailutoiminnan varsinaisen rungon muodostavat TotoTV-ravit, joita järjestetään läpi vuoden pääradalla Vermossa ja 20 maakuntaradalla ympäri Suomen. Kesällä lisämausteen kilpailutoimintaan tuovat kesäravit. Kesäraveissa on perinteisesti paljon yleisöä ja hyvä tunnelma, paikalle tullaan kannattamaan oman paikkakunnan urheilijoita sekä nauttimaan kesätapahtuman jäljittelemättömästä tunnelmasta. Melkein kaikki Suomessa järjestettävät ravit ovat totoraveja, mutta paikallis-ja jääravejakin järjestetään jonkun verran.

Seuraava kilpailutaso on paikallisravit. Niissä ei ole pelimahdollisuutta, mutta osallistujille maksetaan rahapalkintoja. Hevoset ovat usein aloittelevia, ja ohjastajatkin useammin harrastelijoita kuin ammattilaisia. Kilpailijat saapuvat paikalle yleensä lähialueelta. Paikallisraveja järjestetään jonkun verran myös talvisin, paikkana voi olla vaikkapa järven jäälle aurattu kavioura. Lisäksi järjestetään erilaisia harjoitusraveja, joissa ei makseta rahapalkintoja. Paikallisraveihin voidaan myös lukea talvelle järjestettävät jääravit. Jääraveissa ei myöskään pelata totoa ja palkintoina kesän paikallisravien tapaan pienet rahapalkinnot.

Raveissa ajettavien lähtöjen määrä vaihtelee ravien luonteen mukaisesti. Arkisin aloitetaan yleensä klo 18, viikonloppuisin alkamisajat vaihtelevat klo 12 ja 18 välillä. Lisäksi ajetaan lounasraveja, jotka järjestetään arkipäivisin klo 12 alkaen. Yleensä 10 lähdön ravit kestävät 2,5 – 3 tuntia. Raveissa on hyvin aikaa vaikkapa ruokailla lähtöjen välissä tai vierailla tallialueella.

Vuoden 2015 Suur-Hollola Ajoista

Raviurheiluun kuuluu myös omanlaiset varusteet. Ravikuskilla on kypärä, lasit, ajopuku, hanskat ja turvaliivi. Ajopuvun alle tulee talvisin myös erilaisia kerrastoja, jottei kuski palellu kärryille. Kesäisin ja syksyisin varustukseen kuuluu myös kypärään tuleva verkko, joka estää liian lian tulemasta naamalle. Ammattikuskit varautuvat ravipäivään useammalla ajopuvulla, etenkin kurakeleillä, kun ajettavia hevosia on monessakin eri lähdössä.

Mónte kuskilla on hyvin samanlainen varustus kuin ravikuskilla, perusvarusteet eivät poikkea toisistaan muutoin kuin housujen puolesta. Mónte kuskilla on hieman erilaiset housut ajopuvussaan, capri tyyliset puoli pitkät pussimaiset housut. Mónte kuskilla on myös mónteen soveltuvat kengät ja mahdollisesti myös ratsastajan ollessa lainakuski, saattaa hän ottaa käyttöön omat varusteet, satulat jne…

Ravikilpailuissa hevosella on käytettävä kuolaimia. Kuolaimet eivät saa aiheuttaa merkittävää kipua hevosen suuhun. Niissä ei saa olla teräviä reunoja, jotka saattavat satuttaa hevosen suuta. Kuolaimessa saa olla korkeintaan kaksi niveltä, ja moniosaisen kuolaimen osien tulee olla symmetriset. Muusta kuin metallista valmistetuissa kuolaimissa (kumi, nahka, muovi tms.) on oltava sisällä vahvike. Pehmustetun kuolaimen kuolainpehmusteen on oltava ehjä, siisti ja hevoselle turvallinen. Kuolaimen on oltava sopivan pituinen niin, ettei se purista suupieliä tai tule ohjasta vedettäessä liikaa ulospäin, jolloin se voi painaa suupieltä. Nivelkuolaimessa kuolaimen minimipaksuus suupielen kohdalta on 9 mm. Kuolainten kuntoa ja kulumista on tarkkailtava säännöllisesti ja kuluneet tai ruostuneet kuolaimet on vaihdettava uusiin.

Ohja on aina kiinnitettävä suoraan kuolainrenkaaseen soljella. Pikalukolla kuolaimeen kiinnitettävien ohjien käyttö on kielletty. Ohjaan ei saa kiinnittää mitään lisävarusteita eikä ohjaa saa solmia. Puolipäätangon kiinnittäminen ohjaan on kuitenkin sallittu. Kärrylähdössä ohjaslenkit ovat pakolliset. Kankivaikutteisten kuolainten käyttö on kielletty kärrylähdöissä. Piikkien tai harjasten käyttäminen kuolainkumeissa on kielletty.

 

Kitarauta on obersekin osa, jota käytetään tukemaan hevosen päätä ja etuosaa ja pitämään pää oikeassa asennossa. Kitaraudan oikea sopivuus ja asennus on erittäin tärkeää. Hevonen voi painaa juostessaan voimakkaasti kitarautaa vasten ja tällöin väärin asennettu kitarauta saattaa aiheuttaa vaurioita hevosen suuhun tai päähän. Raymondsekin tai kitaraudan vipuvarret eivät saa ulottua hevosen turvan yli. Obersekki on kiinnitettävä joko kitarautaan tai leukalenkkiin, ei kuolainrenkaisiin. Jos obersekin leukalenkkinä käytetään ketjua, sen on oltava litteä ja tarvittaessa päällystetty. Ketjun päällysteenä voidaan käyttää siistiä, helposti puhdistettavaa materiaalia, joka ei hankaa hevosen leukaa.

Martingaalin avulla voidaan estää hevosta nostamasta päätään liikaa. Martingaali voi olla joko ohjas- tai kiintomartingaali. Kiintomartingaalissa on oltava jouste ja sen kireyttä tarkkaillaan. Martingaali kiinnitetään turpahihnassa olevaan renkaaseen. Metallista valmistetun turparemmin (”vaijerilenkki”) käyttö on kielletty. Martingaalia ei saa kiinnittää kuolaimiin.

Päätankoa käytetään hevosilla, jotka juoksevat vinossa. Päätanko kiinnitetään etupäästään turpahihnassa olevaan renkaaseen ja takapäästään joko siloihin tai renkaalla ohjaan. Siloihin kiinnitettävän päätangon on oltava kaksiosainen (teleskooppimallinen). Vain yhden päätangon käyttäminen on sallittu.  Sileäpintaisen kumipallon käyttäminen päätangossa tai apuaisassa on sallittu.

Kärrylähdöissä hevosella on käytettävä sekä rinta- että häntäremmiä. Montélähdössä rinta- ja häntäremmin käyttö ei ole pakollista, mutta suositeltavaa. Hännän saa sitoa kiinni kärryihin. Sitomiseen tulee käyttää ohutta nahkahihnaa. Hihna tulee sitoa kiinni jouhiin, ei häntäruotoon. Häntäraudan saa kiinnittää aisoihin nahka- tai kumihihnalla, mutta kärryn perään kiinnitys tehdään aina nahkahihnalla. Potku- tai hyppyremmin on oltava soljella kiinnitetty. Kiinnitys aisaan voidaan varmistaa soljellisella nahka- tai kumihihnalla. Narun, teipin ja pintelin käyttö potku-, hyppy- tai sivuremminä sekä hännän sitomiseen on kielletty. Montélähdössä hevosen häntään kiinnitetty punainen nauha varoittaa muita potkivasta hevosesta.

Selkäloimen käyttö on sallittu myös kilpailussa. Loimen tulee olla sopivan kokoinen ja tyköistuva eikä se saa liehua. Loimen tulee olla valmistettu sellaisesta materiaalista, ettei ajovitsa siihen osuessaan aiheuta häiritsevää ääntä. Ajovitsan pituus saa olla korkeintaan 125 cm (A-kategorian ponilähdössä 110 cm) ja paino enintään 120 g. Montélähdössä ajovitsan pituus saa olla korkeintaan 90 cm (ponimontéssa 75 cm).

Mikäli hevosella halutaan käyttää uutta tai hyväksymätöntä varustetta, tai lupaa olla käyttämättä pakollista varustetta on tästä haettava erikoislupa Suomen Hippos ry:n sääntövaliokunnalta.

Kilpakärryjä on myös erilaisia. Pikalukollisia sekä perinteisellä valljastuksella olevia kärryjä ( perinteinen valjastus alla)

Muutama kuva valjastuksen eri vaiheista.

Kiellettyjä varusteita hevosilla on aika paljon. Peilaavien silmälappujen käyttö on kielletty (valkoisia silmälappuja voi käyttää). Kahden päätangon käyttäminen on kielletty. Piikkien käyttäminen päätangossa, ohjissa, apuaisoissa tai muissa varusteissa on kielletty. Nykyään talvisin ei enää saa ajaa kilpaa ilman hokkikenkiä. Hangon käyttäminen ravikilpailuissa on kielletty. Mitkään pään varusteet eivät saa peittää hevosen turpaa, sillä maalikameran kuvasta on selvästi nähtävä, mihin turpa ulottuu. Mitkään pään varusteet eivät saa täysin estää hevosta näkemästä suoraan eteenpäin. Pikkukuolaimen käyttö on kielletty. Pikkukuolaimella tarkoitetaan normaalin kuolaimen lisänä käytettävää normaalia ohuempaa kuolainta, joka kiinnitetään ohjiin tai poskihihnoihin.

Montelähtö Suur-Hollolla Ajoista 2015

Ravikilpailuissa on huomattavan paljon eroja erilaisten ratsastusmuotojen kanssa, lukuunottamatta montea. Ratsastuskilpailuissa luokkaan on mahdollisuus osallistua orit, tammat että ruunat, kun taas raveissa on lähtöjä, joihin ruunilla ei ole mahdollisuutta päästä mukaan ollenkaan. Raveissa on myös mahdollisuus pelata voittajasta, mikä ei ole ratsastuspuolella mahdollista ensinkään.

Jokaisissa raveissa on käytössä myös käsiohjelma joka on ohuehko vihkonen, josta löytyy kaikista sinä päivänä juoksevista hevosista kattavat tiedot.  Alla on kuva lähtölistasta ja selitykset numeroille ja tiedoille.

  • Hevosen tuoreimmat kilpailutulokset kertovat päivän kunnosta. Yleensä lähtöjen suosikkeja ovat viime aikoina menestyneet hevoset.
  • Vertaa hevosen ennätyksiä (1), sijoituksia (2) ja voittosummaa (3) lähdön muiden osallistujien tietoihin.
  • Toisinaan hevosten sijoituksissa lukee numeroiden sijaa kirjainlyhenteitä esimerkiksi:

* kl = koelähtö
* hpl = hylätty pitkä laukka
* hll = hylätty liiat laukat
* hlo = hylätty loppusuoran laukka
* k = keskeytys

  • Ohjastajilla (4) ja valmentajilla (5) sekä heidän aiemmalla menestyksellään voi olla merkitystä hevosen pärjäämiseen. Hyvä ohjastaja voi parantaa hevosen mahdollisuuksia huomattavasti.
  • Paljon pelaavat tutkivat myös hevosten kengitystietoja (6), lähtöpaikkoja (7) sekä kilpailun sopivuutta hevoselle.
Suur-Hollola Ajo 2015

Playsson.netillä on oma nimikkolähtö pitkäperjantaina 14.4. Turun Metsämäen raveissa. Tilaisuus on kaikille avoin, etenkin bloggaajat ovat tervetulleita mukaan tutustumaan raviurheiluun ja osallistumaan lähdön palkintojenjakoon! Voittajahevonen saa Playsson.netin logolla varustetun voittoloimen. Lipun hinta on 35 euroa ja se sisältää sisäänpääsyn raveihin sekä ruokailun ravintolakatsomossa noutopöydästä ruokajuomineen. Saamme myös oman toto-oppaan ja ennen raveja on mahdollista osallistua opastettuun tallikierrokseen.

Paikkoja on rajoitetusti. Sitovat ilmoittautumiset 26.3. mennessä info@playsson.net. Alle 16 -vuotiaat huoltajan luvalla.
TERVETULOA!

Bloggaajien nuoret hevoset osa 3

Tämä postaus on Bloggajien nuoret hevoset- sarjan viimeinen osa. Jos et ole jo lukenut edellisiä postauksia pääset osaan 1 TÄSTÄ ja osaan 2 TÄSTÄ.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

SENNI VILANDER JA HERKKU

Suomenhevosori Häyrilän Herkules ”Herkku”, 4v

 En ollut itse valitsemassa Herkkua, ja Herkku olikin sellainen
pieni ”vahinko ostos”. Vuonna 2015 kuninkuusraveissa Joensuussa
Isäpuoleni ja kummisetäni päättivät vain extempore huutaa varsasta ja
lopulta se päätyikin sitten meille. Erinomainen huutokauppa ostos se
kyllä on ollut, en valita vaikken valitsemassa sitä ollutkaan!

Ravuriksi tarkoitus, mutta jos juoksu ei maistu niin ratsuksi.

©Senni Vilander

 Nyt nelivuotiaakse kääntyneen Herkun kanssa tavoitteena on saada
ensin ravi kunnolla toimimaan ja jos valmennus alkaa tuottamaan
tulosta ja hevonen tuntuu hyvältä, niin keväällä olisi tarkoitus
juosta koelähtö. Jos kuitenkaan ei kaikki mene ihan niin
käsikirjoitusten mukaan, koelähtö juostaan sitten kun hyvältä alkaa
ravi tuntumaan. Kaudella 2017 Herkku myös opiskelee enemmän ratsun
saloihin ja etenkin irtohyppääminen tulee olemaan melko olennaisena
osana orin arkea.

Herkku on luonteeltaan todella kiltti ja ”helppo” ori ja se oppii
uudet asiat käden käänteessä. Samalla se on kuitenkin sellainen
orimainen jullikka, joka oppii niin huonot kuin hyvät tavat hetkessä.
Ei taida orin kanssa ollut yhtä erinäistä vaikeaa oppimista, mutta
joka ikinen kerta edelleen painitaan sen kanssa, pitääkö aina olla
nyppimässä hihasta tai testailemassa vähän rajoja. Sellaista
nuorekasta orimaista jääräpäisyyttä, joka varmasti ajan kanssa
pienenee, mutta kokoajan vielä tälläkin herkellä koettelee hermoja.
Mutta tosiaan yksittäistä vaikeaa asiaa on todella vaikea sanoa!
Toinen mainitsemisen arvoinen voisi tietenkin olla kärsivällisyys,
mikä helposti nuorella menevällä orilla saataa joskus olla kortilla,
mutta tämäkin saatii ajan kanssa hallintaan.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Herkun kanssa on ollut todella hankalaa välillä löytää oikeanlaista
tasapainoa ja tarkkaa liikuntamäärää per viikko. Koska Herkku kasvoi
vielä korkeutta ja nivelpintoja vielä pitkälle kolme vuotis syksyllä,
mentiin todella paljon viikottain sen mielialan mukaan. Nyt kun orin
kasvu tuntuu – taas hetkeksi ainakin – rauhoittuneen, liikutetaan sitä
noin 3-6 kertaa viikossa, riippuen mitä se tekee. Yleensä sillä on
viikossa 2-3 reipasta juoksupäivää (yleensä painavilla kärryillä,
rata/hiittipäivinä kevyillä kärryillä), yksi kävelypäivä (painavilla
kärryillä) ja loput päivät vaihtelevasti maastakäsin, irtojuoksuttaen,
ratsain, irtohypyttäen.. Aina vähän nuoren olemusta ja jaksamista
seuraten.

 Herkun kanssa on edetty ihan normaalihkoa tahtia, se on nuorena
ajo-opetettu kasvattajallaan, on käynyt eri radoilla. Kolmevuotis
keväällä ensimmäisen kerran käytiin ratsastajan kanssa selässä ja nyt
nelivuotis keväällä tarkoitus edetä molemmilla aloilla. Tietenkin
olemme tällä hetkellä vähän enemmänkin ”jäljessä” mitä voisi olla,
mutta olemme halunneet antaa Herkun kasvaa rauhassa ja saada sitä tätä
kautta ehkä vieläkin kestävämpi käyttöhevonen.

©Senni Vilander

 Mielestäni ehdottomasti paras vinkki ainakin suomenhevosten kanssa
on se, että antaa niiden rauhassa kasvaa! Jokainen hevonen kasvaa omaa
tahtiaan ja selkeästi niiden hitaammin kasvavien kohdalla on
mielestäni tärkeää se, ettei niitä pistetä liian nuorena ja vielä
nivelet ja lihakset kehittymättöminä tekemään liian vaikeita asioita.
Toki nuoreltakin pitää vaatia ja sen kanssa pitää treenata, mutta se,
että mielestäni on todella tärkeää tarkkailla nuoren hevosen
jaksamista ja pieninkin muutos on syytä ottaa vähän tarkempaan
tarkkailuun.

LIISA TIIITOLA JA POUTAPÄIVÄN AATOS

Hevoseni on 27.4.2016 syntynyt suomenhevosori Poutapäivän Aatos (I.Pätkä-Jätkä EI. Jaava)

Aatos päätyi minulle puolivahingossa. Se on siis oman orini jälkeläinen ja puhuimme Aatoksen emän astutuksen yhteydessä puolivitsillä siitä, että jos tuleva varsa on ori, haluan sen itselleni. Ja orihan sieltä sitten lopulta syntyi. Näin Aatoksen ensimmäistä kertaa sen ollessa kolmen päivän ikäinen ja rakastuin heti, se oli aivan kopio isästään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Aatos muutti emänsä kera meille laidunkaudeksi ja jäi lopulta tänne. Ikinä en ole yhtään hevosta näin alusta asti saanut tuntea, ja välillemme muodostunut side onkin tästä syystä todella erityinen.

Aatoksen kanssa meidän on tarkoitus suuntautua ratsupuolen hommiin, lähinnä siksi, että itse olen täysin ratsuihminen. Toki haluan, että Aatos opetetaan ajolle, sillä ajaminen on ihan loistavaa oheisliikuntaa myös ratsuille. Haaveissa olisi tähdätä suomenhevosten Kasvattajakilpailuun ja sen jälkeen jatkaa uraa kouluhevosena. Toki hyppäämistäkään ei sovi unohtaa ja mikäli Aatos osoittaa sillä puolella lahjoja, niin toki sitäkin kehitetään. Ja myönnettäköön, että omistajalla olisi kova hinku myös kilpailla kenttäratsastuksessa.

Vuonna 2017 tavoitteenani on tutustuttaa Aatos ”isojen hevosten” maailmaan. Eli opetella arkisia asioita, esimerkiksi kuolaimiin ja suitsiin tutustumista, trailerissa matkustamista, irtohypytystä ja muuta mukavaa. Toki tulee muistaa, että Aatos on vasta vuotias, eli se tarvitsee hurjasti myös lepoa ja aikaa olla lapsi. Virallisina tavoitteina meillä on myös 1.v varsanäyttelyt , joita ennen olisi mukava vaikka pyörähtää match showssa harjoittelemassa!

Ihan hirveästi tämän ikäiselle varsalle ei ole tullut opetettua asioita, ja kaikki opetetut asiat se on omaksunut todella helposti. Kavioiden nostamisessa tai vuolemisessa ei ikinä ole ollut ongelmia, eikä taluttamisessa tai harjaamisessa. Aatos jopa oppi hyppäämään porkkanan voimalla pyynnöstä ;). Mutta jos nyt joku asia on pakko keksiä, niin Aatos karkasi jo kolmen päivän ikäisenä sähkölangoista, eli lankojen kunnioittaminen vaati hieman harjoitusta.

Vuotiasta ei sen kummemmin liikuteta, mutta noin kolme kertaa viikossa irtojuoksutan sen yhdessä sen parhaan ponikaverin ja isänsä kanssa. Tämä irtojuoksutus on vain ekstraa tavallisen tarhailun ohella, sillä kentällä vapaana juokseminen on hurjan kivaa kerta toisensa jälkeen.

Opetuksen kanssa olen edennyt rauhassa. Toki Aatos osaa kaiken mitä sen ikäisen kuuluu, eli kävellä nätisti riimussa, seistä paikallaan käytävällä (molemmin puolin kiinnitettynä ja yksin tallissa) ja nostaa kaviot ja olla nätisti vuolussa. Mutta turhaa kiirettä emme ole pitäneet, emmekä tule pitämään, sillä nuoren kanssa kiirehtiminen johtaa harvoin haluttuihin tuloksiin.

Minun ykkösvinkkini nuoria hevosia ratsastaneena ja sivusta seuranneena on maltti tekemisessä. Vaikka nuori olisi kuinka lahjakas mallioppilas, ei kannata kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee! Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää rakentaa nuorelle vahva itseluottamus ja viedä se vain sellaisiin tilanteisiin joihin se on valmis. Vaikeustasoa ehtii sitten nostaa vanhempana, kun takana on huolellinen perustyö. Ja se pitää myös muistaa, ettei nuorta voi koskaan kehua liikaa!

Liisa kirjoittaa blogia Minä ja Pätkis, jossa hän kertoo enemmän Aatoksesta ja tämän touhuista kohti kisakenttiä. Aatoksen isä Pätkä-Jätkä seikkailee myös blogissa, ehkä vähän ahkerammin tällä hetkellä, kuin poikansa. Mukaan touhuihin mahtuu myös 10- vuotias tamma Pikku-Tarkka.

Tämä postaus oli Bloggajien Nuoret hevoset- postausarjan viimeinen osa ja todella toivomme, että tykkäsitte sarjasta. Haluaisitteko, te lukijat lukea postausarjoja enemmän, ja jos haluatte niin millaisia?

Bloggaajien nuoret hevoset osa 1

Monet hevosihmiset mieltävät nuoren hevosen isoksi ja haastavaksi projektiksi, varsinkin nuorelle ja kokemattomalle juniorille. Päätimme junnutiimin osalta ottaa selvää bloggaajilta, joilla nuoria hevosia on, että millaista on nuoren hevosen opetus ja mitä näiden hevosten elämään kuuluu. Kokosimme erirotuisten ja ikäisten hevosten ja ponien omistajien haastatteluista kolme erilllistä postausta, joista tämä on ensimmäinen.

©Merja Mäkinen

KAISA MÄÄTTÄNEN JA BUENA CHICA

Minulla on nelivuotias muulitamma Muuli, joka on viralliselta nimeltään
Buena Chica. Muuli on hevostamman ja aasiorin jälkeläinen ja Muulin emä on
P.R.E -rotuinen hevonen, eli kai sitä voisi sanoa PRE muuliksi.

Muulista on tarkoitus tulla jokapaikanhöylä, jolla voi siis harrastaa vähän
kaikkea. Virallista ravuria siitä ei saa, mutta olen hankkinut jo
koppakärryt joten ehkä jossain vaiheessa sillä voi ajaakin. Ensisijaisesti
toivon siitä luotettavaa maastoratsua ja haaveilen dressagemuulista.

Muuli on ikäisiään hevosia jäljessä ja paljon, koska aloitin sen kanssa
ihan nollasta kun se tuli minulle kolmivuotiaana. Aloitimme ihan siitä, että
ihminen saa koskea ja ottaa kiinni. Tavoitteet vuodelle 2017 ovat siis aika
pieniä, mutta toivon että pääsisin ratsastamaan sillä jo ihan sujuvasti
kentällä ja maastossa ja että saisin kärryt perään edes talutettuna.
Osallistun sen kanssa heinäkuun lopussa Piet Nibbelinkin kurssille oppimaan
lisää muulinkäsittelyä ja heti sen jälkeen Aasileirille, jossa meillä on
muun muassa agilitykoulutusta. Vien sen myös ELMA messuille marraskuussa.
Tarkoitukseni on siis saada siitä myös vedenpitävä messumuuli, jonka hermot
eivät petä tiukissakaan tilanteissa.

©Kaisa Määttänen

Kun mietin että mikä oli haastavinta tai vaikeinta opettaa Muulille, niin
toisaalta ei mikään ja toisaalta ihan kaikki. Se on lopulta oppinut kaiken
mitä on tähän mennessä tarvinnutkin, kunhan vain olen osannut opettaa.
Käytän todella paljon ruokapalkkiota, ja ilman sitä Muuli ei todellakaan
olisi edennyt näin pitkälle. Muuli näkee maailman ja asiat jotenkin ihan
eri tavalla kuin hevonen ja aasi, vaikka muulien pitäisi muistuttaa näitä.
Jokainen muuli on tietenkin erilainen, mutta minun muulini
itsesuojeluvaisto on huippuunsa viritetty eikä se asettaudu mihinkään
vaaraan. Onneksi sen ruuansulatusvaisto on myös huipussaan ja kauraa
tarjoamalla se suostuu moniin juttuihin.

 Ratsastuspuolella jäimme syksyllä siihen tilanteeseen että Muuli tempoi ja
loikki liinassa minkä ehti enkä uskaltanut toisaalta ratsastaa kentällä
ilman liinaa. Eli siinä tulee olemaan vielä paljon haasteita ja korjattavaa.

 Käyn talilla nyt talviaikaan 3-4 kertaa viikossa. En varsinaisesti
”liikuta” Muulia juuri koskaan, vaan teen sen kanssa kaikenlaista. Saatan
opettaa samalla kertaa jotain temppua tai asiaa, raspata kavioita,
juoksuttaa viisi minuuttia tai käydä kävelyllä sen kanssa. Inhoan
ajatustakin siitä, että minun pitäisi ”liikuttaa” sitä, eli saada se vain
ottamaan askeleita ja hikoamaan. Ennemminkin aktivoin sitä aina tallilla ja
Muulille jo puomien yli juoksuttaminen on aika uusi asia.

©Kaisa Määttänen

Muuli oli siis tullessaan sillä tasolla, ettei se antanut koskea tai
antanut kiinni, joten todella pitkään käsittelin sitä vain tarkoituksena
saada se toimimaan arjessa, eli asioita joita 1-2-vuotiaan pitäisi osata.
Olen siedättänyt sitä erilaisiin asioihin ja olen tällä hetkellä todella
tyytyväinen siihen, että voin valjastaa ja varustaa sen kun se on vapaana
tarhassa ja se seisoo paikoillaan. Haluan että Muulilla on koko ajan kivaa
tehdä hommia, ja se onkin aina mielellään mukana ja tulee vastaan tarhasta.
Koska tällaisista muuleista ei minulla ole vertailukohtaa, en osaa sanoa
kuinka nopeaa tai hidasta eteneminen on ollut. Mutta olihan se satulassa
ensimmäisen kerran kolmivuotiaana eli ihan ajallaan.

 Minulla ei ollut juurikaan kokemusta nuorista ennen tätä, mutta suosittelen
kaikkia kuuntelemaan omaa nuorta ja miettimään että onko se valmis jo
seuraavalle tasolle vai pitääkö edelleen kerrata jo opittuja asioita.
Kiirehtimällä ei päästä mihinkään vaikka ikäluokkakilpailut
kuumottelevatkin. Nuorten pitää tykätä kaikesta mitä ne tekevät, jos ne saa
motivoitumaan ruokapalkalla, niin sitten sitä käytetään! Omani kanssa olen
halunnut tehdä alusta asti asioita monipuolisesti, eli yhtenä päivänä
hieman juoksutusta, sitten temppuja, agilityä, maastokävelyä ja ehkä
ratsastajaan totuttamista. Kun pidetään ne kiireisinä, eivät ne ehdi keksiä
omaa kivaa eivätkä toisaalta tylsisty jos tehdään aina vain samaa. Aika
moni vain ratsastaa ja unohtaa muun tekemisen siinä vaiheessa kun hevonen
on tarpeeksi vanha toimimaan ratsuna.

©Kaisa Määttänen

 Muulin hankinta hevosen tai aasin sijaan oli jo pitkään mielessä. Tiesin
etten hevosta tulisi missään nimessä ostamaan ja aasikin oli vähän siinä ja
siinä. Kun lopulta sain säästettyä reilusti rahaa ja muulinhankinta oli
mahdollista, en käynyt missään muulivälittäjällä kokeilemassa muuleja.
Tiesin että Espanjassa ja Saksassa on tarjontaa ja lopulta Espanjasta
löytyi kaksi muulisisarusta joista toinen lopulta tuli minulle. Tämän piti
olla osaavampi kuin sen toisen.

Kaisan ja Muulin elämästä voitte lukea lisää  Muuliprojekti-blogista.

©Ella Tikkanen

ELLA TIKKANEN JA PYSTEN PRINSSI

Pysten Prinssi ”Prinssi”, 8kk, suomenhevonen

Tulevaisuudessa Prinssistä on tarkoitus tulla ratsu, mutta sitä ennen se pääsee harjoittelemaan liikkumista myös kärryjen edessä. Ravuria Prinssistä ei luultavasti tule, mutta ei sekään vielä varmaa ole…

Alkuvuoden Prinssi saa elää varsan elämää ja leikkiä suurimman osan ajasta tarhakaverinsa kanssa. Lisäksi harjoittelemme kaikenlaisia perusjuttuja, kuten käytävällä seisomista, harjausta, kavioidenputsausta, taluttamista, jne. Välillä käymme myös maastossa virkistämässä mieltä, ja keväällä Prinssi saa totutella suitsiin ja ajovaljaisiin. Ennen kesälaitumelle lähtöä pääsemme toivottavasti harjoittelemaan myös ohjasajoa ja trailerilla matkustamista. Kesällä Prinssi menee orivarsalaitumelle, missä se saa riehua toisten orien kanssa ja oppii samalla käyttäytymään laumassa. Sieltä palattuaan alamme totutella pikkuhiljaa kärryihin ja loppuvuodesta pääsen toivottavasti jo ajamaan Prinssillä lyhyitä lenkkejä. Tavoitteenamme on siis, että vuoden lopussa Prinssi on hyvin käyttäytyvä orivarsa, joka osaa kulkea myös kärryjen edessä.

©Ella Tikkanen

Prinssi on ollut aina melko fiksu varsa ja se oppii uudet asiat nopeasti. Toisten hevosten seurassa Prinssi tekee melkein mitä vain, paitsi silloin, kun kyse on pelottavista puomeista. Tähän mennessä haastavinta onkin ollut saada Prinssi ylittämään puomit, jotka ovat sen mielestä pieniä poneja syöviä hirviöitä. Metsässä Prinssi loikkii mielellään kaatuneiden puiden yli, mutta kentällä se kiertää värikkäät puomit kaukaa.

Suurimman osan ajastaan Prinssi saa viettää tarhassa kaverin kanssa leikkien. Sen lisäksi se pääsee joskus kentälle juoksemaan tai harjoittelemaan erilaisia maastakäsittelyjuttuja. Ainakin kerran viikossa Prinssi pääsee myös metsäretkelle äitinsä kanssa ja joskus saatamme lähteä vähän pidemmällekin tutkimaan uusia maastoja. Keskimäärin Prinssi saa liikuntaa muutamana päivänä viikossa tarhassa riehumisen lisäksi.

©Ella Tikkanen

Perusjuttujen kanssa olemme edenneet melko nopeasti. Prinssi sai esimerkiksi jo ensimmäisenä päivänään riimun päähänsä ja parin viikon ikäisenä aloimme harjoittelemaan talutusta. Pienenä Prinssi sai opetella myös nostamaan kavionsa ja seisomaan paikoillaan harjauksen ajan. Syksyllä se opetteli seisomaan käytävällä ja nyt kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat Prinssin seistessä nätisti käytävällä. Harjoituskerrat olemme pitäneet alkuun lyhyinä ja kehuneet heti, kun Prinssi tekee oikein. Siitä olemme sitten pikkuhiljaa nostaneet vaatimustasoa ja pidentäneet harjoituskertoja. Seuraavaksi alamme varmaan totuttamaan Prinssiä suitsiin pienissä pätkissä, minkä jälkeen se saa tutustua ajovaljaisiin. Varusteiden tultua tutuiksi siirrymme ohjasajon pariin. Ajo-opetuksen kanssa aiomme edetä hitaasti, mutta varmasti.

Nuorten hevosten kanssa tulisi käyttää paljon ääntä ja kehua mahdollisimman paljon.  Eteneminen asiasta toiseen kannattaa tehdä mahdollisimman rauhallisesti ja hevosta kuunnellen pienissä pätkissä.  Kaikenlainen puuhailu nuoren kanssa pidettävä myös molemmille osapuolille mieluisena.  Luottamuksen parantamiseksi ja molemminpuoleisen luottamuksen säilymiseksi kannattaa viettää hevosen kanssa aikaa myös harjoittelun lomassa. Nuori hevonen saattaa kyllästyä yhteen juttuun tosi nopeasti, joten tekemisen täytyisi olla monipuolista.

©Ella Tikkanen

Prinssi on minulle rakkaan hevosen jälkeläinen ja se on myös ensimmäinen oma kasvattini. Olen päässyt seuraamaan sen kehitystä alusta alkaen ja siitä on tullut todella tärkeä hevonen minulle, vaikka syntymästä ei ole kulunut edes vuotta. Lisäksi Prinssin luonne on ihana, eikä ulkonäkökään sen hassumpi ole.

Ellan, Prinssin ja Prinssin emän touhuja voi lukea lisää Ellan blogista.