Get ready with us

Käynnissä olevan kisakauden ja leirikesän innoittamina päätimme koota hevosille ja poneille suunnatun letitysmalliston,  joka sisältää lähes jokaiselle jotakin. Valitse tästä listasta täysin omaan makuun  ja tilaisuuteen sopivin  kokonaisuus, sillä mukana on ideoita sekä arkeen että  juhlaan, rentoon harrasteluun, hauskanpitoon ja hieman vakavampaankin menoon harrastajasta riippuen.

Mikäli kaipaat ohjeita kilpailuja varten, tsekkaa ihmeessä Playsson.netin Bloggaajien letitysopas ja poimi sieltä parhaat vinkit täydellisten sykeröiden saavuttamiseksi.

Klassisen kaunis verkkoletti

1. Jaa harja letityskuminauhoilla osiin tasaisesti koko harjan mitalta. Tekemällä paksummat tupsut saat massiivisemman vaikutelman ja keskelle muodostuvan salmiakkikuvion paremmin esille, mutta voit yhtä hyvin pitää tyylin hieman sirompana ja verkon tiheämpänä kuvan mukaisesti.

2. Aloita ottamaan jokaisesta tupsusta aina puolet ja seuraavasta tupsusta taas puolet, jotka seuraavaksi kiinnität kuminauhalla yhteen. Jatka jokaiset parit samalla tavoin läpi. Huolehdi, että jako jää tasaiseksi, eivätkä tupsujen koot vaihtele liiaksi.

3. Toista samaa rataa haluamasi määrä kerroksia. Voit jättää verkko-osan pieneksi tai vastapainoisesti tuoda sitä vielä pidemmälle ja vähentää vapaan harjan osuutta enemmän. Suhteuta jako oman maun, hevosen harjan pituuden ja tilaisuuden mukaan.

4. Viimeistele tasoittamalla kuminauhat samoille kohdille. Halutessasi voit suihkuttaa vapaaseen harjaan kiillotusainetta ja siistiä sitä hieman pehmeällä harjalla.

Aaltoileva tuplaranskanletti

1.  Aloita ottamalla  harjan paksuudesta  puolet päällimmäistä lettiä varten.

2.  Ala letittämään puolta  harjaa  tavallisen ranskanletin tapaan.  Ota siis alussa kolme suiroa harjaa, ja letityksessä  lisää  aina vasempaan  suiroon  harjaa sivulta. Jatka tätä, kunnes  olet letittänyt  yläosan harjasta kokonaan.  Huom!  aaltoilevan vaikutuksen saat aikaan, kun annat hevosesi esim. syödä vapaana. Tällöin pää ja kaula liikkuvat edestakaisin, jonka vaikutuksena syntyvät aaltokuviot.

3. Aloita harjan alaosan letittäminen samaan tapaan, kuin yläosan.  Nyt älä anna hevosesi liikuttaa päätään ylös ja alas, ellet halua  aaltokuviota myös alaosaan.

Voit myös tehdä sekä ylä-, että alaosasta suoran pitämällä hevosen pään vaakatasossa myös yläosaa letitettäessä.

Kalanruotoletti

1.  Aloita jakamalla harja kahteen osaan.

2.  Jos aloitat oikealta, ota oikeanpuoleisesta osasta reunasta pieni  soiro.  Vedä soiro päältä vasemman osan viereen  niin, että se tulee yhdeksi vasempaa osaa.  Sitten ota  vasemman osan reunasta soiro, ja vedä se  päältä yhdeksi oikeaa osaa.  Voit siis  aloittaa  kummalta puolelta haluat.

3. Jatka  samaan tyyliin siihen asti, kunnes molemmat puolet ovat niin ohuita, ettei niistä kannata enää letittää.

Muista kiristys joka kierroksen jälkeen!

 

Tyviletti

1.Jaa harja tasaisesti molemmille puolille kaulaa.

2. Aloita letittämään niskasta säkään päin ranskanlettiä, eli ota joka kierroksella lisää harjaa lettiin mukaan. Muista kiristää!

3. Kun kaikki harja on mukana letissä, letitä loppu normaalisti.

Ranskanletti häntään

1.Ota hännän yläosasta kolme osiota ja lähde letittämään ranskanlettiä.

2. Osioiden joita otat lettiin mukaan kannattaa olla melko ohuita, sillä silloin letistä tulee siistimpi.

3. Ranskanletti kannattaa lopettaa viimeistään häntäruodon loputtua, mutta toki voit halutessasi jatkaa sitä vielä pidemmälle. Letitä loput letin jouhet normaalisti loppuun kuten kuvassa tai kiinnittää letin heti ranskanletin loputtua.

Artikkeli kategoriassa

Voita liput Helsinki Horse Fairiin!

Junnutiimin ensimmäinen tapahtuma, jossa ollaan tietysti mukana. Päätimme pistää pystyyn Helsinki Horse Fair -lippuarvonnan! Kyllä, luit oikein! Arvomme siis kaksi kahden lipun päivälippupakettia, jotka oikeuttavat sisäänpääsyn voittajalle ja tämän kaverille yhdeksi päiväksi messuille. Lipuilla pääsee myös GoExpoon ja Kuva&Kamera -tapahtumaan. Osallistumisaikaa arvontaan on Keskiviikkoon 15.3 klo 18.00 asti. Voidaksesi voittaa liput, toimi näin:

Osallistuaksesi yhdellä arvalla:

  1. Laita sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommentteihin, jotta voimme olla yhteydessä voittajaan arvonnan suorittamisen jälkeen.

Saadaksesi lisäarvan arvontaan:

 1. Seuraa meitä instagramissa @junnutiimiplaysson

2. Tägää arvonta kuvaan yksi kaverisi, jonka kanssa lähtisit messuilemaan.

HUOM! Helsinki Horse fair liput lähtevät sähköisessä muodossa voittajalle.

Onnea arvontaan!

Junnutiimi esittäytyy

Moikka! Tämä on nyt ensimmäinen Junnutiimin postaus. Monelle teistä on varmaan vielä vähän epäselvää, että mikä oikeastaan on tämä Junnutiimi? No, se tarjoaa kaikille alle 20 vuotiaille ihan omaa sisältöä vinkkipostauksista haastatteluihin! Pyrimme tarjoamaan myös mahdollisimman monipuolista sisältöä eri hevosurheilun lajien saralta, joten monelle pitäisi löytyä kiinnostavia ja uusiakin aiheita! Myös te lukijat voitte vaikuttaa sisältöön ja kuuntelemme kaikkia ehdotuksia. Jos haluat siis ehdottaa postausaiheita tai muuten vaan ideoida, laita sähköpostia osoitteeseen junnutiimi@playsson.net.

Meitä täällä Junnutiimissä on neljä 14-17 vuotiasta hevosbloggaajaa. Voisimme nyt kaikki esitellä itsemme.

Noora Paakki

Olen Noora, 17- vuotias heppatyttö Etelä-Suomesta, tarkemmin Lahdesta.  Tällä hetkellä suoritan Koulutuskeskus Salpauksessa kokkialan kaksoistutkintoa eli lukio-ja ammattiopintoja yhtä aikaa. Hevosharrastus vie tällä hetkellä koulun jälkeen suurimman osan vapaa-ajastani, mutta itse pidän tämän hetkisestä elämän tyylistäni, ainakin toistaiseksi. Hevostelun lisäksi pidän valokuvaamisesta, ruuanlaitosta, ulkoilusta ja lukemisesta.

© Jonna Lehtonen

Hevosharrastukseni lähti kokonaan alkuun äidin ansiosta. Suvullani on aina ollut hevosia ja tällä hetkellä äidilläni ja enollani on hevos- ja maanviljelytila Orimattilassa. Olen pienestä pitäen ollut hevosten ympäröimänä ja auttanut äitiä, vaikka aina en ole osannutkaan.  Vuonna 2013 aloitin ensimmäiset viralliset ratsastustuntini Okeroisten tallilla Hollolassa. Kävin pari vuotta säännöllisesti kerran viikossa tunneilla ja joskus otin satunnaisia este-ja koulutunteja lisää. Lopulta omat hevoset veivät voiton ja lopetin ratsastuskoulu elämän keväällä 2015.

Raviurheilun maailma aukeni minulle ratsastuskoulu uran loputtua ja edelleen sillä tiellä ollaan.  Lokakuussa 2015 alkoi minun ja tämän hetkisen valmennettavani, Esasiinan yhteinen taival. Toukokuussa aloitimme nollasta ja tällä hetkellä matka on kohti koelähtöä.  Äidin perheellä kaikki hevoset ovat olleet ravihevosia, joten myös tällä hetkellä tallissammme on omia ravureita kuusi, joten ravimaailma vei äkkiä mukanaan.  C-ajolupakurssille on tarkoitus mennä vielä jonain päivänä!

Aito Suomalainen– blogistani löytyy meidän menosta enemmän ja hevosen terveyteen ja ruokintaan liittyviä postauksia jossain vauheessa mahdollisesti hiitti-ja ravipäivistä koostepostauksia.

 

Veera Saarinen

Olen Veera, 17 vuotta täyttävä lukion ekaluokkalainen Mikkelistä. Lukio-opintojen lisäksi arkeani vauhdittavat suurelta osin hevosharrastus, lukuisat ystävät, ulkoilu ja liikunta. Olen persoona, joka tykkää tehdä ja pitää hauskaa, enkä jää juuri sadepäivinäkään sisälle murjottamaan. Rakastan matkustelua ja maailman näkemistä. Viihdyn myös vesiväreillä maalaten, ja siitä johtuen useimmat henkilöt kuvaavatkin minua hyvin luovaksi persoonaksi. Sanoja, jotka jollain tapaa liittyvät luonteenpiirteisiini voisivat olla myös positiivinen, itsepäinen, tarpeen tullen jopa suorasanainen, iloinen ja hauskanpidosta nauttiva ihminen.

© Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Olen harrastanut ratsastusta säännöllisesti jo useiden vuosien ajan, eikä into hevosteluun ole vieläkään laantunut – päinvastoin, se taitaa vain kasvaa entisestään. Tallielämä on kuulunut päivittäiseen arkirytmiini jo vuodesta 2011 saakka, jolloin hankimme ensimmäisen oman hevosen. Disa-issikan kanssa opettelin lähes kaiken kantapään kautta, kun “kiltti opetusratsu” olikin ryöstävä, estekammoinen, lastausongelmainen ja pystyynhyppivä pikkuriiviö, joka teki ensimmäisistä vuosistani poninomistajana kaikkea muuta kuin helppoa. Ajan kanssa ongelmat kuitenkin selkiytyivät ja kilpailin 2013 kaudella harjoitus- ja seuratasolla parhaimmillaan 80-90cm luokkia sijoittuen.

Vuotta myöhemmin sain kokeneemman WPB-estetamma Saran, jonka kanssa pääsin etenemään hurjasti ratsastuksessa. Aloittelimme hyvää kilpailukautta ja tavoitteena oli nousta aluetason luokkiin, mutta onnettomuuden vuoksi suunnitelmat kariutuivat ja pian arki muuttuikin sairasteluiksi ja ikäviksi jalkavaivoiksi. Nyt poni jatkaa kevyemmällä käytöllä, nauttien kaikista muista pienistä yksityiskohdista, rennosta yhdessäolosta ja onnellisesta elämästä edelleen omistuksessani.

© Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Hevoset asuvat omassa tallissa pihassamme. Disan ja Saran lisäksi mukaan mahtuvat nuori suomenpienhevosruuna Peetu, kaksi pitkäkorvaista aasikaverusta Daisy ja Lucia, sekä meillä tallipaikalla oleva Likka-poni. Omalla kotikentällä järjestämme pienimuotoisesti rataharjoituksia ja erityyppisiä tapahtumia. Kesälle 2017 luvassa on aasileiri, jonka toteutamme yhdessä Suomen Aasiyhdistyksen kanssa.

Tällä hetkellä suurin panostuksenkohteeni on kuitenkin oma, keväällä 4-vuotiaaksi kääntyvä ja parhaillaan ratsun uraa opetteleva Peetu-ruuna. Rivakka-Pehtoori on nimensä veroinen, mutta todella fiksu ja hyvätapainen nuori, jonka kanssa tavoitteet ovat paremman luokan harrastelun ja pienimuotoisen kisailun parissa. Meidän menosta ja muista edellä mainituista hevosista voi lukea tarkemmin Porkkanan voimalla -blogistani.

© Suvi Nieminen / suvin.kuvat.fi

Aiheina minua kiinnostavat mm. hevosten ruokinta, koulutus, nuoret hevoset, tallielämä, hevosten lihashuolto jne. Omien hevosten ansiosta myös yhä enemmän eri sairaudet ovat tulleet tutuiksi ja niiden seuraaminen sekä hoito ovat omalla tavallaan erittäin mielenkiintoisia.

Tulevaisuudessa toivon hevosharrastukseni säilyvän yhtä laadukkaana ja tärkeänä, mitä se tällä hetkellä on. Innolla odotan, mitä elämä tuo tullessaan. Toivottavasti pääsen toteuttamaan unelmiani, luomaan hyvää pohjaa aikuisuudelle ja pitämään ihanat, rakkaat hevosystävät aina vierelläni.

Pauliina Tasala

Olen 16-vuotias tyttö Tampereen seudulta, Hämeenkyröstä. Käyn peruskoulun viimeistä luokkaa, ja syksyllä onkin tarkoitus jatkaa lukioon.  Luonteeltani olen melko sosiaalinen, ja positiivinen,  enkä  jää murehtimaan epäonnistumisia liiaksi.

Olen harrastanut ratsastusta vajaa kahdeksan vuotta ratsastuskouluissa ja ennen sitä kävin puolisen vuotta ratsastamassa naapurin shettiksellä. Ratsastusharrastukseni lähti äidin ansioista, joka jo pienestä pitäen yritti saada minusta heppätyttöä. Tänä aikana olen ratsastanut vaihtelevasti. Alkuun tietysti sen yksi kerta viikkoon harrastusmaisesti, ja tällä hetkellä kuusi kertaa viikossa tavoitteellisesti. Nykyään ratsastus on minulle pikemminkin elämäntapa, kuin harrastus.

Niihaman poni Juippi.

Minulla on ollut myös kolme vuokraponia. Tai oikeastaan kaksi on ollut ja yksi on tällähetkellä.  Jokainen on opettanut todella paljon ja niiden ansiosta olen oppinut  taitoja, joita ei ratsastuskouluissa ehkä opi niinkään.  Esimmäinen vuokraponini  oli new forest -ruuna Topi, joka  oli mukava aluksi, mutta alkoi pukittelemaan  todella paljon. Sieltä tuli kyllä lennettyä enemmän, kuin näiden vuosien aikana yhteensä, mutta ainakin opin pysymään pukittelevan  ponin selässä.  Mainittakoon, että  kyseisen ponin pukit eivät olleet  mitään  pikkupukkeja. Tämän ponin kanssa pääsin kisaamaan  muutamia  oman tallin kisoja, ja kahdet  ulkopuoliset estekisat.

Toinen vuokraponini oli russ-tamma, jonka kanssa pääsinkin kisaamaan  vähän enemmän.  Kävin  myös jonkin verran  valmennuksissa.  Samalla siis  ratsastin  ratsastuskoulun poneilla tunneilla.  Kyseinen poni  oli  myös aika kaahari välillä, joten  siinä  oppi hyvin  pysymään kovaa menevän  ponin kyydissä ja hallitsemaan vauhtia.

Nykyään vuokraan  alkujaan villiä haflinger-ruunaa, Kuuta. Kuun kanssa käyn kaksi kertaa viikossa Niihama Ridingilla tunneilla, sekä näiden lisäksi vielä este-, sekä kouluvalmennuksissa. Kisaamme myös Kuun kanssa aktiivisesti etenkin esteillä. Tällähetkellä kisakorkeutemme on 80cm.

Olen vuokrannut Kuuta vajaa puolitoistavuotta, ja sinä aikana koen, että olen kehittynyt kaikkein eniten. Kuu on ollut myös ehdottomasti haastavin poni, jota olen ratsastanut. Alku Kuun kanssa oli todella vaikea, sillä vuokrauksen alussa se ei käytännössä osannut mitään. Matkan varrelle on siis mahtunut monta isompaakin ongelmaa, sillä Kuu oli todella säikky ja oma päätäntävalta oli liiankin suuri,  kun ratsastaja oli selässä.  Juuri näiden takia olen oppinut hurjasti ja tämä Kuun eteenpäinvieminen on ollut tavallaan, kuin nuoren hevosen kouluttamista. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin todella valoisalta, sillä viimein olemme saaneet selättyä yhden ison ongelman, ja näin pääsemme taas etenemään. Kaikki nämä  juontavat juurensa juurikin Kuun alkuperään, josta ehkä myöhemmin lisää.

Kuu

Kuun lisäksi minulla on tällä hetkellä osaomistuksessa oleva varsin persoonallinen shettis, Leenu. Leenu on vanha raviponi ja meidän onkin tarkoitus tehdä siitä se uudelleen. Olen menossakin suorittamaan kesällä Leenun kanssa P-ajoluvan ja tähtäimessä ovatkin uudet startit.  Välillä ohjelmaamme Leenun kanssa kuuluvat myös ratsastelut ja agilityjutut!

Minun blogini, eli raketillakuuhun, kertoo valmennuksista, kisoista ja arjesta muutenkin Kuun kanssa. Mukaan mahtuu onnistumisia, sekä epäonnistumisia.  Myös Leenun kanssa treenailut ja kuulumiset kuuluvat blogin sisältöön. Välillä teen myös videopostauksia.

 

Selma Kärkkäinen

Olen Selma, ikää löytyy 14-vuotta ja asun Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa kaupungissa Lieksassa. Harrastan heppailun lisäksi valokuvausta, sekä tykkään touhuilla perheemme koirien kanssa.

Ratsastuksen aloitin esikoulussa ja ratsastin muutaman vuoden ajan tunneilla hyvin epäsäännöllisesti. Ratsastuskoulussa käymisen lopetin hiukan sen jälkeen kun sain ensimmäisen oman ponini, Nopan.

Noppa

Noppa on shetlanninponitamma, tällä hetkellä 11-vuotias varsin suloinen, mutta itsepäinen neiti. Muutama vuosi sitten kisattiin lähinnä ristikkoluokkia harjoituskisoissa ja treenattiin paljon esteitä, sillä kouluratsastus ei ole ikinä ollut meidän juttu. Minun osalta Nopalla ratsastus kuitenkin loppui kasvettuani pituutta. Nykyään Nopan kanssa ajellaan kotona ihan vain huvinvuoksi, sillä Noppa ei voi ylikorkeutensa takia kilpailla raveissa. Ajaminen ja poniraviurheilu ovat siis tällähetkellä lähellä sydäntäni. P-ajoluvankin suoritin elokuussa 2016 ja toivon mukaan pääsen kesällä ajamaan ensimmäisen startin ponilähdössä.

Nopan lisäksi perheellämme on kaksi muuta hevosta. Siskoni saksalainen ratsuponi Taneli on vuonna 2005 syntynyt ruuna, jolla käyn ratsastelemassa satunnaisesti. Taneli on ollut meillä jo aikaisemmin ylläpidossa, mutta ostettiin se omaksi vuonna 2015. Ansku puolestaan on lämminverinen ravihevonen, vuonna 2012 syntynyt tamma, joka on ollut meillä varsasta asti.

Taneli

Pinkki Pyörremyrsky nimistä blogia olen kirjoittanut vuodesta 2013 lähtien. Blogi pyörii pitkälti hevosten ja valokuvausharrastukseni ympärillä, mutta sillointällöin saatan kirjoittaa muistakin aiheista.

Tervetuloa seuraamaan Junnutiimiä!