Haastattelussa satulaseppä Lina Lagström

Hevosalan eri ammateista kertova haastattelusarja alkaa! Ensimmäisessä osassa tutustutaan satulasepän työhön Linan kertoman perusteella.

Lina Lagström:

Nimeni on Mikaelina Lagström, mutta käytän kutsumanimeäni Lina. Olen ammatiltani satulaseppä, asun Loviisassa ja toimialueeni on Uusimaa sekä Kymenlaakso. Minulla on kaksi omaa hevosta: connemaranponitamma Hagelunds Vanillah ja oldenburginhevostamma Pasadena.

Lina ja oldenburgtamma Pasadena kesällä vuonna 2016.
Kuinka sinusta tuli satulaseppä?
”Opiskelin vuonna 2004 Ypäjän Hevosopistolla ratsastuksenohjaaja-linjalla, ja koulutukseen kuului nahkaisen talutushihnan valmistus. Innostuin nahkatöistä ja kävin sitten lyhytkursseilla. Vuonna 2008 pääsin vihdoin Ypäjälle opiskelemaan alaa, ja valmistuin vuonna 2009 hevosenhoitajaksi, erikoistuen varusteiden valmistukseen ja korjaukseen. Valmistumisen jälkeen opiskelin historiallisia nahkatekniikoita (mm. parkitsemista) Axxell Kuggomissa ja sen jälkeen pääsin työharjoitteluun Valjasverstas Gaselliin, Kirsi Kivirannalle. Vuonna 2011 perustin oman yrityksen, Pegazos. Vuonna 2013 Ypäjällä alkoi ensimmäinen ammattitutkintolinja valjassepille. Satulansovituksessa ja satulantoppauksissa opettajana toimi Englannista Kay Hastilow (Master Saddler, Qualified Saddle Fitter and Past President of The Society of Master Saddlers).
Satulansovitus oli muutenkin kiinnostanut jo aikaisemmin, koska äitini kasvattaa poneja ja poneille ei aina ollut aivan helppoa löytää sopivia satuloita.
Keväällä 2015 aloitin yhteistyön Vixen Oy:n Karin Rosenlewin kanssa, ja häneltä sain ja saan paljon oppia satulansovituksesta. Hän on ensimmäinen suomalainen, joka suoritti Englannissa Society of Master Saddlers Qualified Saddle Fitter-tutkinnon. Hänen kanssaan olen myös päässyt tutustumaan satulanvalmistajiin (Italiassa ja Englannissa) ja saanut heiltä lisäoppia. Olen myös osallistunut erilaisille satulansovituskursseille sekä täällä kotimaassa että ulkomailla. (Lista kursseista löytyy nettisivuiltani www.pegazos.net).”
Millaisia hyviä ja huonoja puolia työssäsi on?

”Hyviä puolia ovat erilaisten ratsukoiden tapaaminen ja auttaminen satulaongelmissa, sekä tiedon jakaminen. Huonoja puolia on, kun joudun antamaan asiakkaalle huonoja uutisia – esimerkiksi jos rungontarkastuksessa ilmenee suurempia vikoja. Hyvä puoli siinä on että viallinen satula ei enää pääse käyttöön, eikä täten enää aiheuta hevoselle/ponille epämukavuutta tai haittaa.”

Sopiiko sinusta työhösi kaikenlaiset ihmiset – vai vaaditaanko työssä joitain tiettyjä luonteenpiirteitä?
”Työ vaatii samalla sekä nöyryyttä että itsevarmuutta. Se vaatii myös tarkkuutta, asiakaspalveluhenkisyyttä sekä kykyä lukea hevosta. Kommunikaatiokyky on myös tärkeää, koska sinun pitää osata sekä kuunnella asiakasta että osata kertoa selkokielellä satuloista ja satulansovituksesta. Myös ymmärrys siitä, että satula ja muut varusteet ovat vain yksi (erittäin tärkeä) osa kokonaisuutta. Yhteistyökyky muiden hevosalan ammattilaisten kanssa on myös tärkeää.”
Missä kuulit alastasi ensimmäisen kerran? Tiesitkö jo silloin, että sinusta tulisi satulaseppä?
”Ensi kosketus valjassepän työlle tuli Ypäjällä. Nahkatöistä innostuin heti, mutta satulasepän työ tuli mukaan myöhemmin. Koulutuksen myötä kiinnostus lisäkoulutukseen siis kasvoi.”
Mitä työhösi kuuluu yleensä päivittäin?
”Satulansovituksia sekä satuloiden arvioimista, avaamista, toppausta ja korjausta. Mikään päivä ei ole samanlainen,  koska jokainen hevonen, satula ja ratsastaja ovat erilaisia.”
Harrastatko hevosia työn ulkopuolella?
”Kyllä, olen kasvanut ponien kanssa ja se on elämäntapa. Tällä hetkellä omistan toisessa polvessa omakasvatti connemaratamman Hagelunds Vanillahin joka on kantavana ja varsoo toukokuun loppupuolella, sekä oldenburgtamma Pasadenan jonka kanssa yritän ehtiä valmentautua ja hieman kisata koulua.
Lisäksi pihapiirin tallista löytyy äitini ja siskoni connemaroja sekä pari yksityistä hevosta.”
Onko sinulla jotain, mitä haluaisit jakaa työstäsi?
”Haluan jakaa tietoutta satulan ja muiden varusteiden sopivuuden tärkeydestä, sekä varusteiden huollon ja turvallisuuden tarpeellisuudesta. Turvallisuus ja eettisyys kulkee tällä alalla vahvasti käsi kädessä. Suomen Valjas- ja Satulasepät ry:n puheenjohtajana haluan myös valistaa sekä ammattikuntaa että yleisöä laadukkaasta satulasepän työstä.”
Viimeinen kysymys: mikä on paras vinkkisi alalle opiskeluun?
”Ikinä ei ole valmiiksi oppinut! Suomessa pystyy nykyään jo kouluttautumaan kohtuullisen hyvin alalle, mutta suosittelen lisäkoulutusta ulkomailla. Jatkuva lisäkoulutus kannattaa. Uusia tutkimustuloksia saadaan koko ajan, satulat kehittyvät koko ajan ja hevoset muuttuvat koko ajan.”

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *