Bloggaajien nuoret hevoset osa 2

Tämä postaus on jatkoa edelliselle Bloggaajien nuoret hevoset osalle. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, pääset sinne klikkaamalla TÄSTÄ.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

SENNI VILANDER JA MIINA

  Serpentine’s Wilhelmiina ”Miina”. Miina on 5v shetlanninponitamma.

Miina valittiin pihatosta vähän vahingossa, kun etsimme siskoni
lapsille ponia. Itse en ollut Miinaa valitsemassa, mutta sen
käytöksestä huokui lempeys ja sellainen tietynlainen suloisuus, mikä
sitten oli äidin sydämen sulattanut. Ihana poni, joka onneksi
alkukankeuksien jälkeen kotiutui meille erinomaisesti.

Miina on nk. monikäyttöponi, joka toimii pääasiallisesti
näyttelyponina ja toivottavasti tulevaisuudessa jonkun
pikkuratsastajan ratsuna ja minun valjakkoponina.

 Miinan tavoitteet vuodelle 2017 on oikeastaan melko
näyttelypainoitteiset. Tänä vuonna on todella paljon meidän lähellä
rotunäyttelyitä ja lisäksi tavoitteena kiertää paljon mätsäreitä,
sillä haluan kannattaa myös epävirallisia näyttelyitä ja niiden
järjestäjiä! Lisäksi keväällä aloitamme valjakkovalmennukset Miinan
kanssa, joten mistä sitä tietää jos vaikka vielä tänä vuonna pääsemme
näyttämään jossain helpossa luokassa taitomme?

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

 Miina on ollut erittäin simppeli nuori. Se hoksasi kärryt
muutamalla kerralla, se ei ole ollut moksiskaan vaikka ratsastaja on
istunut kyydissä. Jalkojen nostamista jouduttiin alkuun
harjoittelemaan muutamia kertoja, mutta ensimmäinen kengitys oli jo
naurettavan helppo. Suitset opeteltiin hetkessä. Onkohan tämä ollut
liian simppeli shetlanninponi, kun tuntuu, ettei vielä ole ollut
ongelmia eikä niinkään hankalia harjoituksia tullut tehtyä?

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Miina liikkuu vaihtelevasti 3-6 kertaa viikossa. Pääsääntöisesti
Miina saa liikkua omatoimisesti vapaana lenkillä, eli kun olemme
ratsastamassa esimerkiksi omilla hevosilla maastossa, Miina tulee irti
mukana. Tämä tosin toimii vain talvella, kesällä Miina kulkee narun
päässä, sillä makea ruoho houkuttelee possua syömään ja lenkkeily jää
sitten vähemmälle. Lisäksi Miinaa ajetaan, juoksutetaan sekä irti-
että liinassa ja poni käy myös maneesilla pomppimassa pieniä esteitä
ihan narun päästä. Ponin kohdalla ei oteta liikunnasta paineita, mutta
tärkeänä pidetään myös sitä, ettei se pääse lihomaan ylilihavaksi
kasaksi, sillä se ei missään nimessä ole tervettä, ei edes
shetlanninponille!

Miina on ollut vähän sellainen ”tehdään kun ehditään”-poni, mutta
silti se on oikein hyvällä mallilla. Meille 3-vuotiaana tullessaan se
ei osannut vielä mitään, mutta nykyään se kulkee mallikkaasti niin
kärryjen edessä kuin ratsastajankin kanssa. Paljon
maastakäsintyöskentelyä on tehty ja se on auttanut myös paljon muiden
oppimisten kanssa.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Nuorten kanssa on mielestäni tärkeää kuunnella sitä miltä se
hevonen tuntuu ja mikä on mieliala. Jos nuori on väsyneen oloinen tai
kyllästynyt, sen voi huoletta antaa olla kevyemmällä. Lisäksi
mielestäni nuoren kanssa on tärkeää se, että liikunta ja tekeminen on
monipuolista ja oikeista asioista palkitaan.

Sennin ja Miinan tekemisistä voitte lukea lisää Kisamatkalla-blogista

IIDA KUUSELA JA RUUTIN PEKKO

Ruutin Pekko, kutsumanimeltään Pekko on kirjava shetlanninponiruuna. Pekko on vuosimallia 2013  ja täyttää toukokuussa 4 vuotta.

Olin hoitanut Pekkoa ja sen emää siitä asti, kun Pekko oli 8 kuukauden ikäinen, ja myöhemmin Pekon kasvattaja tarjosi sitä minulle ostettavaksi. En edes ollut etsimässä itselleni omaa ponia, vaikka tottakai olin aina haaveillut sellaisesta. Harkitsimme Pekon ostoa pitkään, mutta lopulta päädyimme kuitenkin ostamaan sen elokuussa 2014 ponin ollessa vuoden ja 3 kuukauden ikäinen. Olin kesän aikana opettanut isäni kanssa Pekkoa kulkemaan narun päässä, ja halusin myöskin jatkaa ponin kouluttamista jatkossakin. Monesti sanotaan, ettei nuori ole paras valinta ensimmäiseksi hevoseksi, mutta voin sanoa, ettei se mielestäni pidä aivan paikkaansa. Pekko nimittäin oli aivan loistava valinta ensimmäiseksi ponikseni, sillä se on opettanut mulle todella paljon lisää hevosista ja niiden kouluttamisesta!

 Pekon kanssa olemme suuntautuneet ajopuolelle. Ajokoulutimme sen noin vuosi sitten, mutta varsinaista raviponia siitä ei kuitenkaan tule, sillä sen isäori ei ole jalostukseen hyväksytty. Emme ole antaneet tämän kuitenkaan haitata, sillä voin siitä huolimatta treenata sitä ja käydä se kanssa hiitttailemassa raviradalla.
Takoituksena olisi tehdä siitä myöskin ratsu, jos löytäisin sille sopivan ratsastajan, joka voisi auttaa koulutuksessa.

©Iida Kuusela

Meidän yhtenä tavoitteena tälle vuodelle on kehittyä ajamisessa entistä enemmän ja saada ponia lopettamaan turhat säätämiset. Olisi myös huippua päästä käymään useammin radalla haalimassa Pekolle lisää kokemusta uusista tilanteista.
Toinen tavoite olisi aloittaa Pekon ratsukoulutus, jotta sen liikutus saataisiin vielä monipuolisemmaksi. Sen selässä ollaan käyty muutaman kerran ja kokeiltu raviakin, ja ainakin tähän asti kaikki on sujunut hienosti. Itse en voi pituuteni vuoksi sillä mennä, mutta toivottavasti löytäisimme vuoden aikana sille osaavan ja oikeankokoisen ratsastajan.

©Iida Kuusela

Jokaisessa asiassa on toki ollut omat vaikeutensa, mutta onneksi Pekko on järkevä poni ja osaa käyttäytyä useimmiten hienosti uusissa tilanteissa. Eniten haastetta toivat kuitenkin kärryt, sillä niitä se pelkäsi aluksi todella paljon. Syynä oli se, että sille oli jäänyt kammo siitä, kun edellisenä kesänä kokeilimme kotona kärryjä sen perään ja Pekko säikähti niitä niin paljon, että juoksi useamman minuutin pihamme ympäri rinkiä. Seuraavana talvena tästä viisastuneena kysyimme apua ihmiseltä, joka oli aikaisemminkin ajokouluttanut hevosia, ja aloitimme kärryihin totuttamisen pikkuhiljaa puisten aisojen avulla.

©Olga-Maria Mäkinen

 Käyn liikuttamassa Pekkoa joka toinen päivä, eli 3-4 kertaa viikossa. Useimmiten ajan sillä, mutta vaihtelun vuoksi toisinaan myös juoksutan ja maastakäsittelen sitä sekä käyn pitkillä kävelylenkeillä.

Olemme oikeastaan edenneet lähes kaikessa melko hitaasti, sillä mielestäni nuoren hevosen kanssa ei kannata kiirehtiä missään, vaan edetä rauhassa hevosen ehdoilla ja antaa sille aikaa miettiä, mitä siltä halutaan. Varsinkin aluksi sekä perus- että ajokoulutuksessa etenimme rauhallisesti, mutta myöhemmin reipastimme tahtia, kun Pekko alkoi ymmärtämään asian paremmin.

 Nuoren hevosen kanssa pitäisi muistaa käyttäytyä itsevarmasti ja tietää mitä tekee.
Muista edetä rauhallisesti ja hevosen ehdoilla. Toistojen tekeminen on tärkeää.
Pyydä tarvittaessa apua sellaiselta, jolla on enemmän kokemusta nuorten hevosten kouluttamisesta.

©Iida Kuusela

Iida kertoo blogissaan Ajoponin Vauhdissa, enemmän Pekosta, itsestään ja kuinka he aikovat tavoitteensa saavuttaa.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *