Moona Bäckin tähtäimessä ovat vikellyksen MM-kisat

Vikellys  on yksi hevosharrastuksen muoto, joka tarkalleen ottaen on voimistelua hevosen selässä. Suomessa vikellyksen harrastajakunta on vielä melko pieni, mutta ulkomailla laji on hyvin suosittu. Tämän takia lajintuntemus Suomessa on myös vähäistä, ja vikellystä pystyy harrastamaan vain pienessä osassa ratsastuskouluista.

(c) Hannamari Heikkinen

Moona Bäck on 14-vuotias vikeltäjä Tampereelta. Hän aloitti vikellyksen vuoden 2013 alussa, ja on kuulunut maajoukkueeseen syksystä 2015 lähtien. Moonan omien sanojen mukaan, voimistelutausta on osittain mahdollistanut nopean kehityksen lajin parissa.

Moonan innostus vikellystä kohtaan alkoi kesällä 2012, kun hän pääsi kokeilemaan  vikellystä ratsastusleirillä. Alkuvuodesta 2013 Moona pääsikin aloittamaan vikellyksen Niihaman ratsastuskoululla Tampereella.

Tällä hetkellä Moona treenaa neljä kertaa viikossa hevosella, ja sen lisäksi käy sirkuksessa ja ratsastaa  oheislajeina. Alkuun vikellys oli vain hauskaa harrastelua, mutta nykyään kun Moona kilpailee kansainvälisellä tasolla, suhtautuu hän vikellykseen tavoitteellisesti. ”Voisi oikeastaan sanoa, että se on minulle elämäntapa.”

Parasta vikellyksessä Moonan mukaan on itsensä voittaminen – tunne siitä, että tehty työ on palkittu. Ikävintä taas on kilpailuissa epäonnistuminen, sillä vikellyskisoja on Suomessa melko vähän vuoden aikana.

(c) Hannamari Heikkinen

Vikellyksestä monesti puhutaan vain voimistelemisesta hevosen selässä, joten se seikka, että osallistuvatko vikeltäjät esimerkiksi hevosen laittoon tai tallitöihin, voi olla hieman hämärän peitossa. ”Vikeltäjät osallistuvat hevosen laittoon ja viettävät muutenkin aikaa hevosten parissa. Silloin hevosen ja ihmisen välille syntyy tietynlainen luottamus, jolloin itse vikeltäminen tuntuu varmemmalta. Varsinkin leireillä ja kisamatkoilla hevosesta huolehtiminen yhteisvastuullisesti on tärkeää” , Moona täsmentää.

Vikellyksen kannattajamäärä on viime vuosina ollut nousussa, mutta laji on edelleen melko pieni Suomessa. Korkeammalle tasolle nouseminen ja itsensä kehittäminen yksilönä on paljolti kiinni omasta motivaatiosta. Hevosaikaa on tarjolla rajoitetusti, mutta vikeltäjä voi myös itse vikellyksen ulkopuolella kehittää lajissa vaadittavia ominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, notkeutta ja ilmaisutaitoa. Myös ratsastus auttaa kehittymään vikellyksessä, sillä hevosen liikken myötääminen on vikellyksessä ensiarvoisen tärkeää.

Yksittäistä parasta muistoa Moonan on vaikea määrittää, mutta kisamatkat ulkomaille vikeltäjien kanssa ovat olleet parhaita kokemuksia hänelle vikellyksen saralla. Huonoin muisto lienee loukkantuminen valmennustilanteessa. Se rajoitti vikellystä jonkin aikaa ja vamman uusiutuminen vaikuttaa treenaamiseen yhä.

(c) Hannamari Heikkinen

Ensi kaudella Moona siirtyy vaativampaan ikäryhmään, jonka takia hänellä on kansainvälisen tason kilpailuja ajatellen lähinnä pistetavoitteita. ”Tulevaisuudessa toivon kuitenkin pääseväni edustamaan suomea EM- ja MM-kilpailuihin.”