Rotuesittelyssä shetlanninponi

Shetlanninponit eli shettikset ovat alunperin kotoisin Iso-Britanniasta, tarkemmin Shetlannin saarilta. Shetlanninponi on pieni, mutta siitä huolimatta erittäin sitkeä ja vahva ponirotu, siispä sitä on käytetty ennenvanhaan esimerkiksi kaivosponina. Shetlanninponien rotumääritelmän mukaan niiden säkäkorkeus saa olla korkeintaan 107cm, mutta ihannekokoa korkempiakin yksilöitä on olemassa. Säkäkorkeudeltaan alle 86cm olevia poneja kutsutaan minishetlanninponeiksi.  Shettikset soveltuvat harrastekaveriksi niin aikuisille, kuin lapsillekin moneen eri käyttötarkoitukseen. Shetlanninponi onkin Suomen yleisin ponirotu.

Ossi, kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi

Pieniä Kavioita -blogin kirjoittaja Tuuli kertoi meille millaista shetlanninponin omistaminen  on.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Tuuli, 23 vuotta täyttävä nainen Kotkasta. Minulla on tällä hetkellä neljä omaa shetlanninponia, ruunat Pikkuvirran Braamer ja Pikkuvirran Elmer, sekä orit Goldberry’s Swish Tail ”Ossi” ja Olkijoen Osmo ”Pena”. Ensimmäinen poni joka minulle tuli oli Braamer ja se saapui minulle loppukesästä 2012. Sen tullessa aloin kirjoittamaan ensimmäistä poniblogiani, joka vajaan vuoden päästä vaihtui nykyiseen blogiini.

Ponit vasemmalta oikealle: Braamer, Elmeri, Pena Kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi

Miksi hankit itsellesi juuri shetlanninponeja?

Shetlanninponit tulivat elämääni puolivahingossa. Olin tutuillani yökylässä ja he kysyivät, haluaisinko lähteä mukaan hakemaan heidän shettistammaansa astutuksesta kotiin. Poni oli astutettavana Aarteen Hevostilalla, jossa pääsin rapsuttelemaan ponivarsoja laitumelle. Olin hetkessä myyty. Tilan emäntä Taina tarjosi minulle kesätöitä ruokapalkalla. En päässyt kesällä, mutta menin syksyllä tet-viikolle Aarteelle ja tempaiduin täysillä mukaan shettisten maailmaan. Siitä eteenpäin olin pitkän aikaa joka lomalla Aarteella. Sieltä tieni vei muutaman vuoden päästä Pikkuvirran ponitallille, josta sain Braamerin itselleni treeniin. Oli tarkoitus että opetan sen kunnolla ajolle, treenaan sen starttikuntoon ja se myydään raviponiksi. En pystynytkään luopumaan siitä ja nyt se on ollut minulla jo neljä ja puoli vuotta. Ossin ostin sille kaveriksi ja noh, nämä muutkin ovat vain tartuneet mukaan.
Braamer ja Tuuli  Kuva © Oona Pitkonen
En osaa sanoa mikä olisi paras muistoni, niitä on niin paljon… Kun olimme Braamerin kanssa ensimmäisissä yhteisissä näyttelyissämme, poni palkittiin I-palkinnolla ja se oli luokkavoittaja. Itkin onnesta ja brittituomari kysyi onko minulla jokin hätänä. Minä vain naurahtaen totesin ”I’m just so happy!”. Mahtavia muistoja ovat myös esimerkiksi se kun kävimme Horse Fair -messuilla pitämässä agilitynäytöksen edustaen Harjun oppimiskeskusta, sekä ensimmäiset ravimme joissa Ossi tuli toiseksi. Pienet asiat merkitsevät kuitenkin eniten: se kun Elmeri laukkasi innoissaan 1v orivarsana laitumellelaskussa, vaikka pelkäsimme että sen polvista ei tulisi mitään. Itkin silloinkin onnesta. Vakkareiden (poneillani käyviä lapsia ja nuoria) kanssa leireillä on ollut ihan parasta. Tunne on sanoinkuvaamaton kun kesäpäivä kääntyy iltaan ja kaikkialla on hiljaista ja rauhallista, eikä kuulu kuin ponin rauhallisia käyntiaskelia. Elämän pieniä suuria hetkiä.
 
Ossi, taustalla Pena. Kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi
Minkälaiselle hevosharrastajalle shetlanninponi mielestäsi sopii parhaiten?
Shettikset sopivat monille, esimerkiksi:
– Lapselle, joka saa sen kanssa tarvitsemaansa apua ja ohjausta.
– Lapselle/nuorelle joka haluaa ajaa kilpaa raveissa.
– Kenelle tahansa jolla riittää aikaa ja innostusta touhuta shettisten kanssa erilaisissa lajeissa, tai ihan vaan nauttia ponista ja sen seurasta kotitallilla. Shettisten kanssahan voi tehdä vaikka mitä, mm. ratsastaa, ajaa, ohajasajaa, lenkkeillä, harrastaa agilityä, uittaa, maastakäsitellä… Se sopii niin tavoitteelliseen kuin ihan vain harrasteluunkin. Aikuisellekkin se sopii kilpailuihin asti esimerkiksi valjakkoharrastukseen, jos se syystä tai toisesta tuntuu enemmän omalta vaihtoehdolta, kuin jokin muu rotu. Parasta on, kun shettiksellä on osaava ja hyvää huolta pitävä koti, jossa se saa riittävästi aktiviteetteja.
 
Elmeri ja Pena, kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi
Mitä lajia tykkäät harrastaa eniten poniesi kanssa?
En osaa sanoa. Kaikki oleminen ja tekeminen ponien, sekä ponien ja lasten/nuorten kanssa on kivaa. Innostun vuoroin ratsastuskisoista, vuoroin raveista, riippuen lähinnä siitä mitä milloinkin ollaan treenaamassa tai kisaamassa. Senpä takia ponini ovatkin tällaisia sekalaisia monitoimiponeja, kun haluamme tehdä kaikkea mahdollista. Itse tykkään eniten kotona ehkä ajaa tai irtojuoksuttaa.
Meillä on muutamia tavoitteita vuodelle 2017:
– Parantaa ponien raviennätyksiä.
– Startata Ossilla ja Braamerilla 1-tasolla ainakin koulua.
– Kehittää ratsukoitamme hyppäämisessä.
– Minun tavoitteeni oli uskaltaa startata helpossa ohjasajossa ja se tavoite tuli täytettyä tässä kuussa!

Yksi kommentti artikkeliin ”Rotuesittelyssä shetlanninponi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *