Hobbyhorse Revolution vie keppariharrastuksen uudelle tasolle

Hobbyhorse Revolution on Selma Vilhusen keppariharrastukseen syventyvä dokumenttielokuva, joka sai pari päivää sitten ensi-iltansa.  Meiltä Pauliina kävi Playssonin Peninan kanssa katsomassa elokuvan ennakkoon lehdistönäytöksessä, jossa tavattavissa olivat myös  mukana olleet keppariharrastajat.

Elokuvassa keskitytään seuraamaan muutaman vuoden ajan kolmea keppariharrastajaa, Aiskua, Elsaa ja Alisaa. Elokuva kumoaa täysin ennakkoluulot siitä, että keppariharrastus on vain pienten lasten leikkiä, sillä kaikki ovat täysi-ikäisyyden molemmilla puolilla. Dokumentissa  käsitelläänkin asiaa, mitä tapahtuu, kun ympäristö luo suuret ennakkoluulot tälle harrastukselle? Siinä keppariharrastus viedäänkin uudelle  tasolle, jossa some on  osana tätä ilmiötä.  Keppareiden mukana dokumentissa nähdään suuria tunteita, kilpailuhenkeä, koulukiusaamista, ja jopa masennusta.

Aiemmilla vuosikymmenillä keppariharrastuksen yleisyys on ollut aika vähäistä, joten vertailukohteita tälle villitykselle ei oikeastaan ole. Samantyyliseksi aiemmin suosioon nousseeksi jutuksi voisi sanoa ehkä virtuaalitallit.

Elokuvan jälkeen pääsimme haastattelemaan mukana olleita Elsa Saloa, 16, ja Alisa Aarniomäkeä,19.

Alisa ja Elsa molemmat olivat aloittaneet ennen keppareita ratsastamisen, ja olivatkin aktiivisia siinä. Keppihevoset olivat heille kuitenkin eri juttu.” Keppihevonen oli  kokoajan läsnä, ja sen sai kaikkialle mukaan. Hevonen oli tallilla ja sitä näki aina välillä, mutta kotona odotti sitten aina se keppihevonen”,  Elsa  kertoo.  Alisa taas täsmentää sitä, että keppihevosten kanssa pystyi tekemään asioita, joita ei oikean hevosen kanssa silloin vielä osaanut tai pystynyt.  ”Mukana oli myös se ajatus, että pystyi itse päättämään kaikesta, ja mielikuvitus oli kokoajan läsnä. Se oli sellainen uusi juttu, ja loppujen lopuksi niistä tulikin kaksi eri harrastusta.”

Nykyään ratsastuksen suhteen heillä on hieman eri tilanteet. Elsa viihtyy  paremmin vain hevosten seurassa, ja nauttiikin siitä paljon.  ”Sen jälkeen kun minulla ei ole ollut vanhaa terapiahevostani  Fionaa ,niin ei ole ollut tarvetta mennä selkään”, Elsa  selittää.

Alisa puolestaan kertoo olevansa aktiivinen vuokrahevosen etsijä.   ”Yhden onnettomuuden jälkeen en ole voinut kauheasti ratsastaa, mutta nyt hiljalleen on alkanut tulemaan mahdollisuus mennä takaisin hevosen selkään, joka taas ei ole sopinut rahatilanteeseen. Haluaisin silti kyllä mennä kovasti takaisin hevosen selkään.”

Vasemmalla Elsa Salo, keskellä ohjaaja Selma Vilhunen ja oikealla Alisa Aarniomäki elokuvan lehdistötilaisuudessa.

Keppihevosia ja hevosia yhdistää moni asia, joten niitä voi hyvin vertailla. Kepparin kanssa sen persoonan voi luoda itse, kun taas hevosella on oma persoonansa, eikä siihen voi juurikaan vaikuttaa.  ”Tietysti on ihanaa, että hevosella  on oma mieli ja se tekee niin kuin se haluaa. Kuitenkin on tosi siistiä, kun pystyy luomaan ja keksimään ja kuvittelemaan” , Elsa täsmentää.

Keppareiden ja  ratsastuksen suuri ero on myös se, että keppareilla saa mentyä pitkään nollabudjetilla, kun taas ratsastus on aika kallis harrastus. Monella ei välttämättä ole varaa käydä ratsastsuskoulussa, puhumattakaan hevosen omistamisesta. Kepparit ovatkin hyvä ratkaisu siihen, sillä myös valmennukset, kisat ja leirit kuuluvat niihin samoin, kun ratsastukseenkin.

”Itse näkisin hevosessa kuitenkin sen ison plussan, että  se on elävä eläin ja siitä saa pitkäaikaisen elämänkumppanin itselleen. Siinä on se tietynlainen yhteys, jonka jotkut keppariharrastajistakin saa keppariin, mutta itsellä ei kuitenkaan ole ollut ikinä sellaista.  Näkisin siis sen plussana hevosissa, että niistä saa ns. sielunkaverin” Alisa miettii.

Keppareiden nopeaan  suosion nousuun vaikuttaa  moni tekijä.  Näkyvyys on varmasti yksi suurimmista. Somen avulla on helppo jakaa tietoa missä tahansa. Molemmat ajattelevat sen johtuvan myös siitä, että nykyään lapsilla on enemmän mahdollisuuksia päästä ratsastamaan ja tallille, josta on seurannut kiinnostus keppareihin.

Tietysti myös muiden ihmisten asenne vaikuttaa.    Kun  osa keppariharrastajista on saavuttanut suurenkin ihailun, pyydetään nimmareita ja halutaan yhteiskuvia kuin kilparatsastajilta.  Ainakin Elsa ja Alisa kertovat myös vahnempiensa  suhtautuneen hyvin keppareihin. On kuljetettu kisoihin ja oltu tukena.  Tottakai tulee myös negatiivisia mielipiteitä, jotka satuttavat.  Naurun kohteena oleminen nolottaa.  Dokumentissa nähdäänkin myös keppariharrastajien Suomenlaajuinen flash mob, jonka sanoma on  ”Kepparit Kunniaan!”

Elokuvan jälkeen Elsa on pitänyt välivuoden, ja aloittaakin syksyllä taidelukiossa. Alisa puolestaan opiskelee tällähetkellä bioanalyytikoksi ja Aisku hevostenhoitajaksi Ypäjällä.

Tulevaisuudessa he voisivat hyvinkin nähdä mahdolliset lapsensa harrastamassa keppareita luonnossa. ”Se on asia, joka kehittää lapsen luovuutta ja omatoimisuutta monella eri alalla. Onhan se aina tosi iso plussa”, Alisa lisää.

Hobbyhorse Revolution herättää ajatuksia, ja kertoo hyvästä yhteishengestä. Se  näyttää keppihevosharrastuksen monipuolisuuden, ja sen, kuinka ympäristön negatiivisistä mielipiteistä ja ennakkoluuloista huolimatta ollaan omia itsejään, ja tehdään sitä, mitä rakastetaan.

Vastaus yhden ihmisen väittämään,  ”Kepparit pitäisi kieltää alle 16-vuotialta” tiivistää kaiken;  Voiko joku määrätä ikärajan mielikuvitukselle?

 

 

 

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *