Bloggaajien nuoret hevoset osa 3

Tämä postaus on Bloggajien nuoret hevoset- sarjan viimeinen osa. Jos et ole jo lukenut edellisiä postauksia pääset osaan 1 TÄSTÄ ja osaan 2 TÄSTÄ.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

SENNI VILANDER JA HERKKU

Suomenhevosori Häyrilän Herkules ”Herkku”, 4v

 En ollut itse valitsemassa Herkkua, ja Herkku olikin sellainen
pieni ”vahinko ostos”. Vuonna 2015 kuninkuusraveissa Joensuussa
Isäpuoleni ja kummisetäni päättivät vain extempore huutaa varsasta ja
lopulta se päätyikin sitten meille. Erinomainen huutokauppa ostos se
kyllä on ollut, en valita vaikken valitsemassa sitä ollutkaan!

Ravuriksi tarkoitus, mutta jos juoksu ei maistu niin ratsuksi.

©Senni Vilander

 Nyt nelivuotiaakse kääntyneen Herkun kanssa tavoitteena on saada
ensin ravi kunnolla toimimaan ja jos valmennus alkaa tuottamaan
tulosta ja hevonen tuntuu hyvältä, niin keväällä olisi tarkoitus
juosta koelähtö. Jos kuitenkaan ei kaikki mene ihan niin
käsikirjoitusten mukaan, koelähtö juostaan sitten kun hyvältä alkaa
ravi tuntumaan. Kaudella 2017 Herkku myös opiskelee enemmän ratsun
saloihin ja etenkin irtohyppääminen tulee olemaan melko olennaisena
osana orin arkea.

Herkku on luonteeltaan todella kiltti ja ”helppo” ori ja se oppii
uudet asiat käden käänteessä. Samalla se on kuitenkin sellainen
orimainen jullikka, joka oppii niin huonot kuin hyvät tavat hetkessä.
Ei taida orin kanssa ollut yhtä erinäistä vaikeaa oppimista, mutta
joka ikinen kerta edelleen painitaan sen kanssa, pitääkö aina olla
nyppimässä hihasta tai testailemassa vähän rajoja. Sellaista
nuorekasta orimaista jääräpäisyyttä, joka varmasti ajan kanssa
pienenee, mutta kokoajan vielä tälläkin herkellä koettelee hermoja.
Mutta tosiaan yksittäistä vaikeaa asiaa on todella vaikea sanoa!
Toinen mainitsemisen arvoinen voisi tietenkin olla kärsivällisyys,
mikä helposti nuorella menevällä orilla saataa joskus olla kortilla,
mutta tämäkin saatii ajan kanssa hallintaan.

©Pilvi Vähämäki/ http://pilvipisara.kuvat.fi

Herkun kanssa on ollut todella hankalaa välillä löytää oikeanlaista
tasapainoa ja tarkkaa liikuntamäärää per viikko. Koska Herkku kasvoi
vielä korkeutta ja nivelpintoja vielä pitkälle kolme vuotis syksyllä,
mentiin todella paljon viikottain sen mielialan mukaan. Nyt kun orin
kasvu tuntuu – taas hetkeksi ainakin – rauhoittuneen, liikutetaan sitä
noin 3-6 kertaa viikossa, riippuen mitä se tekee. Yleensä sillä on
viikossa 2-3 reipasta juoksupäivää (yleensä painavilla kärryillä,
rata/hiittipäivinä kevyillä kärryillä), yksi kävelypäivä (painavilla
kärryillä) ja loput päivät vaihtelevasti maastakäsin, irtojuoksuttaen,
ratsain, irtohypyttäen.. Aina vähän nuoren olemusta ja jaksamista
seuraten.

 Herkun kanssa on edetty ihan normaalihkoa tahtia, se on nuorena
ajo-opetettu kasvattajallaan, on käynyt eri radoilla. Kolmevuotis
keväällä ensimmäisen kerran käytiin ratsastajan kanssa selässä ja nyt
nelivuotis keväällä tarkoitus edetä molemmilla aloilla. Tietenkin
olemme tällä hetkellä vähän enemmänkin ”jäljessä” mitä voisi olla,
mutta olemme halunneet antaa Herkun kasvaa rauhassa ja saada sitä tätä
kautta ehkä vieläkin kestävämpi käyttöhevonen.

©Senni Vilander

 Mielestäni ehdottomasti paras vinkki ainakin suomenhevosten kanssa
on se, että antaa niiden rauhassa kasvaa! Jokainen hevonen kasvaa omaa
tahtiaan ja selkeästi niiden hitaammin kasvavien kohdalla on
mielestäni tärkeää se, ettei niitä pistetä liian nuorena ja vielä
nivelet ja lihakset kehittymättöminä tekemään liian vaikeita asioita.
Toki nuoreltakin pitää vaatia ja sen kanssa pitää treenata, mutta se,
että mielestäni on todella tärkeää tarkkailla nuoren hevosen
jaksamista ja pieninkin muutos on syytä ottaa vähän tarkempaan
tarkkailuun.

LIISA TIIITOLA JA POUTAPÄIVÄN AATOS

Hevoseni on 27.4.2016 syntynyt suomenhevosori Poutapäivän Aatos (I.Pätkä-Jätkä EI. Jaava)

Aatos päätyi minulle puolivahingossa. Se on siis oman orini jälkeläinen ja puhuimme Aatoksen emän astutuksen yhteydessä puolivitsillä siitä, että jos tuleva varsa on ori, haluan sen itselleni. Ja orihan sieltä sitten lopulta syntyi. Näin Aatoksen ensimmäistä kertaa sen ollessa kolmen päivän ikäinen ja rakastuin heti, se oli aivan kopio isästään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Aatos muutti emänsä kera meille laidunkaudeksi ja jäi lopulta tänne. Ikinä en ole yhtään hevosta näin alusta asti saanut tuntea, ja välillemme muodostunut side onkin tästä syystä todella erityinen.

Aatoksen kanssa meidän on tarkoitus suuntautua ratsupuolen hommiin, lähinnä siksi, että itse olen täysin ratsuihminen. Toki haluan, että Aatos opetetaan ajolle, sillä ajaminen on ihan loistavaa oheisliikuntaa myös ratsuille. Haaveissa olisi tähdätä suomenhevosten Kasvattajakilpailuun ja sen jälkeen jatkaa uraa kouluhevosena. Toki hyppäämistäkään ei sovi unohtaa ja mikäli Aatos osoittaa sillä puolella lahjoja, niin toki sitäkin kehitetään. Ja myönnettäköön, että omistajalla olisi kova hinku myös kilpailla kenttäratsastuksessa.

Vuonna 2017 tavoitteenani on tutustuttaa Aatos ”isojen hevosten” maailmaan. Eli opetella arkisia asioita, esimerkiksi kuolaimiin ja suitsiin tutustumista, trailerissa matkustamista, irtohypytystä ja muuta mukavaa. Toki tulee muistaa, että Aatos on vasta vuotias, eli se tarvitsee hurjasti myös lepoa ja aikaa olla lapsi. Virallisina tavoitteina meillä on myös 1.v varsanäyttelyt , joita ennen olisi mukava vaikka pyörähtää match showssa harjoittelemassa!

Ihan hirveästi tämän ikäiselle varsalle ei ole tullut opetettua asioita, ja kaikki opetetut asiat se on omaksunut todella helposti. Kavioiden nostamisessa tai vuolemisessa ei ikinä ole ollut ongelmia, eikä taluttamisessa tai harjaamisessa. Aatos jopa oppi hyppäämään porkkanan voimalla pyynnöstä ;). Mutta jos nyt joku asia on pakko keksiä, niin Aatos karkasi jo kolmen päivän ikäisenä sähkölangoista, eli lankojen kunnioittaminen vaati hieman harjoitusta.

Vuotiasta ei sen kummemmin liikuteta, mutta noin kolme kertaa viikossa irtojuoksutan sen yhdessä sen parhaan ponikaverin ja isänsä kanssa. Tämä irtojuoksutus on vain ekstraa tavallisen tarhailun ohella, sillä kentällä vapaana juokseminen on hurjan kivaa kerta toisensa jälkeen.

Opetuksen kanssa olen edennyt rauhassa. Toki Aatos osaa kaiken mitä sen ikäisen kuuluu, eli kävellä nätisti riimussa, seistä paikallaan käytävällä (molemmin puolin kiinnitettynä ja yksin tallissa) ja nostaa kaviot ja olla nätisti vuolussa. Mutta turhaa kiirettä emme ole pitäneet, emmekä tule pitämään, sillä nuoren kanssa kiirehtiminen johtaa harvoin haluttuihin tuloksiin.

Minun ykkösvinkkini nuoria hevosia ratsastaneena ja sivusta seuranneena on maltti tekemisessä. Vaikka nuori olisi kuinka lahjakas mallioppilas, ei kannata kiirehtiä. Hiljaa hyvä tulee! Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää rakentaa nuorelle vahva itseluottamus ja viedä se vain sellaisiin tilanteisiin joihin se on valmis. Vaikeustasoa ehtii sitten nostaa vanhempana, kun takana on huolellinen perustyö. Ja se pitää myös muistaa, ettei nuorta voi koskaan kehua liikaa!

Liisa kirjoittaa blogia Minä ja Pätkis, jossa hän kertoo enemmän Aatoksesta ja tämän touhuista kohti kisakenttiä. Aatoksen isä Pätkä-Jätkä seikkailee myös blogissa, ehkä vähän ahkerammin tällä hetkellä, kuin poikansa. Mukaan touhuihin mahtuu myös 10- vuotias tamma Pikku-Tarkka.

Tämä postaus oli Bloggajien Nuoret hevoset- postausarjan viimeinen osa ja todella toivomme, että tykkäsitte sarjasta. Haluaisitteko, te lukijat lukea postausarjoja enemmän, ja jos haluatte niin millaisia?

2 kommenttia artikkeliin ”Bloggaajien nuoret hevoset osa 3

  1. Höh, olisin halunnut tälle sarjalle vielä jatkoa! Tosi kiva 🙂

  2. Kiitos ja kiva, että oli pidetty sarja. Mahdollisesti tulossa joskus myöhemmin samantapainen sarja.?

Kommentointi on suljettu.