Haastattelussa ratsastuskeskuksen omistaja Tiina Vainikainen

“Olen Tiina Vainikainen, nuorekas keski-ikäinen master-ratsastuksenopettaja ja talliyrittäjä, joka harjoittaa yritystoimintaa Rautalammin ratsastuskeskuksella ja siinä sivussa opettaa myös Suomen suurimman, vanhimman, kauneimman ja parhaan (sekä vaatimattomimman) ratsastuslukion opiskelijoita niin ratsastuksessa kuin muussakin hevostoiminnassa. “
Kuinka sinusta tuli ratsastuskeskuksen omistaja/pitäjä?
“Minusta tuli ratsastuskouluyrittäjä vuonna 2004, kun perustimme osakeyhtiön, joka alkoi vastata Rautalammin ratsastuskeskuksella harjoitettavasta yritystoiminnasta. Sitä ennen olin ollut muutaman vuoden “tavallisena” palkallisena ratsastuksenopettajana sekä Rautalammin ratsastuskeskuksella ja aiemmin myös muilla ratsastuskouluilla niin pohjoisemmassa kuin eteläisemmässäkin Suomessa.”
Millaisia hyviä ja huonoja puolia työssä on?
“Työn hyviä puolia ovat ihanat asiakkaat ja työkaverit, niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin. Hevosten hyvinvointi ja edistyminen koulutuksessaan tuovat paljon iloa ja onnea, samoin kuin ratsastajienkin. Vastuullisuus ja se, että kokee pystyvänsä auttamaan muita, on pääasiassa todella hienoa. Lisäksi nautin kovasti siitä, että saan olla osaltani kehittämässä ratsastuskoulu- ja hevostoimintaa ja pystyn kehittymään koko ajan myös itse.
Hankalia puolia työssä ovat mm. alan kustannusrakenne ja kuormittavuus, minkä vuoksi jokaisen euron vuoksi joutuu tekemään paljon töitä eikä hevosia pysty “sammuttamaan” aktiiviajan ulkopuoliseksi ajaksi, vaan ne on hoidettava ja niille on ostettava rehut ja kuivikkeet, vaikka asiakkaat olisivatkin viettämässä joulua tai juhannusta. Huolta aiheuttaa tietenkin myös hevosten mahdolliset sairastumiset tai loukkaantumiset tai muu huonovointisuus. Onneksi meillä on kuitenkin hyvä yhteistyöverkosto ja eläinten terveydenhoitopalvelut.
Myös Suomen ihanat neljä vuodenaikaa koettelevat toisinaan, kun raavit niitä syksysateessa kastuneita ja kuraantuneita hevosia märkine loimineen tarhasta tai talven pakkanen on jäädyttänyt sekä vesiputket että portin kahvan tai kesähelle tuo tullessaan kilometrin kokoiset paarmat… Onneksi kaikki on kuitenkin vain väliaikaista. =)”
Sopisiko sinusta työhösi kaikki ihmiset, vai vaatiiko työ mielestäsi jotain tiettyä luonteenpiirteitä?
“Hevosalan töissä ei mielestäni tarvitse olla (hevos)hullu, mutta siitä on varmasti apua. Lähes jokaisella hevosalalla työskentelevällä on taustallaan alan harrastus, ja se on sekä hyvä että huono asia. Parhaillaan saat rakkaasta harrastuksestasi itsellesi työn, mutta jos sekä työ että harrastus kuormittavat Sinua 24/7, ei se tee hyvää fyysiselle eikä henkiselle terveydelle. Moni hevosalalla työskentelevä onkin viime vuosina palanut loppuun. Siksi tässä työssä olisi hyvä muistaa pitää huolta myös itsestään ja rakentaa yritys niin, ettei sen työt kuormita ketään työntekijää liikaa.
Työntekijän luonteenpiirteistä tärkeimpinä pitäisin nöyryyttä, maalaisjärkeä ja positiivisuutta. Epäkohtia löytyy aina ja kaikkialta, jos niitä oikein halutaan lähteä kaivelemaan.”
Milloin tiesit, että pitäisit joskus ratsastuskoulua? Oliko se hartaasti odotettu haave?
“Ratsastuksenopettaja oli kyllä haaveammattini. Toki nuorempana haaveilin myös tiskaajan ja kukkien kastelijan urasta… =) Kaikki koulutukseni on tähdännyt ratsastuksen opetukseen ja yritystoimintaan. Olen päässyt jo melko pitkälle, mutta vieläkin haen aktiivisesti lisäoppia.”
Mitä työhösi yleensä kuuluu päivittäin?
“Päivittäisiin työrutiineihini kuuluvat yrityksen hallinnolliset tehtävät (mm. laskutus, laskujen maksu, tuntikirjanpito…), asiakaspalvelu ja ratsastuksen opetus. Toki teen myös tallihommia ja autan tilojen huollossa ja kaikkea, mitä tarvitaan.”
Harrastatko hevosia työsi ulkopuolella?
“Hevosia en enää varsinaisesti harrasta työni ulkopuolella, koska koen sekä töideni että perheeni kärsivän siitä. Aiemmin olen kyllä harrastanut niin omilla kuin asiakkaidenikin hevosilla ja kisannut kaikissa ratsastuksen olympialajeissa myös muutaman vaativankin luokan. Se kaikki on kuitenkin ollut myös osa omaa oppimistani, jota olen sitten voinut jakaa myös asiakkailleni. “
Lopuksi: mitä haluaisit sanoa alastasi haaveilevalle?
“Hevosalasta haaveileville haluaisin sanoa, että yrittäkää päästä seuraamaan alan oikeita ammattilaisia omassa työssään ja päästä harjoittelemaan työntekoa talleille, mitä johdetaan ammattimaisesti. Silloin saatte kuvan alan realismista, jonka jälkeen voitte päättää, haluatteko toimia niin itsekin. Tai toinen vaihtoehto on odottaa lottovoittoa tai muuta rikastumista, jolla voi rahoittaa harrastuksensa. Sekä hevosia pitävällä harrastajalla että ammattilaisella pitää kuitenkin olla sen verran rahaa, että voi huolehtia sekä eläinten että ihmisten hyvinvoinnista.”

Haastattelussa satulaseppä Lina Lagström

Hevosalan eri ammateista kertova haastattelusarja alkaa! Ensimmäisessä osassa tutustutaan satulasepän työhön Linan kertoman perusteella.

Lina Lagström:

Nimeni on Mikaelina Lagström, mutta käytän kutsumanimeäni Lina. Olen ammatiltani satulaseppä, asun Loviisassa ja toimialueeni on Uusimaa sekä Kymenlaakso. Minulla on kaksi omaa hevosta: connemaranponitamma Hagelunds Vanillah ja oldenburginhevostamma Pasadena.

Lina ja oldenburgtamma Pasadena kesällä vuonna 2016.
Kuinka sinusta tuli satulaseppä?
“Opiskelin vuonna 2004 Ypäjän Hevosopistolla ratsastuksenohjaaja-linjalla, ja koulutukseen kuului nahkaisen talutushihnan valmistus. Innostuin nahkatöistä ja kävin sitten lyhytkursseilla. Vuonna 2008 pääsin vihdoin Ypäjälle opiskelemaan alaa, ja valmistuin vuonna 2009 hevosenhoitajaksi, erikoistuen varusteiden valmistukseen ja korjaukseen. Valmistumisen jälkeen opiskelin historiallisia nahkatekniikoita (mm. parkitsemista) Axxell Kuggomissa ja sen jälkeen pääsin työharjoitteluun Valjasverstas Gaselliin, Kirsi Kivirannalle. Vuonna 2011 perustin oman yrityksen, Pegazos. Vuonna 2013 Ypäjällä alkoi ensimmäinen ammattitutkintolinja valjassepille. Satulansovituksessa ja satulantoppauksissa opettajana toimi Englannista Kay Hastilow (Master Saddler, Qualified Saddle Fitter and Past President of The Society of Master Saddlers).
Satulansovitus oli muutenkin kiinnostanut jo aikaisemmin, koska äitini kasvattaa poneja ja poneille ei aina ollut aivan helppoa löytää sopivia satuloita.
Keväällä 2015 aloitin yhteistyön Vixen Oy:n Karin Rosenlewin kanssa, ja häneltä sain ja saan paljon oppia satulansovituksesta. Hän on ensimmäinen suomalainen, joka suoritti Englannissa Society of Master Saddlers Qualified Saddle Fitter-tutkinnon. Hänen kanssaan olen myös päässyt tutustumaan satulanvalmistajiin (Italiassa ja Englannissa) ja saanut heiltä lisäoppia. Olen myös osallistunut erilaisille satulansovituskursseille sekä täällä kotimaassa että ulkomailla. (Lista kursseista löytyy nettisivuiltani www.pegazos.net).”
Millaisia hyviä ja huonoja puolia työssäsi on?

“Hyviä puolia ovat erilaisten ratsukoiden tapaaminen ja auttaminen satulaongelmissa, sekä tiedon jakaminen. Huonoja puolia on, kun joudun antamaan asiakkaalle huonoja uutisia – esimerkiksi jos rungontarkastuksessa ilmenee suurempia vikoja. Hyvä puoli siinä on että viallinen satula ei enää pääse käyttöön, eikä täten enää aiheuta hevoselle/ponille epämukavuutta tai haittaa.”

Sopiiko sinusta työhösi kaikenlaiset ihmiset – vai vaaditaanko työssä joitain tiettyjä luonteenpiirteitä?
“Työ vaatii samalla sekä nöyryyttä että itsevarmuutta. Se vaatii myös tarkkuutta, asiakaspalveluhenkisyyttä sekä kykyä lukea hevosta. Kommunikaatiokyky on myös tärkeää, koska sinun pitää osata sekä kuunnella asiakasta että osata kertoa selkokielellä satuloista ja satulansovituksesta. Myös ymmärrys siitä, että satula ja muut varusteet ovat vain yksi (erittäin tärkeä) osa kokonaisuutta. Yhteistyökyky muiden hevosalan ammattilaisten kanssa on myös tärkeää.”
Missä kuulit alastasi ensimmäisen kerran? Tiesitkö jo silloin, että sinusta tulisi satulaseppä?
“Ensi kosketus valjassepän työlle tuli Ypäjällä. Nahkatöistä innostuin heti, mutta satulasepän työ tuli mukaan myöhemmin. Koulutuksen myötä kiinnostus lisäkoulutukseen siis kasvoi.”
Mitä työhösi kuuluu yleensä päivittäin?
“Satulansovituksia sekä satuloiden arvioimista, avaamista, toppausta ja korjausta. Mikään päivä ei ole samanlainen,  koska jokainen hevonen, satula ja ratsastaja ovat erilaisia.”
Harrastatko hevosia työn ulkopuolella?
“Kyllä, olen kasvanut ponien kanssa ja se on elämäntapa. Tällä hetkellä omistan toisessa polvessa omakasvatti connemaratamman Hagelunds Vanillahin joka on kantavana ja varsoo toukokuun loppupuolella, sekä oldenburgtamma Pasadenan jonka kanssa yritän ehtiä valmentautua ja hieman kisata koulua.
Lisäksi pihapiirin tallista löytyy äitini ja siskoni connemaroja sekä pari yksityistä hevosta.”
Onko sinulla jotain, mitä haluaisit jakaa työstäsi?
“Haluan jakaa tietoutta satulan ja muiden varusteiden sopivuuden tärkeydestä, sekä varusteiden huollon ja turvallisuuden tarpeellisuudesta. Turvallisuus ja eettisyys kulkee tällä alalla vahvasti käsi kädessä. Suomen Valjas- ja Satulasepät ry:n puheenjohtajana haluan myös valistaa sekä ammattikuntaa että yleisöä laadukkaasta satulasepän työstä.”
Viimeinen kysymys: mikä on paras vinkkisi alalle opiskeluun?
“Ikinä ei ole valmiiksi oppinut! Suomessa pystyy nykyään jo kouluttautumaan kohtuullisen hyvin alalle, mutta suosittelen lisäkoulutusta ulkomailla. Jatkuva lisäkoulutus kannattaa. Uusia tutkimustuloksia saadaan koko ajan, satulat kehittyvät koko ajan ja hevoset muuttuvat koko ajan.”

Haastetehtäviä sinulle ja hevosellesi tulevaan kesään!

Olet ehkä käynyt jo täydentämässä ratsastuskoulun siivoustalkooväkeä ja päässyt kärräämään kottikärryjä laitumen ja lantalan väliä tulevaa kesää varten? Tai päässyt nauttimaan itse lanatusta kentästä ja selkää lämmittävästä auringosta metsäpoluilla? Koulusta pääsee pian ansaitulle lomalle, mutta vielä on muutamia viikkoja aikaa suunnitella oma kesän ämpärilista, eli summer bucket list!

Tässä kirjoituksessa jaan muutamia haasteita, jotka määräytyvät lempihevosesi syntymävuoden ja sen iän/koulutuksen perusteella. Tekstin lopussa on lisäksi 15 muuta haastetta, jotka voit halutessasi poimia omaan kesälistaasi!

Ratsastukseen liittyvä haaste:

Ota selvää, minä vuotena lempihevosesi on syntynyt. Katso syntymävuoden viimeistä numeroa (0-9). Katso alla olevasta listasta numeroa vastaava haaste ja toteuta se parhaasi mukaan! Voit valita myös oman syntymävuotesi.

0: Suunnittele koulurata hevosen alkukirjaimen mukaan. Radan ei tarvitse olla hirveän vaikea, vaan se voi koostua askellajiin siirtymisestä, kiemuraurista tai tempon vaihtelusta. Käytä mielikuvitustasi! Jos hevosen nimi alkaa esimerkiksi A-kirjaimella, voit aloittaa radan E-kirjaimen kohdalta harjoitusravissa ja lähteä C-kirjaimen kohdalta kohti lyhyen sivun B:tä. Tee suunnanvaihdos täyskäännöksen kautta kohti C-kirjainta, ja tee R-kirjaimen kohdalta kohti S:ää pohkeenväistö.

1: Hyppää ilman satulaa. Esteenä voi olla pieni ristikko, tai halutessasi voit suorittaa vaikka kokonaisen radan ilman satulaa!

2: Ratsasta käsiäsi sivulla pitäen.  Harjoittele tasapainoasi ja muiden kuin käsiapujen käyttämistä!

3: Ratsasta maastossa ilman satulaa – äläkä unohda pitkiä laukkapätkiä!

4: Uita hevosta selästä käsin.

5: Kokeile vikellystä; laukkaa takaperin istuen ja nouse seisomaan hevosen selässä!

6: Harjoittele hevosen kanssa jotain uutta ja kokematonta – ratsasta laukassa ja kierrä vesitynnyreitä, ota pellolla päästä päähän laukkaspurtti ja pyydä jotakuta mittaamaan hevosen kilometrinopeus sen perusteella!

7: Käy ainakin yhdellä valmennustunnilla.

8: Tee lista tälle vuodelle: kirjaa ylös missä haluaisit kehittyä, kuinka moniin kisoihin yrität päästä vuoden aikana ja kuinka monta kertaa aiot käydä tallilla.

9: Tee vaellusseikkailu! Onko maastoreittienne lähistöllä laavua tai kotaa? Ratsasta sinne, ja laita hevosen suitsien päälle tai alle riimu, jotta saat hevosen hyvin ja turvallisesti kiinni.  Ota mukaan tulentekovälineet ja jotain ruokaa. Voit paistaa hevosystävällesikin vaikka omenan tai banaanin! Äläkä unohda pyytää ystäviäsi mukaan!

Ajamiseen liittyvä haaste:

Nuori/ei ajolle opetettu hevonen: Oletko opettamassa nyt nuorta hevosta kärryjen eteen, tai haluaisitko opettaa jotain uutta hevosellesi? Ajo-opetuksessa hevosta opetetaan takaapäin työskentelyyn ohjasajamalla. Ohjasajoon tarvitset ohjasajovyön, suitset (ilman ohjia) ja kaksi pitkää liina, esimerkiksi kaksi juoksutusliinaa.

Kärryjen edessä kokeneempi hevonen: Ota treenin aiheeksi hyvä vauhti. Voit mennä ajamaan radalle tai tielle. Ota 10-15 minuutin alkulämmittely, mutta mikäli hevonen on vanhempi, ota vähän pidempi lämmittelyaika.  Tämä harjoitus riippuu siitä, onko hevosella hyvä kunto: olisiko hevonen valmis juoksemaan seuraavan kilometrin, vai hengästyykö hevonen jo muutaman sadan metrin ravipätkästä? Harjoitus on tämä: mieti vauhti, mitä hevonen jaksaa mennä pidemmän aikaa ja työstä sitä. Jos askellaji on esimerkiksi käynti, työstä hevonen tekemään hyvää ja tahdikasta askellusta.

Muuta täydennystä kesäsi tehtävälistaan:

  • Nuku yö tallilla
  • Pese hevosen varusteet, suojista harjakoppaan ja satulahuopiin ja loimiin
  • Käy islanninhevosvaelluksella/vaelluksella ulkomailla!
  • Ota teemakuvia hevosen kanssa
  • Pidä piknik hevosen/hevosten laitumella
  • Käy geokätköilmemässä hevosen kanssa! Kulje hevosella ratsain tai kärryin.
  • Kokeile lännenratsastusta
  • Käy ratsain tai ajaen tilaamassa pikaruokaravintolan autokaistalta syötävää 😉
  • Kuvaa koostevideo kesälomastasi
  • Pyöräile tallille – hyödynnä hyvä sää ja pidä kuntosi hyvänä muunkin urheilun avulla!
  • Opeta hevoselle jokin uusi temppu
  • Opettele laittamaan hevonen hienoksi: opettele tekemään sykeröt tai verkkoletti hevosen harjaan, ja koristele se voikukilla tai päivänkakkaroilla!
  • Käy irtojuoksuttamassa/-hypyttämässä hevosta!
  • Hyppää uusi este-ennätys
  • Osallistu ainakin yhteen kilpailuun/ravilähtöön!

Tärpit Tampereen Hevoset-messuille 2018!

Hevoset-messut vuosimallia 2018 lähestyvät kovaa vauhtia, eikä Suomen suurimpaan hevosalan messutapahtumaan ole enää kuin viikko aikaa. Hevoset-messut pidetään Tampereella jo 10. kerran, ja juhlavuoden kunniaksi luvassa paljon erilaista ohjelmaa, mm. kolme huippuluokan klinikkaa! Koko ohjelma vaikuttaa lupaavalta, mutta molemmilta päiviltä erottui joitakin ohjelmanumeroita ylitse muiden. Postauksessa on listattuna yhteensä yhdeksän messutärppiä molempien päivien ohjelmakaartista moneen eri aiheeseen liittyen.

 

Kuva: Hevoset-messujen materiaalipankki

 

Ratsastajan kunto: Mitä syke kertoo kunnostasi?

Aika ja paikka: La 7.4. klo 10.00-10.30 & su 8.4. klo 10.00-10.30 / KRAFFT-ohjelmalava, A-halli

Molempiin messupäiviin kuuluu aamupäivällä ohjelmanumero ratsastajan fysiikasta. Aiheena tavoitteiden asettaminen, oman kunnon seuranta ja analytiikan apu. Kiinnostavan oloinen, luennon tapainen numero ratsastajan fyysisestä hyvinvoinnista sekä yleiskunnon vaikutuksesta ratsastukseen. Vetäjänä tohtorikoulutettava, LitM (valmennus- ja testausoppi), fysioterapeutti sekä ammattivalmentaja Anne-Maarit Hyttinen.

 

Eettinen hevosmiestaito – suhde on turvallisuuden perusta

Aika ja paikka: La 7.4. klo 11.00-11.30 / Black Horse -lava, E-halli

Vain lauantaina nähtävässä ohjelmanumerossa liittyen eettisiin hevosmiestaitoihin, käsitellään mm. suhdetta ja sen tärkeyttä, sekä sen vaikutusta turvallisuuteen. Kyseinen numero vaikuttaa kiinnostavalta ja tärkeältä, sillä hyvä suhde hevoseen todellakin luo turvallisuutta sekä edistää kehittymistä kaikilla osa-alueilla. Järjestäjänä toimii eläinkoulutusyritys Apple Tree Ranch.

 

Hyvä käsi – hyvä tuntuma

Aika ja paikka: La 7.4. klo 11.00-11.30 & su 8.4. klo 13.00-14.00 / Racing-ohjelma-alue, E-halli

Hyvä käsi – hyvä tuntuma, niinhän se menee. Todella mielenkiintoiselta ja hyvältä vaikuttava ohjelmanumero kertoo ja käsittelee kuolaintuntuman ja muodon ongelmien ratkaisua, sekä ratsastajan käden toimintaa ja käden vaikutusta hevoseen. Numeroa on pitämässä ratsukon biomekaniikkaan perehtynyt ratsastusvalmentaja ja eläinfysioterapian opiskelija Niina Kirjorinne.

 

Kuva: Hevoset-messujen materiaalipankki

 

Varusteiden vaikutus hevoseen

Aika ja paikka: La 7.4. klo 12.30-13.00 / Black Horse -lava, E-halli

Satulan sopivuus ja sen vaikutus suorituskykyyn on tunnettu fakta. Uudet tutkimukset ovat näyttäneet, että myös muilla varusteilla on suuri vaikutus hevosen hyvinvointiin ja suorituskykyyn. Ohjelmanumerossa satulaseppä Lina Lagström kertoo varusteiden vaikutuksesta hevoseen, ja sopivien varusteiden tärkeydestä niin hevoselle kuin ratsastajalle. Numero vaikuttaa lupaavalta, ja käsittelee kiinnostavasti varusteita.

 

Tasapainoinen istunta, tasapainoinen ratsukko

Aika ja paikka: La 7.4. klo 13.00-13.30 & su 8.4. klo 9.45-10.15 / Black Horse – lava, E-halli

Tietoinen ja oikeanlainen hengitys, sekä tietoisesti ja toiminnallisesti oikein hallittu ratsastajan keskivartalo mahdollistaa tasapainoisen ja terveyttä edistävän istunnan. Samalla saavutetaan keveys ja rentous apujen käyttöön ja ajoitukseen, jolloin ratsastajan ja hevosen yhteistyö paranee huomattavasti. Tästä kertoo molempina messupäivinä esitettävä ohjelmanumero ratsastajan tasapainoisesta istunnasta, ja sen vaikutuksesta hevoseen. Mielenkiintoisesta aiheesta kertomassa on AT-ratsastuspilates-istuntavalmennusmenetelmän kehittäjä Aira Toivola.

 

Estekilpailut

Aika ja paikka: La 7.4. klo 13.15-15.45 & su 8.4. klo 12.45-14.45 / Hankkija-Areena, A-halli

Estekilpailuja on ripoteltu mukava määrä messuviikonlopulle. Lauantaina on luvassa kaksi esteluokkaa: Horse Power -ponicup 100 cm estekorkeudella, sekä Hankkija-pikkuponicup myös estekorkeudella 100 cm. Ensimmäinen messupäivä on täynnä ihania ja suloisia poneja hyppäämässä metrin luokkia. Sunnuntaina nähtävissä on puolestaan hevosia kolmen luokan verran: Prix de Hankkija Kaamos Cup presented by TRS -luokka estekorkeudella 80 cm, Prix de Hankkija -kilpailu estekorkeudella 100 cm, sekä Gien Junioricup 115 cm estekorkeudella. Prix de Hankkija -luokassa hyppäämässä nähdään hienot suomenhevoset, joita en itse ainakaan halua jättää näkemättä!

 

Kuva: Hevoset-messujen materiaalipankki

 

Hevosbloggaajien Handler-kisa

Aika ja paikka: La 7.4. klo 15.30-16.00 & su 8.4. klo 15.30-16.00 / Racing-ohjelma-alue, E-halli

Molempina messupäivinä on onneksi luvassa myös bloggaajiin liittyvää ohjelmaa! Hevosbloggaajien Handler-kisassa kotimaiset hevosbloggaajat, mm. Junnutiimiläinen Pauliina blogista Raketilla kuuhun, sekä varsinkin Instagramin puolelta tunnettu Mari blogista Tuhmaponi, kilpailevat leikkimielisessä hevosenkäsittelykisassa. Tehtävät koostuvat perustottelevuudesta, kuten peruutus, väistäminen ja kohteen ylitys tai kiertäminen. Tuomarit pisteyttävät suoritukset. Lisätietoja ja tarkempi osallistujalista löytyy täältä. Hevosbloggaajana tällainen kisa on tietenkin todella kivan kuuloinen, jota kannattaa tulla ehdottomasti seuraamaan!

 

Anna-Julia Kontion esteklinikka

Aika ja paikka: Su 8.4. klo 9.45-10.30 / Hankkija-areena, A-halli

Anna-Julia Kontio on ylöjärveläinen esteratsastaja, joka on saavuttanut huikean kansainvälisen menestyksen jo nuorella iällä. Hän on kilpaillut menestyksellä voitoista ja sijoituksista maailmancupin kilpailutapahtumissa, sekä muissa kovimmissa kilpailuissa maailman ykkösnimiä vastaan. Kontion esteklinikka tulee varmasti olemaan opettavainen ja mielenkiintoinen, eikä vapaita paikkoja katsomosta takuulla paljoa tule löytymään. Esteklinikan aiheena on tasapaino ja tavoitteet esteratsastuksessa. Vain lauantaina paikalle ilmestyvät eivät onneksi välty esteklinikalta, sillä lauantaiaamuna on Mikko Mäentaustan pitämä huipputason esteklinikka, joka on varmasti loistava ja mielenkiintoinen.

 

Henri Ruosteen kouluratsastusklinikka

Aika ja paikka: Su 8.4. klo 16.00-16.45 / Hankkija-Areena, A-halli

Mikäli esteratsastus ei juurikaan kiinnosta, tai vaikka kiinnostaisikin, mutta haluaisit myös nähdä muun lajin ratsastusklinikan, niin ei syytä huoleen: Myös kouluratsastuksen ystäviä on muistettu, ja sunnuntai-iltapäivänä Hankkija-Areenalla on nähtävissä Henri Ruosteen kouluratsastusklinikka. Henri Ruoste on suomalainen kouluratsastaja, joka kilpailee kouluratsastuksessa kansainvälisellä tasolla. Ruosteen kouluklinikassa käsitellään mm. hevosen treenaamista kohti vaativia luokkia ja seuraavaa tasoa, sekä miten sisällyttää vaativien luokkien liikkeitä hevosen treeniin. Super mielenkiintoinen ja hyvä lisä esteklinikan rinnalle!

 

Anna-Julia Kontio / Kuva: Hevoset-Messujen materiaalipankki
Kuva: Hevoset-messujen materiaalipankki
Valtava Expo-alue ei takuulla lopu kesken! / Kuva: Hevoset-messujen materiaalipankki

 

Kiinnostavien ohjelmanumeroiden lisäksi messuilta löytyy valtava Expo-alue täynnä monien eri yritysten myyntipisteitä. Lompakon keventymiseltä ei taida kukaan onnistua välttymään! Myös Playsson.net on jälleen mukana Hevoset-messuilla. Playssonin sekä Riders Magazinen piste löytyy E-hallin puolelta, osastolta E 706. Junnutiimiläisistäkin moni on tulossa messuille toisena, tai molempina päivinä. Luvassa on varmasti mieleenpainuva, upea, ja tapahtumarikas messuviikonloppu. Nähdään messuilla!

 

Hevoseen pettyminen

Hevoseen pettymisessä on usein kyse väärinkäsityksestä hevosen ja ratsastajan välillä. Hevoseen voi pettyä monessa asiassa, muun muassa:

  • jos sen luonne ei ole sellainen, mitä ratsastaja odottaa tai se ei käyttäydy kuten ratsastaja toivoisi
  • jos ratsastajan odotukset eivät toteudu
  • jos ratsastaja ei koe pärjäävänsä hevosen kanssa

Hevonen on luonteikas ja iso persoonallinen eläin. Jokainen hevonen on erilainen, ja sitä täytyy lähestyä eri tavoin. Vain taidot eivät tee hevosesta taitavaa hyppääjää tai ilmava-askeleista kouluratsua, vaan sen koulutus, motiivi, keskittyminen, ja nuoresta hevosesta alkaen luotto ihmisiin ja ratsastajaan.

Hevosen mahdollinen aiempi huono käytös on historiaa, eikä sitä tarvitse jäädä pohtimaan ja miettimään. Hevonen toimii vaistojensa mukaan ja tekee sen mitä ensimmäisenä sen mieleen tulee – jos hevonen pelästyy, se päättää paeta eikä mieti miten ratsastajalle käy tai saako se sitten ratsastuksen jälkeen porkkanan palkinnoksi.

Tärkeintä on, että ratsastaja on se kenen ohjeita ja apuja hevonen kuuntelee. Itsekseen askellajeja ja ratsastusteitä vaihtava hevonen on vaaraksi sekä ratsastajalle, että muille samassa tilassa oleville.

Hevoseen ei ole tarvetta pettyä huonon kisasuorituksen vuoksi. Kilpailut ovat sekä ratsastajalle että hevoselle normaalista poikkeava tapahtuma. Ne eivät ole ratsastustunti, vaan paikka jossa katsomaan hevosen edistymistä aiempiin tuloksiin.

Kilpailukammoinen ratsastaja vaikuttaa myös hevosen suoritukseen. Hevonen aistii ihmisen epävarmuuden ja stressaantuu ja hermostuu siitä, jolloin kilpailukokemus on molemmille epävarma ja ahdistava kokemus.

Iloinen ja tyytyväinen hevonen voittaa enemmän kilpailuja sekä on mukavampi ratsastettava, kuin huonovointinen hevonen. Vaikka hevonen osaakin tulkita ilmeitä ja tunteitasi, se ei pääse pääsi sisälle. Jos olet unohtanut kouluradalla laukannoston voltin jälkeen tai pidättää hevosta esteelle tarpeeksi, hevonen ei pysty kuvittelemaan että niin olisi käynyt. Hevonen ei korjaa virhettäsi koskaan sataprosenttisesti. Tilanne ei ole hevosen aiheuttama, eikä siitä tarvitse hevosta syyttääkään.

Jos olet jostain syystä vihainen, älä pura sitä hevoseen. Ennen karsinaan menemistä hengitä syvään, ja tasaa hengityksesi. Voit mennä tallin ulkopuolelle ja tömistellä tallitiellä ja hyppiä tasajalkaa, tai tehdä pienen kävelylenkin ja puhua normaalilla äänellä itsellesi, mikä sinua ärsyttää, minkä takia ja mistä johtuen. Vaikka äkkiseltään ei uskoisi, se helpottaa oloa todella paljon.

Miten muutoin hevosta voi liikuttaa ja aktivoida, kun ratsastamalla?

Hevonenkin kaipaa silloin tällöin jotain uutta ja normaalista poikkeavaa tekemistä, jotta se ei tylsistyisi.

Listasin alle pienissä kategorioissaan asioita, mitä tiettynä vuodenaikana tai hevosen ikävuosina voi hevosen kanssa tehdä.

Nuori hevonen (n. 1-3-vuotias)

✖ Ohjasajo

  • Ohjasajossa hevosta työstetään maasta käsin pitkien ohjien avulla. Ohjasajossa ihminen kävelee hevosen perässä ikään kuin ajaisi, vaikka kärryjä ei olekaan.
  • Mikäli hevonen on tarkoitus opettaa ajolle, ohjasajo on hyvä keino alkaa totuttamaan hevosta ajatukseen, että sen takana kulkee ihminen ynnä muuta.

✖ Vapaana laukkaaminen (ns. “irtojuoksutus”)

  • Irtojuoksutuksen ideana on, että hevonen päästetään vapaaksi esimerkiksi maneesiin tai kentälle purkaamaan energiaansa sekä tutustumaan paikkaan.

✖ Irtohypytys

  • Irtohypytyksessä maneesin tai kentän pitkien sivujen urille on rakennettu esteitä. Hevonen ohjataan estekujalle taluttamalla, josta se jatkaa matkaansa ja hyppää kaikki esteet. Hevonen voidaan opettaa pysähtymään kujan jälkeen, tai opettamaan se menemään suoraan taas kujalle uudelleen.

✖ Juoksutus

  • Juoksuttaessa hevonen juoksee ympyrällä liinassa juoksuttajan ympärillä. Juoksuttaja voi käyttää apunaan juoksutusraippaa, sekä ääntään.
  • Juoksuttaminen on hyvä tapa tutustua hevoseen ennen sisäänratsastusta. Hevosta juoksuttaessa huomaat, onko hevonen laiska vai aina valmiina töihin, ja että keskittyykö se tekemiseen. Juoksuttaessa hevosta voi totuttaa mm. satulaan.

✖ Maasta käsin ratsastus

  • Maasta käsin ratsastaessa ihminen ihminen kulkee hevosen vasemmalla puolella lavan kohdalla ja oikea käsi hevosen sään ylitse. Maasta käsin ratsastaessa hevonen tottuu taaempana kulkevaan ihmiseen ja johtaviin (kääntyminen) ja pidättäviin (pysähdys) ohjasotteisiin.

Aikuinen hevonen (n. neljännestä vuodesta eteenpäin)

✖ Maastakäsin ratsastus

  • Maasta käsitellen voi tehdä monia asioita. Maasta käsittelyssä voidaan hyödyntää ja kasvattaa hevosen lihaksia. Asioita, mitä hevonen kanssa maasta käsitellen voi tehdä, on esimerkiksi;
  • Takalihaksilla kääntyminen
  • Ihmisen ympärillä käveleminen
  • Pohkeenväistö
  • Kumartaminen

Kesä

✖ Uittaminen ja hevosen uimaan vieminen

  • Hevosta voi uittaa joko selästä, tai hevosen voi laittaa esimerkiksi veneen perään. Uittaessa on kuitenkin tärkeä huomioida, että menee aina rantaanpäin. Uiminen on todella hyvä liikuntamuoto, jossa hevonen joutuu käyttämään selkälihaksiaan ja keuhkojaan eritavoin kuin yleensä.

Talvi

✖ Potkukelkkailu

  • Hevonen liinan päähän, potkukelkka alle ja menoksi! Potkukelkkailu yhdellä kädellä kehittää omaa tasapainoasi ja lihasten koordinaatiokykyä huimasti. Potkukelkkailuun liittyy kuitenkin myös mahdollisia vaaratilanteita. Niiden välttämiseksi on hyvä;
  • ottaa hevoselle riimunnaruun sijaan juoksutusliina tai mahdollisesti muu pidempi liina
  • tuntea alue, jonne on menossa
  • tietää, miten hevonen reagoi mahdollisiin vastaantulijoihin – autoihin, ihmisiin, koiriin ja esimerkiksi traktoreihin.

Helsinki Horse Fair tulee taas – tsekkaa messuvinkit tästä!

Helsinki Horse Fair rantautuu jälleen tänä vuonna Helsingin messukeskukseen ensi viikonloppuna 2.-4.3, ja perinteisesti se onkin osa suurempaa GoExpo-tapahtumaa. Tänä vuonna mukana on myös ensimmäistä kertaa omaa ohjelmaa bloggaajille. Ajattelimmekin kerätä tähän muutaman tärpin messuohjelmasta.

Blogiexpo järjestetään tänä vuonna Plasysson.netin toimesta poikkeuksellisesti näillä messuilla, ja luvassa onkin vuoden 2017 parhaiden blogien palkitsemisia, ja esimerkiksi bloggaajahaastatteluja. Blogiexpon tarkoitus onkin lisätä hevosblogien tunnettavuutta, saada uutta nostetta niille, sekä parantaa yhteisöllisyyttä.

Blogigaalassa on kymmenen kategoriaa, joista seitsemään yleisö on saanut äänestää kategorian voitosta kilpailevat blogit. Yhdessä kategoriassa on neljä ehdokasta. Voittajien valitsemiseen vaikuttavat yleisön antamat äänestystulokset, sekä raadin pisteytys. Avoin yleisöäänestys kategorioiden voittajista on käynnissä Playsson.netin sivuilla huomiseen, eli 28.2 asti, ja sinne pääset esimerkiksi tästä. Palkitsemiset tapahtuvat lauantaina 3.3 klo 16.50, joten silloin kannattaa ainakin bloggaajien olla paikalla 😉

Toinen messutärppi on Alpakoiden agilitykisat, sekä niiden korkeushyppykilpailu. Alpakat valtaavat messuareenan kaikkina päivinä, jolloin perjantaina klo 14 ja lauantaina klo 10.05 on alpakoiden agilityshow, ja sunnuntaina klo 13.30. Agilityshow’ssa alpakoiden on tarkoitus kiertää mm. tarkkuutta vaativiä tehtäviä ja esteitä sisältävä tehtävärata mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Korkeushyppykilpailu on puolestaan perinteinen korkeusestekisa. Jos haluat siis nähdä hieman jotain erilaista ja hauskaa, laita kalenteriisi nämä Apakka- ja laamayhdistyksen järjestämät esitykset!

Jos puolestaan olet estekilpailuiden ystävä, niitäkin on tarjolla! Lauantaina 12 suomenhevosratsukkoa kilpailee 100cm luokassa toisiaan sekä kelloa vastaan pääareenalla 15.15-17. Heti niiden jälkeen starttaa puolestaan lauantain toinen esteluokka, kansallinen 120cm kutsukilpailuluokka, jossa kilpailevat 20 eri ratsukkoa.

Myös sunnuntaina vauhdin huumaa esteratsastuksessa tarjoilevat kaksi mielenkiintoista kilpailua. Ensimmäisenä ohjelmassa on varmasti jännittävä kutsukilpailu, jossa toisistaan mittaa ottavat viisi maajoukkuetason poniratsukkoa ja viisi kenttäratsastuksessa kilpailevaa hevosratsukkoa. Tämä luokka käydään korkeudella 100-105cm, ja henkilökohtaisten palkitsemisien lisäksi paras joukkue palkitaan!

Toinen sunnuntain esteluokka, joka samalla toimii loppuhuipennuksena koko messuviikonlopulle, on 125-130cm korkeudella käytävä kutsukilpailu. Luvassa siis korkeatasoista esteratsastusta koko viikonloppu!

Yksi varmasti näkemisen arvoinen ohjelmanumero on Driving Dressage Battle, jossa maajoukkuetason kuskit kilpailevat kaksintaisteluissa vaikealla tasolla käytettävillä kouluratsastusliikkeillä. Jos siis haluat nähdä taitavia hevosia kärryjen edessä, kannattaa ehdottomasti tsekata tämä! Kyseinen kilpailu on lauantaina klo 15.30.

Valjakkoajoa pystyy seuraamaan myös sunnuntaina, jolloin areenan valtaa hieman perinteisempi valjakkoajon näytöskilpailu. Tällöin valjakot kilpailevat tarkkuusajossa toisiaan vastaan, ja pudotetut pallot ja nopeus ratkaisevat. Tämä ohjelma nähtävissä klo 11.05!

Myös perinteisemmän kouluratsastuksen ystäville on tarjolla messuohjelmaa. Kouluratsastuksen portaat on esitys, jossa maajoukkuratsukot esittävät, miten kouluhevonen muuttuu koulutuksen edetessä. Kyseisessä ohjelmassa ratsukot esittävät asiota Helpon A:n luokista aina Prix st. Georgeen asti, ja lopuksi yksi ratsukko ratsastaa Intermediate tai Prix st. George -tasoisen radan.

Ohjelman aikana maajoukkuevalmentaja Marko Björs kertoo, mitä ratsukot milloinkin tekevät, ja koulutuomari Irmeli Summanen kertoo, mitä hän tuomarin osuudessa näkee, mihin hän kiinnittää huomiota ja miten hän arvostelee minkäkin liikkeen. Tästä ohjelmanumerosta on varmasti hyötyä kaikille kouluratsastuksessa kilpaileville, ja tietenkin myös monelle muulle!

Tottakai messuilla on tarjolla myös perinteinen expoalue, jossa tarjolla varmasti paljon eri tuotteita ja alennusmyyntejä, ja joka kannattaa käydä tsekkaamassa edes kerran!

Koko messuohjelman, tarkat aukioloajat ja muun infon löydät tästä!

Pelkoja on aina, mutta ne voi myös voittaa

Minä olen ihminen, joka pelkää kaikkea ja kaikkia sekä hevosten kanssa että ilman. Välillä onkin tullut mietittyä, onko ratsastus minulle se oikea harrastus. Olen perusluonteeltani arka, niin ihmisiä kuin eläimiäkin kohtaan. Säikähdän pienestä, joten joskus on todella vaikeaa sekä turhauttavaa yrittää toimia hevosten kanssa.

Silti, nuo valtamerilaivan kokoluokkaa muistuttavat nelijalkaiset ovat vieneet sydämeni. En viihdy ihan niiden suurimpien puoliveristen lähettyvillä, mutta Ilon kokoiset ja siitä vähän isommat hevoset ovat mieleeni. Harmikseni usein juuri nuo ponit tai pikkuhepat osaavatkin olla niitä omapäisimpiä temppumestareita – eli juurikin niitä, joiden selkään en välttämättä tahtoisi.

Muutamia pelkoja mainitakseni, esimerkiksi hyppääminen, tai totta puhuen lähinnä kieltäminen ja kaatuminen sekä maastossa käsistä ryöstäytyminen tuottavat päänvaivaa. Rakastan metsissä samoilua ja esteiden ylittämistä, mutta silti en usein pysty rentoutumaan eikä kumpikaan ole loppuen lopuksi kivaa. Kun itse jännitän, jännittää myös hevonen.

Hyppääminen on aina enemmän tai vähemmän pelottanut minua. Jännitän lähinnä sitä, jos hevonen vaikka kieltääkin ja heittää minut esteen sekaan, tai vaikkapa kaatuu pinkoessaan täysillä sen pienen ristikon läpi.

Näin omia pelkojen aiheuttajia miettiessäni en oikeastaan löydä sitä ratkaisevaa tekijää. Muistan kuitenkin muutamia tapahtumia, jotka vaikuttivat paljon niiden muodostumiseen.

Vaikkei minulle ole koskaan tapahtunut oikeastaan mitään esteillä, jännitän niitä silti. Olenhan minä muutaman kerran hypätessä lentänyt selästä, mutten koskaan esteen sekaan. Kerran tipuin laskeutumisvaiheessa, kun poni päättikin pompata esteen yli vähän isommalla loikalla. Siltikin, näiden kaikkien tapahtumien jälkeen olen hypännyt yhä uudelleen, joten en usko niiden olevan avain pelon syntymiseen. Sitä paitsi, pelkäsinhän minä hyppäämistä aiemminkin.

Maastopelon, tai lähinnä sen ryöstäytymisen pelon aiheutti ehkäpä se yksi tietty kokemus. Aivan ensimmäisillä maastoilukerroillani kotiinpäin mentäessä koko hevosletka riistäytyi käsistä viimeisenä kulkevaa lämppäriruunaa lukuunottamatta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun laukkasimme maastossa ja hevoset ottivat hieman kuumaa osaamattomien ratsastajien pomppiessa selässä holtittomasti. Siinä sitten johtajahevonen päätti pinkaista ravista laukalle ja samalla villitsikin koko hevosjonon.

Olen silti voittanut omiakin pelkojani, kuten varmasti moni muu. Itselle se merkittävin tekijä oli se, kun aloin pikku hiljaa luottamaan kunnolla omaan hevoseeni, ja se minuun. Ilo on aina ollut vähän jännittäjä ja se tarvitsee toisaalta melko varman kuskin. Se kyllä suorittaa, mutta jännittyessään tulee kuuroksi avuille ja lähinnä pinkoo täysillä eteenpäin.

Luottamussuhde onkin aika iso sana näissä jutuissa. Kun jokin jännittää, syynä saattaa olla se, ettei vain luota siihen hevoseen vaikka kuinka haluaisi. Joissain tapauksissa tähän auttaa kirjaimellisesti palaaminen maan pinnalle, ja keskittyminen maastakäsittelyyn. Kun hommat toimivat maastakäsin, voi siirtyä selkään ja vaikeuttaa tehtäviä omaan tahtiin.

© Vilja Hartikka Minun luottoani Iloon vahvisti pienet tehtävät, joissa tajusin ettei se pelon aihe välttämättä ole niin kamala. Lyhyet ja rauhalliset ravi- sekä laukkapätkät maastossa saivat minut tajuamaan, ettei se hevonen ole mihinkään lähdössä. Kun vauhti pysyi rauhallisena ja Ilo kontrollissa, aloin hitaasti nauttia metsissä seikkailemisesta.

Esteilläkin päästiin etenemään ja pelkoa saatiin hitaasti häivytettyä pois onnistumisien kautta. Aloin luottamaan siihen, että kyllä se yli menee ja kun aloin itse kunnolla ratsastamaan, hevonenkin alkoi ymmärtämään, että se pystyi tukeutumaan ratkaisuissa myös minun apuihini. Ja lopulta se ympäri maneesia kiikuttaminen loppuikin lähes kokonaan.

Tiedän, etten ole ainoa näiden asioiden kanssa painiva. Jotkut omistavat samat pelot kuin minä, mutta joillain ne ovat ihan erilaisia. Jotkut taas sanovat, etteivät pelkää mitään. Mutta onko sekään totta? Jossain vaiheessa elämää voi tuntua siltä, että enää ei pelota, mutta yksikin huono kokemus voi tuoda pelon takaisin, ja se on ihan normaalia. Jos sama vanha jännitys tulee uudelleen takaisin, voi aina miettiä, että pääsinhän minä siitä viimeksikin ylitse!

Pelkojen voittaminen on yksi voimaannuttavimmista kokemuksista, jonka ihminen voi kokea. Kun pitkän jännittämisen jälkeen uskaltautuu hyppäämään sen esteen tai lähtemään sinne maastoon, voi pitää itseään voittajana – sillä sellainenhan sinä silloin olet! Harmillisesti se ei aina ole niin helppoa.

Toisaalta on typerää jäädä pelkäämään, että jotain voi sen hevosen kanssa käydä. Jos jokin epäonnistuminen on tullakseen, niin se myös tulee eikä sille voi mitään. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä hevosen päässä liikkuu, vaikka sen kuinka tuntisi ja ajattelisi tietävänsä, että ei se kaadu tai kieltele. Tai lähde käsistä. Tai pukittele. Tai..

© Katri Vesala

Totta puhuen tarvitsisin hevosen joka ei koskaan tee mitään tuhmaa. Mutta toisaalta, oppisinko silloin mitään? Luultavasti en, joten täytyyhän niistä peloista joskus päästä ylikin. Mutta miten?

Eräs aikaisempi ratsastuksenopettajani oli sitä mieltä, että ei saa pelätä ja kaikki pitää tehdä. Hänen mielestään paras tapa oli kohdata pelkonsa “face to face”, vaikkei haluaisi. Siinä sitten pakon edessä nouset hevosen selkään ja lähdet suorittamaan itku kurkussa. Silloin ainakin tulee hommat tehtyä, mutta katoaako se pelko? Joiltain kyllä, mutta monille asiasta tulee vain entistä hirveämpi kokemus.

Minun mielestäni paras tapa on edetä hitaasti, varmasti ja rauhallisesti. Jos se metrinen okseri pelottaa, niin saa ihan rauhassa keskittyä vaikka aluksi niihin maapuomeihin, jotta saa itsevarmuutensa takaisin ilman että tarvitsee pelätä, mitä muut nyt ajattelevat. Eikä välttämättä tarvitse heti aluksi lähteä viiden kilometrin laukkamaastoon, vaan riittää, että käyt vaikka kerran kävelemässä tallisi pihan ympäri selästä käsin.

 

Pikkuhiljaa puomit saa nousta kavaleteiksi ja kavaletit ristikoiksi. Maastolenkkejäkin voi pidentää, ja lähteä vaikkapa käpyttelemään kaverin kanssa läheisen metsäpolun ympäri. Jos alkaa pelottaa liikaa, aina voi palata askeleen taaksepäin.

Silti, jos vaikkapa jokin hevonen pelottaa sinua, ei välttämättä kannata heti ensimmäisenä rynnätä sen selkään. Kokemusta ja luottamusta voi kerätä askel kerrallaan luotettavan, helpon ja kivan hevosen kanssa. Tämä on esimerkiksi ratsastuskoulussa helppoa, sillä hevosia on usein monia kymmeniä, joten jokaiselle kyllä löytyy oman tasoinen ratsu. Kukaan ei kuitenkaan voi pakottaa sinua sinne selkään, joten aina kannattaa kysyä hevosen vaihtamisesta, ennen kuin jättää menemästä tunnille laisinkaan.

Kun itseään saa rohkaistua niinkin paljon, että tekee ne pelottavatkin tehtävät sen helpomman hevosen kanssa, itseluottamus karttuu ja pikku hiljaa saattaakin pääkopasta putkahtaa ajatus, että mitäs jos nyt kumminkin yrittäisin pysyä myös tuon vaikeamman kaverin kyydissä.

Jossain määrin kannattaa kuitenkin totella tämän aiemmin mainitun ratsastuksenopettajan neuvoa. Kun niillä kavaleteilla menee hyvin, ei se ristikkokaan oikeastaan kauhean erilainen voi olla. Vaikka jännittäisikin, on se hyvä silti yrittää, sillä onnistuneen yrityksen jälkeen itsevarmuus saa taas lisääntyä. Montaa toistoa ei aina tarvitse tehdä, kunhan kuitenkin etenee pikkuhiljaa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian hidas, vaan jokainen meistä on yksilö ja kehittyy omaa tahtiaan.

Vaikka se sinun ystäväsi hyppäisikin jo niitä metrin oksereita, ja itse keskityt edelleenkin ylittämään helppoja ja pieniä tehtäviä, et ole millään lailla alempiarvoinen kuin muut. Tiedän itsekin, kuinka paljon voi nolottaa tai inhottaa kysyä opettajalta, että voisiko sitä estettä laskea tai muuta vastaavaa. Sitä tuntuu siltä, että nyt noi kaikki muut pitävät mua ihan surkeana ja luuserina, kun en edisty samaa tahtia kuin ne.

Silti, se on vain tunne, eivätkä useimmat edes välitä siitä, mitä juuri sinä teet. Suomalaisia kun ollaan, meitä useimmiten kiinnostaa vain se oma napa eikä se, miten muilla menee. Ja jos joku päättää alkaa kommentoimaan, voit aina sanoa, että hiot tekniikkaa ja taitojasi matalilla esteillä tai helpommilla tehtävillä – etkä edes valehtele!

Mitä enemmän treenaa, sen helpommaksi asiat muuttuvat. Pikkuhiljaa kehityt enemmän ja enemmän, alat luottamaan itseesi sekä hevoseen. Ja yhtäkkiä tajuatkin, kuinka vielä hetki sitten hyppäsit niitä pikkuristikoita, ja nyt olet viimein itsekin siellä metrin okserin tasolla. Ja voi pojat, kuinka ihanalta se tuntuukaan!

Groomina toimiminen on elämäntapatyö

Tallinna Horse Show’ssa ollessamme pääsimme haastattelemaan muutamia ihmisiä, joihin kuului muunmuassa Sanna Backlundin groomi. Millaista on hevosenhoitajana ja groomina toimiminen kisareissulla, entä mitä työnkuvaan kuuluu, ja millaisia päivät ovat? Pääsimme ottamaan tästä kaikesta selvää!

Marika ja Vilhelmiina

Marika Asplund on itseoppinut hevosenhoitaja, joka toimi Sanna Backlundin groomina Tallinnassa. Hän on tuntenut Sannan jo pitkään, ja on ollut nyt kuukauden verran hänen groominaan Sannan oman hevostenhoitajan ollessa sairaslomalla. Aiemmin hän on ollut viisi vuotta töissä Euroopassa eri talleilla, mutta nyt on palannut takaisin Suomeen. Marika on lisäksi reissannut Sannan kanssa myös muualla Euroopassa, esimerkiksi keväällä he olivat Hollannissa ja Saksassa kisareissuilla.

Aslplund sekä Sanna hevosineen saapuivat Tallinnaan laivalla, ja ajoivat kisapaikalle hevosrekalla. Mukana heillä on neljä hevosta, joista Lennox ja Vilhelmiina ovat Sannan, ja Leopoldo ja Anatevka Sannan ratsuttajan, Susanna Granrothin. Täten hoitajia on myös kaksi, jolloin yksi groomi vastaa kahdesta hevosesta.

Asplundin työpäivät täällä Tallinnassa noudattavat aika selkeää kavaa. Kuudelta aamulla hevoset ruokitaan, niiden karsinat siivotaan ja vedet vaihdetaan, jonka jälkeen niiden kanssa mennään aamukävelylle tallialueelle. Tämän jälkeen ne saavat olla karsinassa noin yhteentoista, jolloin ne sitten saavat päiväruuan, karsinat siivotaan taas ja vedet vaihdetaan. Myös tässä vaiheessa hevosia mennään kävelyttämään uudelleen, jotta ne pysyisivät vetreinä. Varsinkin nyt täällä Tallinnassa, missä luokat ovat iltapainotteisia, pyritään hevoset ottamaan ainakin kolme kertaa ulos karsinasta, etteivät ne myöskään tylsisty. Kotona ne saavat kuitenkin olla tarhassa tai kävelykoneessa.

Kun suoritusaika lähestyy, laittaa Asplund hevoset kuntoon ja letittää ne, sekä menee hevosen kanssa ulos odottamaan ratsastajaa. Verkassa hän on myös mukana, ja auttaa tarpeen mukaan. Suorituksen jälkeen hän kävelyttää hevosta jonkin aikaa, ja sopivan ajan jälkeen tuo sisälle ja riisuu varusteet. Tämän jälkeen hevonen viedään jalkapesulle, harjataan, ja laitetaan mahdolliset pintelit. Viimeiseksi hevosille annetaan iltaruuat, ja ne pistetään yöpuulle. Vaikkakin luokat ovat vasta illalla, on työ siis kuitenkin ihan kokopäivätyötä, ja groomit viettävät kisapaikalla lähes kaiken aikansa. Majoitus heillä hoituu hevosautossa, joten myös yöllä he ovat lähellä hevosia.

Hevoset ovat myös jo hyvin tottuneita tähän kaikkeen, eivätkä ne stressaa turhista. Ensimmäisenä päivänä ne hieman katselevat ympäristöä ja kuuntelevat ääniä, mutta kun ne pääsevät karsinaan ja saavat ruuan eteen, tajuavat ne nopeasti, että meneillään on jälleen kisarutiini, ja ottavatkin rennosti.

Marikan mukaan hän itse taas jännittää aina Sannan puolesta, varsinkin mitä isommat ja tärkeämmät luokat ovat kyseessä. “Kyllähän alkuun tuntuu aina, ettei jännitä, mutta jotenkin kun on radalla, niin aina sitten eläytyy ja on hengessä mukana“, Marika täsmentää. “Jos on hevosenhoitajana, niin onhan tämä elämäntapatyö. Tuskin harva tekee tätä rahasta, vaan kyllähän tässä täytyy rakastaa hevosia yli kaiken, että jaksaa tehdä tälläistä työtä“. Hevosenhoitajan työ kun ei ole aina ruusuilla tanssimista, koska hevoset tarvitsevat apua koko ajan. Ne haluavat ulos, satoi tai paistoi, oli talvi tai kesä. Groomina olo edellyttääkin sitä, että oikeasti tykkäät tästä elämäntyylistä, jossa mennään ja tullaan eri paikkoihin, ja päivät ovat pitkiä.

Hevosenhoitajan työ on myös fyysiseti kovaa, mitä monet eivät ehkä ajattele. Nyt kun reissussa on vain muutama hevonen, matkan voi myös ottaa ainakin osittain loman kannalta.  Varsinkin tälläisissä kisoissa, kun päivät ovat pitkiä, luokat menevät vähän siellä ja täällä,  ja vain yksi hevonen menee aina yhdessä luokassa, on hevosenhoitajallakin vähän rennompaa. Normaaleissa kisoissa sitten taas kun on enemmän hevosia mukana ja samassa luokassa kilpailee useampi hevonen, on groomin päivä melko kiireinen.

TIHS 2017 MENO-OPAS

TIHS, eli Tallinn International Horse Show on taas täällä, ja myös Junnutiimistä olemme paikalla. Jos joku teistä on esimerkiksi myös sattumoisin myös kyseisessä tapahtumassa, ajattelimme jakaa viikolopulle parhaat vinkit ja ohjelmanumerot!

Lauantaina on pitkin päivää esteratsastusta: 95cm amateur tour -luokasta aina 145cm saakka. Illan kruunaa jännittävä korkeushyppykilpailu. Kouluratsastusta päästään ihailemaan klo 14.00, kun areenan valtaa maailmancupin GP freestyle-luokka.

Klo 16.30 näyttämön ottavatkin haltuun suloistakin suloisemmat pikkuponit. Odotettavissa siis supersöpö esitys, jota et voi olla katsomatta!

 

Sunnuntai vuorostaan on aika estepainotteinen, ja puomit nousevatkin aina 125 sentistä jopa 160 senttiin! Illan kohokohta onkin varmasti juuri tuo odotettu maailmancup 140-160cm. Luvassa siis varmasti jännittävä ja todella näyttävä kisa, jossa hevosten parhaimmisto ottaa mittaa toisistaan.

Kello 15.30 alkaa vielä yksi esitys, joka kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan! Nimittäin Anne Krükerin Dog Show, jossa lavalla nähdään niin koiria, hevosia ja hanhia. Niin erikoiselta kuin se kuullostaakin, on se ehdottoman hieno ja hauska, sekä varmasti katsomisen arvoinen!