Pelkoja on aina, mutta ne voi myös voittaa

Minä olen ihminen, joka pelkää kaikkea ja kaikkia sekä hevosten kanssa että ilman. Välillä onkin tullut mietittyä, onko ratsastus minulle se oikea harrastus. Olen perusluonteeltani arka, niin ihmisiä kuin eläimiäkin kohtaan. Säikähdän pienestä, joten joskus on todella vaikeaa sekä turhauttavaa yrittää toimia hevosten kanssa.

Silti, nuo valtamerilaivan kokoluokkaa muistuttavat nelijalkaiset ovat vieneet sydämeni. En viihdy ihan niiden suurimpien puoliveristen lähettyvillä, mutta Ilon kokoiset ja siitä vähän isommat hevoset ovat mieleeni. Harmikseni usein juuri nuo ponit tai pikkuhepat osaavatkin olla niitä omapäisimpiä temppumestareita – eli juurikin niitä, joiden selkään en välttämättä tahtoisi.

Muutamia pelkoja mainitakseni, esimerkiksi hyppääminen, tai totta puhuen lähinnä kieltäminen ja kaatuminen sekä maastossa käsistä ryöstäytyminen tuottavat päänvaivaa. Rakastan metsissä samoilua ja esteiden ylittämistä, mutta silti en usein pysty rentoutumaan eikä kumpikaan ole loppuen lopuksi kivaa. Kun itse jännitän, jännittää myös hevonen.

Hyppääminen on aina enemmän tai vähemmän pelottanut minua. Jännitän lähinnä sitä, jos hevonen vaikka kieltääkin ja heittää minut esteen sekaan, tai vaikkapa kaatuu pinkoessaan täysillä sen pienen ristikon läpi.

Näin omia pelkojen aiheuttajia miettiessäni en oikeastaan löydä sitä ratkaisevaa tekijää. Muistan kuitenkin muutamia tapahtumia, jotka vaikuttivat paljon niiden muodostumiseen.

Vaikkei minulle ole koskaan tapahtunut oikeastaan mitään esteillä, jännitän niitä silti. Olenhan minä muutaman kerran hypätessä lentänyt selästä, mutten koskaan esteen sekaan. Kerran tipuin laskeutumisvaiheessa, kun poni päättikin pompata esteen yli vähän isommalla loikalla. Siltikin, näiden kaikkien tapahtumien jälkeen olen hypännyt yhä uudelleen, joten en usko niiden olevan avain pelon syntymiseen. Sitä paitsi, pelkäsinhän minä hyppäämistä aiemminkin.

Maastopelon, tai lähinnä sen ryöstäytymisen pelon aiheutti ehkäpä se yksi tietty kokemus. Aivan ensimmäisillä maastoilukerroillani kotiinpäin mentäessä koko hevosletka riistäytyi käsistä viimeisenä kulkevaa lämppäriruunaa lukuunottamatta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun laukkasimme maastossa ja hevoset ottivat hieman kuumaa osaamattomien ratsastajien pomppiessa selässä holtittomasti. Siinä sitten johtajahevonen päätti pinkaista ravista laukalle ja samalla villitsikin koko hevosjonon.

Olen silti voittanut omiakin pelkojani, kuten varmasti moni muu. Itselle se merkittävin tekijä oli se, kun aloin pikku hiljaa luottamaan kunnolla omaan hevoseeni, ja se minuun. Ilo on aina ollut vähän jännittäjä ja se tarvitsee toisaalta melko varman kuskin. Se kyllä suorittaa, mutta jännittyessään tulee kuuroksi avuille ja lähinnä pinkoo täysillä eteenpäin.

Luottamussuhde onkin aika iso sana näissä jutuissa. Kun jokin jännittää, syynä saattaa olla se, ettei vain luota siihen hevoseen vaikka kuinka haluaisi. Joissain tapauksissa tähän auttaa kirjaimellisesti palaaminen maan pinnalle, ja keskittyminen maastakäsittelyyn. Kun hommat toimivat maastakäsin, voi siirtyä selkään ja vaikeuttaa tehtäviä omaan tahtiin.

© Vilja Hartikka Minun luottoani Iloon vahvisti pienet tehtävät, joissa tajusin ettei se pelon aihe välttämättä ole niin kamala. Lyhyet ja rauhalliset ravi- sekä laukkapätkät maastossa saivat minut tajuamaan, ettei se hevonen ole mihinkään lähdössä. Kun vauhti pysyi rauhallisena ja Ilo kontrollissa, aloin hitaasti nauttia metsissä seikkailemisesta.

Esteilläkin päästiin etenemään ja pelkoa saatiin hitaasti häivytettyä pois onnistumisien kautta. Aloin luottamaan siihen, että kyllä se yli menee ja kun aloin itse kunnolla ratsastamaan, hevonenkin alkoi ymmärtämään, että se pystyi tukeutumaan ratkaisuissa myös minun apuihini. Ja lopulta se ympäri maneesia kiikuttaminen loppuikin lähes kokonaan.

Tiedän, etten ole ainoa näiden asioiden kanssa painiva. Jotkut omistavat samat pelot kuin minä, mutta joillain ne ovat ihan erilaisia. Jotkut taas sanovat, etteivät pelkää mitään. Mutta onko sekään totta? Jossain vaiheessa elämää voi tuntua siltä, että enää ei pelota, mutta yksikin huono kokemus voi tuoda pelon takaisin, ja se on ihan normaalia. Jos sama vanha jännitys tulee uudelleen takaisin, voi aina miettiä, että pääsinhän minä siitä viimeksikin ylitse!

Pelkojen voittaminen on yksi voimaannuttavimmista kokemuksista, jonka ihminen voi kokea. Kun pitkän jännittämisen jälkeen uskaltautuu hyppäämään sen esteen tai lähtemään sinne maastoon, voi pitää itseään voittajana – sillä sellainenhan sinä silloin olet! Harmillisesti se ei aina ole niin helppoa.

Toisaalta on typerää jäädä pelkäämään, että jotain voi sen hevosen kanssa käydä. Jos jokin epäonnistuminen on tullakseen, niin se myös tulee eikä sille voi mitään. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä hevosen päässä liikkuu, vaikka sen kuinka tuntisi ja ajattelisi tietävänsä, että ei se kaadu tai kieltele. Tai lähde käsistä. Tai pukittele. Tai..

© Katri Vesala

Totta puhuen tarvitsisin hevosen joka ei koskaan tee mitään tuhmaa. Mutta toisaalta, oppisinko silloin mitään? Luultavasti en, joten täytyyhän niistä peloista joskus päästä ylikin. Mutta miten?

Eräs aikaisempi ratsastuksenopettajani oli sitä mieltä, että ei saa pelätä ja kaikki pitää tehdä. Hänen mielestään paras tapa oli kohdata pelkonsa ”face to face”, vaikkei haluaisi. Siinä sitten pakon edessä nouset hevosen selkään ja lähdet suorittamaan itku kurkussa. Silloin ainakin tulee hommat tehtyä, mutta katoaako se pelko? Joiltain kyllä, mutta monille asiasta tulee vain entistä hirveämpi kokemus.

Minun mielestäni paras tapa on edetä hitaasti, varmasti ja rauhallisesti. Jos se metrinen okseri pelottaa, niin saa ihan rauhassa keskittyä vaikka aluksi niihin maapuomeihin, jotta saa itsevarmuutensa takaisin ilman että tarvitsee pelätä, mitä muut nyt ajattelevat. Eikä välttämättä tarvitse heti aluksi lähteä viiden kilometrin laukkamaastoon, vaan riittää, että käyt vaikka kerran kävelemässä tallisi pihan ympäri selästä käsin.

 

Pikkuhiljaa puomit saa nousta kavaleteiksi ja kavaletit ristikoiksi. Maastolenkkejäkin voi pidentää, ja lähteä vaikkapa käpyttelemään kaverin kanssa läheisen metsäpolun ympäri. Jos alkaa pelottaa liikaa, aina voi palata askeleen taaksepäin.

Silti, jos vaikkapa jokin hevonen pelottaa sinua, ei välttämättä kannata heti ensimmäisenä rynnätä sen selkään. Kokemusta ja luottamusta voi kerätä askel kerrallaan luotettavan, helpon ja kivan hevosen kanssa. Tämä on esimerkiksi ratsastuskoulussa helppoa, sillä hevosia on usein monia kymmeniä, joten jokaiselle kyllä löytyy oman tasoinen ratsu. Kukaan ei kuitenkaan voi pakottaa sinua sinne selkään, joten aina kannattaa kysyä hevosen vaihtamisesta, ennen kuin jättää menemästä tunnille laisinkaan.

Kun itseään saa rohkaistua niinkin paljon, että tekee ne pelottavatkin tehtävät sen helpomman hevosen kanssa, itseluottamus karttuu ja pikku hiljaa saattaakin pääkopasta putkahtaa ajatus, että mitäs jos nyt kumminkin yrittäisin pysyä myös tuon vaikeamman kaverin kyydissä.

Jossain määrin kannattaa kuitenkin totella tämän aiemmin mainitun ratsastuksenopettajan neuvoa. Kun niillä kavaleteilla menee hyvin, ei se ristikkokaan oikeastaan kauhean erilainen voi olla. Vaikka jännittäisikin, on se hyvä silti yrittää, sillä onnistuneen yrityksen jälkeen itsevarmuus saa taas lisääntyä. Montaa toistoa ei aina tarvitse tehdä, kunhan kuitenkin etenee pikkuhiljaa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian hidas, vaan jokainen meistä on yksilö ja kehittyy omaa tahtiaan.

Vaikka se sinun ystäväsi hyppäisikin jo niitä metrin oksereita, ja itse keskityt edelleenkin ylittämään helppoja ja pieniä tehtäviä, et ole millään lailla alempiarvoinen kuin muut. Tiedän itsekin, kuinka paljon voi nolottaa tai inhottaa kysyä opettajalta, että voisiko sitä estettä laskea tai muuta vastaavaa. Sitä tuntuu siltä, että nyt noi kaikki muut pitävät mua ihan surkeana ja luuserina, kun en edisty samaa tahtia kuin ne.

Silti, se on vain tunne, eivätkä useimmat edes välitä siitä, mitä juuri sinä teet. Suomalaisia kun ollaan, meitä useimmiten kiinnostaa vain se oma napa eikä se, miten muilla menee. Ja jos joku päättää alkaa kommentoimaan, voit aina sanoa, että hiot tekniikkaa ja taitojasi matalilla esteillä tai helpommilla tehtävillä – etkä edes valehtele!

Mitä enemmän treenaa, sen helpommaksi asiat muuttuvat. Pikkuhiljaa kehityt enemmän ja enemmän, alat luottamaan itseesi sekä hevoseen. Ja yhtäkkiä tajuatkin, kuinka vielä hetki sitten hyppäsit niitä pikkuristikoita, ja nyt olet viimein itsekin siellä metrin okserin tasolla. Ja voi pojat, kuinka ihanalta se tuntuukaan!

Groomina toimiminen on elämäntapatyö

Tallinna Horse Show’ssa ollessamme pääsimme haastattelemaan muutamia ihmisiä, joihin kuului muunmuassa Sanna Backlundin groomi. Millaista on hevosenhoitajana ja groomina toimiminen kisareissulla, entä mitä työnkuvaan kuuluu, ja millaisia päivät ovat? Pääsimme ottamaan tästä kaikesta selvää!

Marika ja Vilhelmiina

Marika Asplund on itseoppinut hevosenhoitaja, joka toimi Sanna Backlundin groomina Tallinnassa. Hän on tuntenut Sannan jo pitkään, ja on ollut nyt kuukauden verran hänen groominaan Sannan oman hevostenhoitajan ollessa sairaslomalla. Aiemmin hän on ollut viisi vuotta töissä Euroopassa eri talleilla, mutta nyt on palannut takaisin Suomeen. Marika on lisäksi reissannut Sannan kanssa myös muualla Euroopassa, esimerkiksi keväällä he olivat Hollannissa ja Saksassa kisareissuilla.

Aslplund sekä Sanna hevosineen saapuivat Tallinnaan laivalla, ja ajoivat kisapaikalle hevosrekalla. Mukana heillä on neljä hevosta, joista Lennox ja Vilhelmiina ovat Sannan, ja Leopoldo ja Anatevka Sannan ratsuttajan, Susanna Granrothin. Täten hoitajia on myös kaksi, jolloin yksi groomi vastaa kahdesta hevosesta.

Asplundin työpäivät täällä Tallinnassa noudattavat aika selkeää kavaa. Kuudelta aamulla hevoset ruokitaan, niiden karsinat siivotaan ja vedet vaihdetaan, jonka jälkeen niiden kanssa mennään aamukävelylle tallialueelle. Tämän jälkeen ne saavat olla karsinassa noin yhteentoista, jolloin ne sitten saavat päiväruuan, karsinat siivotaan taas ja vedet vaihdetaan. Myös tässä vaiheessa hevosia mennään kävelyttämään uudelleen, jotta ne pysyisivät vetreinä. Varsinkin nyt täällä Tallinnassa, missä luokat ovat iltapainotteisia, pyritään hevoset ottamaan ainakin kolme kertaa ulos karsinasta, etteivät ne myöskään tylsisty. Kotona ne saavat kuitenkin olla tarhassa tai kävelykoneessa.

Kun suoritusaika lähestyy, laittaa Asplund hevoset kuntoon ja letittää ne, sekä menee hevosen kanssa ulos odottamaan ratsastajaa. Verkassa hän on myös mukana, ja auttaa tarpeen mukaan. Suorituksen jälkeen hän kävelyttää hevosta jonkin aikaa, ja sopivan ajan jälkeen tuo sisälle ja riisuu varusteet. Tämän jälkeen hevonen viedään jalkapesulle, harjataan, ja laitetaan mahdolliset pintelit. Viimeiseksi hevosille annetaan iltaruuat, ja ne pistetään yöpuulle. Vaikkakin luokat ovat vasta illalla, on työ siis kuitenkin ihan kokopäivätyötä, ja groomit viettävät kisapaikalla lähes kaiken aikansa. Majoitus heillä hoituu hevosautossa, joten myös yöllä he ovat lähellä hevosia.

Hevoset ovat myös jo hyvin tottuneita tähän kaikkeen, eivätkä ne stressaa turhista. Ensimmäisenä päivänä ne hieman katselevat ympäristöä ja kuuntelevat ääniä, mutta kun ne pääsevät karsinaan ja saavat ruuan eteen, tajuavat ne nopeasti, että meneillään on jälleen kisarutiini, ja ottavatkin rennosti.

Marikan mukaan hän itse taas jännittää aina Sannan puolesta, varsinkin mitä isommat ja tärkeämmät luokat ovat kyseessä. ”Kyllähän alkuun tuntuu aina, ettei jännitä, mutta jotenkin kun on radalla, niin aina sitten eläytyy ja on hengessä mukana”, Marika täsmentää. ”Jos on hevosenhoitajana, niin onhan tämä elämäntapatyö. Tuskin harva tekee tätä rahasta, vaan kyllähän tässä täytyy rakastaa hevosia yli kaiken, että jaksaa tehdä tälläistä työtä”. Hevosenhoitajan työ kun ei ole aina ruusuilla tanssimista, koska hevoset tarvitsevat apua koko ajan. Ne haluavat ulos, satoi tai paistoi, oli talvi tai kesä. Groomina olo edellyttääkin sitä, että oikeasti tykkäät tästä elämäntyylistä, jossa mennään ja tullaan eri paikkoihin, ja päivät ovat pitkiä.

Hevosenhoitajan työ on myös fyysiseti kovaa, mitä monet eivät ehkä ajattele. Nyt kun reissussa on vain muutama hevonen, matkan voi myös ottaa ainakin osittain loman kannalta.  Varsinkin tälläisissä kisoissa, kun päivät ovat pitkiä, luokat menevät vähän siellä ja täällä,  ja vain yksi hevonen menee aina yhdessä luokassa, on hevosenhoitajallakin vähän rennompaa. Normaaleissa kisoissa sitten taas kun on enemmän hevosia mukana ja samassa luokassa kilpailee useampi hevonen, on groomin päivä melko kiireinen.

TIHS 2017 MENO-OPAS

TIHS, eli Tallinn International Horse Show on taas täällä, ja myös Junnutiimistä olemme paikalla. Jos joku teistä on esimerkiksi myös sattumoisin myös kyseisessä tapahtumassa, ajattelimme jakaa viikolopulle parhaat vinkit ja ohjelmanumerot!

Lauantaina on pitkin päivää esteratsastusta: 95cm amateur tour -luokasta aina 145cm saakka. Illan kruunaa jännittävä korkeushyppykilpailu. Kouluratsastusta päästään ihailemaan klo 14.00, kun areenan valtaa maailmancupin GP freestyle-luokka.

Klo 16.30 näyttämön ottavatkin haltuun suloistakin suloisemmat pikkuponit. Odotettavissa siis supersöpö esitys, jota et voi olla katsomatta!

 

Sunnuntai vuorostaan on aika estepainotteinen, ja puomit nousevatkin aina 125 sentistä jopa 160 senttiin! Illan kohokohta onkin varmasti juuri tuo odotettu maailmancup 140-160cm. Luvassa siis varmasti jännittävä ja todella näyttävä kisa, jossa hevosten parhaimmisto ottaa mittaa toisistaan.

Kello 15.30 alkaa vielä yksi esitys, joka kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan! Nimittäin Anne Krükerin Dog Show, jossa lavalla nähdään niin koiria, hevosia ja hanhia. Niin erikoiselta kuin se kuullostaakin, on se ehdottoman hieno ja hauska, sekä varmasti katsomisen arvoinen!

 

Parhaat menovinkit syksyyn!

Syksy on nyt virallisesti täällä! Mitä tehdä, kun illat pimenevät yhä nopeammin, ja tuntuvat pitkiltä? Listasimme alle muutamia menovinkkejä ja tekemisideoita, joilla saat varmasti syksystä antoisan ja tapahtumarikkaan!

Helsinki tai Tallinna International Horse Show

Kisakauden kuumimmat ykköskisat ovat taatusti Helsinki International Horse Show (18.-22.10) , sekä Viron vastaava Tallinna International Horse Show (6.-8.10).  Haluatko nähdä huikeaa GP-tason este-ja kouluratsastusta, vai kenties vauhdikkata ja tapahtumarikkaita poniluokkia sekä tietysti Amateur Touria, johon poni- ja junnuratsukot ovat valmistautuneet koko vuoden? Unohtamatta tietysti mukaansatempaavia show-esityksiä ja laajaa expoa. Kokoa kiva kaveriporukka, tai lähde vaikka perheen kanssa viettämään taatusti mukavaa iltaa huippuratsastuksen pariin!

Kuva HIHS:n sivuilta

Halloween teemakuvaukset

Pimenevät syysillat jos jotkut ovat niitä kaikista tunnelmallisempia hetkiä järjestää teemakuvaukset! Kaikelisäksi Halloween lähestyy, joten miltä kuullostaisi karmivan upeat kuvaukset hämyisessä metsässä malleina tietysti teemaan sopiva ratsukko ? Ideoita pukuihin ja teemaan löytää todella paljon netistä, mutta kannattaa käyttää myös omaa mielikuvitusta, niin kuvista tulee persoonallisia ja täysin uniikkeja 😉

Suomenhevonen 110 -tapahtuma Teivon raviradalla Tampereella

Teivon raviradalla Tampereella järjestetään 16.9 koko perheen tapahtuma, jossa löytyy varmasti jokaiselle jotain! Tapahtuman pääaiheena tietenkin juhlistetaan 110-vuotiasta suomenhevostamme, jota esitelläänkin monitoimihevosena kainelaisissa erilaisissa lajeissa. Ohjelmistossa lisäksi este-ja kouluratsastusnäytöksiä, match show, kepparikisat, vikellysnäytös ja paljon muuta. Kaikenlisäksi tapahtuma on ilmainen!

Hevoselokuvien leffailta

Kokoa kaveriporukka kasaan, ja pitäkää yhdessä hevoselokuvien leffailta! Kootkaa toistolista vanhoista klassikoista, mutta ottakaa sekaan myös uusia tuttavuuksia, saatatte löytää vaikka uuden suosikin! Alla listattuna pari katsomisen arvoista leffaa:

Harry and Snowman – Hiljattain julkaistu dokumenttityyppinen elokuva, joka perustuu täysin tositarinaan. Elokuvassa käydään läpi entisen huippuratsastaja Harry DeLeyerin ja teurastamolta pelastetun valkoisen hevosen, Snowmanin, uskomaton tarina maailman huippuratsukoiden kärkeen.

Seabiscuit – Elokuva jo legendaksi tulleesta laukkahevosesta, Seabiscuitista, ja siitä, kuinka yksi hevonen voi yhdistää useamman ihmisen. Myös tämä siis perustuu tositapahtumiin, ja siksi onkin niin kiinnostava. Elokuva sijoittuu 1930-luvulle, ja tuo samalla täten vivahteen myös tuosta ajasta.

Salamaseepra – Jo klassikoksi muodostunut Salama Seepra on leffaillan varma vaihtoehto, sillä se sopii aivan kaikenikäisille. Monille elokuva on varmasti tuttu, mutta valloittavuutensa takia sen voi katso vaikka useampaan kertaan! Elokuva kertoo siis seeprasta nimeltä Salama, joka varttuu kilpahevosten kanssa, ja lopulta itsekin haluaa sellaiseksi. Miten käy, kun tätä haavetta ruvetaan oikeasti työstämään?

(c) Schanner-Art

Vikellyksen PM-kisat

Ratsastuskeskus Ainossa järjestetään 22.-24.9 Vikellyksen pohjoismaiden mestaruuskisat. Jos hieman erilainen hevosharrastaminen kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan ja kannustamaan maan huippuvikeltäjiä junnuista sennuihin. Kisat takaavat varmasti paljon erilaisia esityksiä niin yksinvikellyksestä ryhmäliikkeisiin, sekä tietysti hienoja hevosia ja pukujen loistoa! Jos vikellys ei ole ennestään tuttua, kannattaa ihmeessä mennä tutustumaan lajiin tälläisessä tapahtumassa.

Sänkkärirallit

Syksy tarkoittaa myös sitä, että pellot muuttuvat suuriksi ja houkutteleviksi sänkipelloiksi. Monen haaveissa olisi varmasti baanattaa sänkkärillä, ja mikä oikeastaan olisikiaan mukavampi tapa nollata ajatuksia, kuin tämä? Muista kuitenkin pitää maalaisjärki mukana tässäkin, ja esimerkiksi kysyä lupa pellon omistajalta ennen sinne menoa, ja tarkistaa pohjan kunto. Sänkkäreille on myös mukava mennä kärryttelemään, ja sekä ratsastettaessa että kärryillä mentäessä se tarjoaa mukavaa vaihtelua niin hevoselle kuin ratsastajalle ja kuskillekin!

Kylmäveristen pohjoismaiden mestaruusravit

16.-17.9 Turun Metsämäen raviradalla järjestetään tämän vuoden kylmäveristen pohjoismaiden mestaruudet, joista on muotoutunut jo perinteenä kaksipäiväinen suurtapahtuma. Lauantaina luvassa 76-ravit, kohokohtana 5-vuotiaiden tammojen kasvattajakruunufinaali ja montelähtö. Sunnuntaina puolestaan esimerkiksi PM-monte kylmäverisille, sekä tietenkin loppuhuipennuksena Kylmäveristen Pohjoismaiden Mestaruus. Jos haluat siis nauttia vauhdin hurmasta, tunnelmasta tai vaikka tulla ihailemaan vaan hevosia, suuntaa tänne!

Ruskamaasto

Kun pikkuhiljaa puiden lehdet alkavat kellastua ja täyttää koko metsän yhdeksi väriloistoksi, mikä olisikaan mukavampaa, kuin lähteä hevosen kanssa maastoilemaan sinne? Varaa kunnolla aikaa, ja järjestä parin tunnin kävelymaasto tai vauhdikas laukkamaasto yksin tai kaverin kanssa. Lisää tunnelmallisuutta saatte, kun otetta vaikka eväät mukaan, ja pysähdytte välillä piknikille. Ruskan aikaan myös hienot kuvat ovat taattuja, joten napatkaa ihmeessä myös kamera mukaan!

Kansainväliset esteratsastuskisat

Ratsastuskeskus Aino kokoaa maailman huippuratsastajat yhteen 12.-15-10. Kilpailuissa hypätään luokkia aina 150cm tasolle asti, joten seurattavaa varmasti riittää, eikä toiminnasta ole puutetta. Mikä olisikaan opettavaisempaa, kun seurata huippuratsastajia tositilanteessa? Jos haluat siis päästä seuraamaan kansaivälisiä huippuja loistavissa puitteissa, ja vieläpä edulliseen hintaan, kannattaa tämä pistää ainakin harkintaan!

Hevosopisto Dressage Challenge

Myös kouluratsastuksen ystäville on tarjolla hieno tpahtuma, nimittäin Ypäjällä 27.-29.10 järjestettävä kolmipäiväinen kouluratsastuskilpailu. Kilpailut ovat hallikilpailut, jossa avoimien luokkien lisäksi ratsastetaan Grand Prix -luokkia, joten jos haluat nähdä korkeatasoista koulua, täällä se on mahdollista, ja vielä hyvissä puitteissa. Näissä kisoissa ratkotaan myös aluejoukkuemestaruudet, joihin odotetaan joukkueet kaikilta alueilta. Näissä kisoissa on varmasti katsottavaa moneen makuun!

Hevosen hankinnassa tulee huomioida monia eri asioita

Päätimme täällä Junnutiimissä toteuttaa postaussarjan, joka käsittelee hevosen omistamisen eri vaiheita. Pyrimme tarjoamaan postaussarjan avulla vinkkejä muille, jotka olemme itse kokeneet hyödyllisiksi tai oppineet matkan varrella. Ensimmäinen osa käsittelee hevosen ostoa, ja oston sunnittelua.

Hevosen omistaminen on vamasti ollut monen unelma ihan lapsesta saakka. Se tuo mukanaan paljon erilaisia kokemuksia, vastuullisuuta, iloa, surua, jännitystä ja paljon muuta. Ajatus omasta hevosesta on monelle se juttu, jonka asettaa tavoitteekseen. Ennen hevosen hankintaa on kuitenkin harkittava monia asioita, eikä ostamisen kanssa kannata kiirehtiä. Oma hevonen antaa silloin kaikista eniten, kun olet itse valmis hevosenomistajaksi.

Ennen myytävien hevosien katselemista olisi hyvä selvittää lähtökohdat. Onko elämäntilanne sellainen, että hevosen osto on ylipäätään mahdollista? Omaa hevosta tai ponia hankkivalla täytyisi olla ratsastustaidon lisäksi tietoa ja kokemusta esimerkiksi hoidosta, ruokinnasta, lääkinnästä ja hevosen yleisestä hyvinvoinnista ja perustarpeista. Jos on alaikäinen, on erittäin suositeltavaa, että edes toinen vanhempi olisi hevosihminen. Hevosen omistaminen vaatii kuitenkin koko perheeltä sitoutumista ja aikaa, ja lisäksi loppupeleissä vanhemmat ovat aina vastuussa hevosesta, jos omistaja on alaikäinen.

Hyvä vaihtoehto ennen hevosenomistajan arkeen, ja huomaa onko hevosen omistaminen juttusi vai ei. Ylläpitohevosen ylläpidon tai vuokrahevosen vuokraamisen lopettaminen on kuitenkin monta kertaa helpompaa, kuin oman hevosen myyminen muutaman kuukauden jälkeen.

Kun hevosen ostoa aletaan suunnittelemaan, on tärkeää miettiä tarkkaan, minkälaisen hevosen tai ponin haluaisit ostaa. Haluatko kisata ja valmentautua aktiivisesti, vai riittääkö sinulle kenties vain hyvänmielen harrastuskaveri? Millä tasolla haluat harrastaa ja mahdollisesti kilpailla? Entä onko hevosen iällä sinulle merkitystä? Näillä muutamalla peruskysymyksellä on hyvä aloittaa. Lisäksi kannattaa miettiä, haluatko tamman, ruunan vaiko orin? Ensimmäiseksi hevoseksi varmin vaihtoehto on ruuna, tai kiltti tamma. Ori on kuitenkin aina ori, joten sen hankintaan sinulla olisi oltava jo paljon kokemusta erilaisista hevosista. Myös se on mietittävä, kuinka paljon on valmis maksamaan hevosesta, ja onko resursseja ylipäätään ylläpitää sitä?

Hevosta hankittaessa kannattaa katsella monia sopivia vaihtoehtoja, mutta samalla pitää omat kriteerit ja käyttötarkoituksen mielessä. Hevosten myynti-ilmoituksia kannattaa katsella monilta eri sivustoilta, joista Hevostalli.net, Ratsut.fi ja Facebookin hevostenmyyntiryhmät ovat yleisimmät. Kaikki hevoset eivät ole myynnissä myöskään netissä, joten kysele rohkeasti tutuiltasi tallilta tai vaikka valmentajaltasi, jos he sattuisivat tietämään jonkun, joka myisi sinulle sopivaa hevosta.

Kun sitten koittaa se hetki, että mahdollisesti sopiva hevonen löytyy, kannattaa ensiksi sopia myyjän kanssa ajankohta, jolloin hevosta voisi mennä katsomaan ja koeratsastamaan. Kun olet menossa katsomaan mahdollista ostoehdokasta, kannattaa aina ottaa ammattilainen mukaan. Vaikka itse osaisit ja tietäisit paljon, on hyvä silti kuulla myös ammattilaisen mielipide. Jos hakusessa on ratsu, oman valmentajan läsnäolo on koeratsastuksessa on kannattavaa, sillä hän näkee yleensä heti, onko hevonen sinulle sopiva.

Kannattaa myös muistaa, että voit mennä koeratsastamaan hevosta enemmän kuin kerran. Koeratsastuksessa kannattaakin vaikka ensimmäisellä kerralla mennä koulua ja koittaa perusasioita ja hevosen toimivuutta niissä, ja toisella kerralla sitten hypätä, jos hevonen tulee myös hyppykäyttöön. Useammalla koeratsastuskerralla hahmottaa myös helpommin, minkälainen hevonen oikeasti on. Yhden ratsastuskerran perusteella on kuitenkin vaikea sanoa, millainen juuri tämä hevonen on. Täytyy muistaa kuitenkin, että hevosillakin on päivänsä.

Hevosta ostettaessa kannatta muistaa myös seikka, että ensimmäistä vastaantulevaa ja koeratsastettua ”ehkä-vaihtoehtoa” ei ainakaan heti kannata ostaa. Odota ja mieti rauhassa, ja katsele vielä muuta tarjontaa, ellet ole varma, että tuo hevonen on juuri se, minkä haluat. Hevosen ostossa maltti on valttia. Ei kannata kuitenkaan suotta kiirehtiä, sillä mielummin omistaa juuri sen oikean, kun ihan hyvän. Tarjonta riippuu myös paljon vuodenajasta. Kesällä on kisakausi meneillään, joten enemmän hevosia on myynnissä ennen kisakautta, tai sen jälkeen.

Kun on sitten jossain vaiheessa löytänyt sen oikean, kannattaa ennen ostamista teettää ostotarkastus. Vaikka hevonen tai poni vaikuttaisi kuinka terveeltä, ei silti silmämääräisesti pysty sanomaan, onko sillä oikeasti kaikki hyvin. Ostatarkastus on kuitenkin pieni hinta siitä, että jälkeenpäin tulisi ilmi joitain ikäviä ongelmia hevosen terveyteen liittyen.

(c) Essi Ahonen

Tiivistetyt vinkit hevosen ostoon:

-Ennen myyntihevosten katselemista selvitä lähtökohdat ja omat vaatimukset. Onko elämäntilanne sopiva hevosen hankkimiseen? Entä minkälainen hevonen miellyttäisi sinua?

-Jos heti ei tule vastaan sopivaa hevosta tai ponia, älä lannistu! Yleensä sen oikean löytämiseen menee hetki. Muista myös, että aina voit itse laittaa ostoilmoituksen myynti-ilmoitusten joukkoon.

-Kun menet katsomaan ja koeratsastamaan hevosta, pyydä vaikka valmentaja tai ratsastuksenopettaja mukaan. Ammattilaisen mielipide on myös hyvä kuulla, ennen kuin tekee päätöstä.

-Varmista, että hevonen on sopiva siihen käyttötarkoitukseen, mihin sitä aijot käyttää.

-Teetä ostotarkastus aina ennen ostamista! Hevosesta ei välttämättä huomaa pällepäin, jos jokin on vialla.

Artikkeli kategoriassa

Get ready with us

Käynnissä olevan kisakauden ja leirikesän innoittamina päätimme koota hevosille ja poneille suunnatun letitysmalliston,  joka sisältää lähes jokaiselle jotakin. Valitse tästä listasta täysin omaan makuun  ja tilaisuuteen sopivin  kokonaisuus, sillä mukana on ideoita sekä arkeen että  juhlaan, rentoon harrasteluun, hauskanpitoon ja hieman vakavampaankin menoon harrastajasta riippuen.

Mikäli kaipaat ohjeita kilpailuja varten, tsekkaa ihmeessä Playsson.netin Bloggaajien letitysopas ja poimi sieltä parhaat vinkit täydellisten sykeröiden saavuttamiseksi.

Klassisen kaunis verkkoletti

1. Jaa harja letityskuminauhoilla osiin tasaisesti koko harjan mitalta. Tekemällä paksummat tupsut saat massiivisemman vaikutelman ja keskelle muodostuvan salmiakkikuvion paremmin esille, mutta voit yhtä hyvin pitää tyylin hieman sirompana ja verkon tiheämpänä kuvan mukaisesti.

2. Aloita ottamaan jokaisesta tupsusta aina puolet ja seuraavasta tupsusta taas puolet, jotka seuraavaksi kiinnität kuminauhalla yhteen. Jatka jokaiset parit samalla tavoin läpi. Huolehdi, että jako jää tasaiseksi, eivätkä tupsujen koot vaihtele liiaksi.

3. Toista samaa rataa haluamasi määrä kerroksia. Voit jättää verkko-osan pieneksi tai vastapainoisesti tuoda sitä vielä pidemmälle ja vähentää vapaan harjan osuutta enemmän. Suhteuta jako oman maun, hevosen harjan pituuden ja tilaisuuden mukaan.

4. Viimeistele tasoittamalla kuminauhat samoille kohdille. Halutessasi voit suihkuttaa vapaaseen harjaan kiillotusainetta ja siistiä sitä hieman pehmeällä harjalla.

Aaltoileva tuplaranskanletti

1.  Aloita ottamalla  harjan paksuudesta  puolet päällimmäistä lettiä varten.

2.  Ala letittämään puolta  harjaa  tavallisen ranskanletin tapaan.  Ota siis alussa kolme suiroa harjaa, ja letityksessä  lisää  aina vasempaan  suiroon  harjaa sivulta. Jatka tätä, kunnes  olet letittänyt  yläosan harjasta kokonaan.  Huom!  aaltoilevan vaikutuksen saat aikaan, kun annat hevosesi esim. syödä vapaana. Tällöin pää ja kaula liikkuvat edestakaisin, jonka vaikutuksena syntyvät aaltokuviot.

3. Aloita harjan alaosan letittäminen samaan tapaan, kuin yläosan.  Nyt älä anna hevosesi liikuttaa päätään ylös ja alas, ellet halua  aaltokuviota myös alaosaan.

Voit myös tehdä sekä ylä-, että alaosasta suoran pitämällä hevosen pään vaakatasossa myös yläosaa letitettäessä.

Kalanruotoletti

1.  Aloita jakamalla harja kahteen osaan.

2.  Jos aloitat oikealta, ota oikeanpuoleisesta osasta reunasta pieni  soiro.  Vedä soiro päältä vasemman osan viereen  niin, että se tulee yhdeksi vasempaa osaa.  Sitten ota  vasemman osan reunasta soiro, ja vedä se  päältä yhdeksi oikeaa osaa.  Voit siis  aloittaa  kummalta puolelta haluat.

3. Jatka  samaan tyyliin siihen asti, kunnes molemmat puolet ovat niin ohuita, ettei niistä kannata enää letittää.

Muista kiristys joka kierroksen jälkeen!

 

Tyviletti

1.Jaa harja tasaisesti molemmille puolille kaulaa.

2. Aloita letittämään niskasta säkään päin ranskanlettiä, eli ota joka kierroksella lisää harjaa lettiin mukaan. Muista kiristää!

3. Kun kaikki harja on mukana letissä, letitä loppu normaalisti.

Ranskanletti häntään

1.Ota hännän yläosasta kolme osiota ja lähde letittämään ranskanlettiä.

2. Osioiden joita otat lettiin mukaan kannattaa olla melko ohuita, sillä silloin letistä tulee siistimpi.

3. Ranskanletti kannattaa lopettaa viimeistään häntäruodon loputtua, mutta toki voit halutessasi jatkaa sitä vielä pidemmälle. Letitä loput letin jouhet normaalisti loppuun kuten kuvassa tai kiinnittää letin heti ranskanletin loputtua.

Artikkeli kategoriassa

Moona Bäckin tähtäimessä ovat vikellyksen MM-kisat

Vikellys  on yksi hevosharrastuksen muoto, joka tarkalleen ottaen on voimistelua hevosen selässä. Suomessa vikellyksen harrastajakunta on vielä melko pieni, mutta ulkomailla laji on hyvin suosittu. Tämän takia lajintuntemus Suomessa on myös vähäistä, ja vikellystä pystyy harrastamaan vain pienessä osassa ratsastuskouluista.

(c) Hannamari Heikkinen

Moona Bäck on 14-vuotias vikeltäjä Tampereelta. Hän aloitti vikellyksen vuoden 2013 alussa, ja on kuulunut maajoukkueeseen syksystä 2015 lähtien. Moonan omien sanojen mukaan, voimistelutausta on osittain mahdollistanut nopean kehityksen lajin parissa.

Moonan innostus vikellystä kohtaan alkoi kesällä 2012, kun hän pääsi kokeilemaan  vikellystä ratsastusleirillä. Alkuvuodesta 2013 Moona pääsikin aloittamaan vikellyksen Niihaman ratsastuskoululla Tampereella.

Tällä hetkellä Moona treenaa neljä kertaa viikossa hevosella, ja sen lisäksi käy sirkuksessa ja ratsastaa  oheislajeina. Alkuun vikellys oli vain hauskaa harrastelua, mutta nykyään kun Moona kilpailee kansainvälisellä tasolla, suhtautuu hän vikellykseen tavoitteellisesti. ”Voisi oikeastaan sanoa, että se on minulle elämäntapa.”

Parasta vikellyksessä Moonan mukaan on itsensä voittaminen – tunne siitä, että tehty työ on palkittu. Ikävintä taas on kilpailuissa epäonnistuminen, sillä vikellyskisoja on Suomessa melko vähän vuoden aikana.

(c) Hannamari Heikkinen

Vikellyksestä monesti puhutaan vain voimistelemisesta hevosen selässä, joten se seikka, että osallistuvatko vikeltäjät esimerkiksi hevosen laittoon tai tallitöihin, voi olla hieman hämärän peitossa. ”Vikeltäjät osallistuvat hevosen laittoon ja viettävät muutenkin aikaa hevosten parissa. Silloin hevosen ja ihmisen välille syntyy tietynlainen luottamus, jolloin itse vikeltäminen tuntuu varmemmalta. Varsinkin leireillä ja kisamatkoilla hevosesta huolehtiminen yhteisvastuullisesti on tärkeää” , Moona täsmentää.

Vikellyksen kannattajamäärä on viime vuosina ollut nousussa, mutta laji on edelleen melko pieni Suomessa. Korkeammalle tasolle nouseminen ja itsensä kehittäminen yksilönä on paljolti kiinni omasta motivaatiosta. Hevosaikaa on tarjolla rajoitetusti, mutta vikeltäjä voi myös itse vikellyksen ulkopuolella kehittää lajissa vaadittavia ominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, notkeutta ja ilmaisutaitoa. Myös ratsastus auttaa kehittymään vikellyksessä, sillä hevosen liikken myötääminen on vikellyksessä ensiarvoisen tärkeää.

Yksittäistä parasta muistoa Moonan on vaikea määrittää, mutta kisamatkat ulkomaille vikeltäjien kanssa ovat olleet parhaita kokemuksia hänelle vikellyksen saralla. Huonoin muisto lienee loukkantuminen valmennustilanteessa. Se rajoitti vikellystä jonkin aikaa ja vamman uusiutuminen vaikuttaa treenaamiseen yhä.

(c) Hannamari Heikkinen

Ensi kaudella Moona siirtyy vaativampaan ikäryhmään, jonka takia hänellä on kansainvälisen tason kilpailuja ajatellen lähinnä pistetavoitteita. ”Tulevaisuudessa toivon kuitenkin pääseväni edustamaan suomea EM- ja MM-kilpailuihin.”

Iskeekö tylsyys? – 10 kivaa kesälomatekemistä

Vieläkö lomasuunnitelmat ovat auki? Kesälaitumille kirmailu on alkanut, joten on aika koota parhaat menovinkit ja tekemiset nuorille hevosharrastajille unelmien hevoskesää ajatellen!

1. Hevosten uittaminen

Kuuman kesäpäivän päätteeksi mikään ei ole yhtä ihanaa, kuin pulahtaa veteen hevosten kanssa. Vesipetoponit läiskyttävät kavioillaan vettä tai parhaimmassa tapauksessa käyvät köllimään rantahiekkaan. Naurulta ja hauskoilta tilanteilta tuskin voi välttyä!

Paras uittoranta hevosia ajatellen on hiekkapohjainen ja tasainen alue. Muistathan tarkistaa pohjan etukäteen, ennen kuin lähdet nelijalkaisten kanssa veteen. Hevosten kanssa voi käydä kahlaamassa tai jopa uimassa, mutta tuolloin selästä kannattaa liukua pois ja antaa toisen hoitaa urheilusuoritus häiriöittä loppuun. Toki pieniä muutaman metrin uintipätkiä uskaltaa ottaa selästä käsinkin, mutta pidemmät matkat on suosiolla uitava itse vierellä tai veneestä liinan perässä ohjastaen.

2. Finnderby 8.-11.6.

Takuuvarma menovinkki hevosihmisille heti alkukesään tälle viikonlopulle! Vietä mielenkiintoinen ja hauska päivä Ypäjällä huippuratsukoiden suorituksia seuraten. Jännittävät esteluokat, kaunis kouluratsastus ja mukaansatempaava kenttäratsastus upeine hevosineen ovat kieltämättä monen mieleen. Unohtamatta tietenkään shoppailua kattavalla expo-alueella.

Finnderbyn tarkemman ohjelman löydät täältä.

Junnutiimin instagramissa on tällä hetkellä käynnissä pika-arvonta, josta voit voittaa kaksi ranneketta huomiselle Finnderbyyn.

3. Yömaasto

Monen nuoren hevosharrastajan kovasti haaveilema yömaasto on mieleenpainuva ja upea kokemus! Mikäli sinulle tulee moiseen mahdollisuus, kannattaa siihen ehdottomasti tarttua. Ratsastukseen tulee aivan erilaista tuntua, kun samoilet kesäyössä metsäpolkuja pitkin ja nelistät täyttä vauhtia hiekkateitä edeten.

Yömaaston voi toteuttaa myös kärrytellen tai taluttaen. Mukaan kannattaa napata yksi tai useampi kaveri. Raikkaassa kesäyössä koettu hevosseikkailu on tavalla tai toisella yksi kesän kohokohtia!

4. Piknik tallilla

Kerää mukaan hyvä kaveriporukka ja järjestä tallilla piknik. Kesäiset herkut, mansikat ja jäätelö maistuvat loistavalle heinäpaalien päällä tai laitumen nurkassa nautittuina. Myös hevosille voi varata mukaan muutaman porkkanan, nelijalkaiset arvostavat varmasti moista yllätystä!

5. Teemakuvaukset

Oletko aina haaveillut hieman erikoisemmista hevoskuvista? Kesä on oivaa aikaa toteuttaa vaikka mitä! Perinteiset intiaani-, kukkais- ja mekkokuvat iskevät aina. Voit olla myös luova ja kehitellä jotain aivan uutta.  Vain mielikuvitus on rajana!

6. Vaellus

Useamman tunnin tai jopa päivän mittainen vaellus on ensinnäkin mielettömän rentouttava kokemus. Hyvien ystävien seurasta, upeista maisemista ja tietenkin ennen kaikkea hevosista nauttiminen saa unohtamaan kaikki stressiä aiheuttavat tekijät.

Esimerkiksi islanninhevosvaellukset ovat ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto. Joko muuten luit Junnutiimin postauksen ”Rotuesittelyssä islanninhevonen”? Virittäydy vaikka sitä kautta tämän rodun pariin ja varaa ihmeessä pidempi maasto lähimmältä vaellustalliltasi!

7.  Suomenratsujen Kuninkaalliset 31.8.-3.9.2017

”Kuninkaallisissa kilpaillaan koulu-, para- ja esteratsastuksessa. Luokat ovat avoimia vain suomenhevosille. Hienossa orikavalkadissa esitellään suomenhevosratsuoriita jälkeläisineen”, kuvaillaan tapahtumaa Hevosopiston omilla nettisivuilla.

Kolahtaako suomenhevosten kaunis ulkomuoto? Halajatko ihailemaan upeita ratsusuokkeja ja seuraamaan tiukkoja kilpailuja? Mikäli vastauksesi on kyllä, on Suomenratsujen Kuninkaalliset painettava ehdottomasti mieleen.

Onhan tämä myös suomenhevosten juhlavuosi, joten miksei senkin takia jo suunnata Ypäjälle elo-syyskuun vaihteessa?

8. Maastoesteet

Ihana adrenaliiniryöppy, pienoinen jännitys ja valtava innostus huokuvat maastoesteradoilla hypätessä. Sama se, oletko itse hevosen selässä vai ihan vain katsojana paikalla, täytyy maastoesteet kokea ainakin kerran kesässä!

Hevosellisen kannattaa ihmeessä pakata ratsu traileriin ja suunnata lähimmälle radalle treenaamaan. Nykyään monet tallit omistavat maasto- tai peltoratoja, joilla kiinteiden esteiden harjoittelu on mahdollista. Näillä talleilla myös maastoestetunnit ovat myynnissä, joten kannattaa rohkeasti katsella tarjontaa ja varata yksi kesän hauskimmista kokemuksista!

9. Aasitilojen avoimet ovet 5.8.2017

Kiinnostavatko pitkäkorvat? Suomen aasiyhdistys järjestää tuttuun tapaan lauantaipäivän, jolloin yleisöllä on mahdollisuus vierailla aasitiloilla. Tapahtuman tarkoituksena on, että ihmiset pääsevät toki ihailemaan aaseja, mutta myös samalla kyselemään omistajilta aaseista ja katsomaan tilojen järjestämiä esityksiä. Hieman paikasta riippuen ohjelmassa on myös paljon muuta, kuten kotieläimiä, talutusratsastusta tai kärryajelua joko hevosilla tai aaseilla, tilanmyyntiä, kahvit, kirpputori jne.

Mukana olevat tilat julkaistaan kesän aikana Suomen aasiyhdistyksen sivuille.

Mikkelissä Heikkilän Yrttitilalla on tämän vuoden päätapahtuma. Paikalla on useita aaseja ja Muuliprojekti-blogista tunnettu Muuli. Päivän aikana kaiken muun ohjelman lisäksi aasit sekä muuli kilpailevat eri lajeissa. Yleisölle järjestetään myös paljon muuta ihmeteltävää, joten tapahtuma on ihanteellinen kaiken ikäisille.

10. Uuden lajin kokeileminen

Entä jos heittäytyisit rohkeasti kokeilemaan jotain täysin uutta hevosten parissa? Olemme esitelleet Junnutiimin blogissa ratsastusjousiammuntaa ja WE:tä . Heräsikö kiinnostus jompaa kumpaa kohti? Vai siinteleekö mielessä vielä joku muu laji? Hevosfutis, lännenratsastus, vikellys, askellajiratsastus vai polocrosse?

Heittäydy täysillä mukaan!

Ihanaa hevoskesää kaikille!

Artikkeli kategoriassa

Voita liput Pia Varjosen kouluklinikalle!

Playsson järjestää kesäkuun alussa, tarkemmin ottaen 4.6 kouluratsastaja Pia Varjosen kouluratsastusklinikan.

Pia on valmentautunut aiemmin itse mm. Kyra Kyrklundin Team PP:ssä ja Hubertus Schmidtin luona Saksassa. Hän on kuulunut useasti kouluratsastuksen GP-maajoukkueeseen ja saavuttanut mm. SM -voiton sekä PM -joukkuemitaleita.

Klinikan aiheena on ratsastajan kehonhallinta (sekä kädet ja ohjasotteet), ja Pialla onkin vahva tietämys ihmisen ja hevosen anatomiasta, psyykkisestä harjoittelusta, oppimisprosesseista sekä ravintovalmennuksesta. Pia tarjoaa erikoistietämystä laaja-alaisesti oppilailleen mm. hevosen anatomiasta ja kuolaintietoudesta. Omien selkävaivojensa vuoksi Pia on erikoistunut ratsastajan kehonhallintaan, istuntaan ja selkävaivoihin. Myös hevosen biomekaniikka ja selkävaivat ovat Pian vahvaa erikoisosaamista. Klinikassa pääseekin seuraamaan varmasti kokonaisvaltaista valmennusta, josta jokainen saa jotain irti.

(c) Piavarjonen.fi

Klinikan paikkana toimii Aulangon ratsastuskoulu Hämeenlinnassa. Tilaisuus on yleisölle avoin, ja sen aikana pyritäänkin mahdollisimman hyvään vuorovaikutukseen  valmentajan, yleisön ja ratsastajien välillä.

Klinikka alkaa klo 11.00 teorialla, ja 12.00 alkaa ensimmäinen valmennusryhmä, ex-ravurit.  Klo 13.00 on valmennusryhmä HeB-HeA, ja viimeisenä klo 14.00 alkaa kankiryhmä.

Valmennusryhmissä nähdään ihan tavallisia ratsukkoja, ja joukosta löytyy myös tuttuja! Esimerkiksi Playssonin Alex, Kaktu ja meidän Junnutiimin Pauliina.

Itse (Pauliina) odotan klinikkaa todella innolla, sillä aihe on todella tärkeä. Ponini kanssa on huomioitava juurikin kehonhallintaa ja apujenkäyttöä, koska ne ovat edellytys homman toimimiselle. Lisäksi nämä asiat tulevat koko ajan tärkeämmiksi, kun kehitytään eteenpäin.  Myös kuolainasiat ovat meille ajankohtainen aihe, ja toivoisin, että saisin Pialta apua myös siihen. Odotan klinikalta hyödyllisiä vinkkejä omaan ratsastukseen, sekä ratsukkoon. Toiveissa olisi saada siis tekemiseen ja juurikin klinikalla käsiteltäviin asioihin uusia toimintatapoja, jonka kautta on helpompi kehittyä ratsukkona.

(c) Piavarjonen.fi

Nyt jollakin teistä on mahdollisuus voittaa 2 kappaletta lippuja kyseiseen klinikkaan (arvo 50e)! Osallistua voit kirjoittamalla kommentteihin mitä odotat klinikalta, tai mitä haluaisit oppia klinikasta, sekä nimen ja sähköpostiosoitteesi.

Rotuesittelyssä shetlanninponi

Shetlanninponit eli shettikset ovat alunperin kotoisin Iso-Britanniasta, tarkemmin Shetlannin saarilta. Shetlanninponi on pieni, mutta siitä huolimatta erittäin sitkeä ja vahva ponirotu, siispä sitä on käytetty ennenvanhaan esimerkiksi kaivosponina. Shetlanninponien rotumääritelmän mukaan niiden säkäkorkeus saa olla korkeintaan 107cm, mutta ihannekokoa korkempiakin yksilöitä on olemassa. Säkäkorkeudeltaan alle 86cm olevia poneja kutsutaan minishetlanninponeiksi.  Shettikset soveltuvat harrastekaveriksi niin aikuisille, kuin lapsillekin moneen eri käyttötarkoitukseen. Shetlanninponi onkin Suomen yleisin ponirotu.

Ossi, kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi

Pieniä Kavioita -blogin kirjoittaja Tuuli kertoi meille millaista shetlanninponin omistaminen  on.

Esittele itsesi ja hevosesi?

Olen Tuuli, 23 vuotta täyttävä nainen Kotkasta. Minulla on tällä hetkellä neljä omaa shetlanninponia, ruunat Pikkuvirran Braamer ja Pikkuvirran Elmer, sekä orit Goldberry’s Swish Tail ”Ossi” ja Olkijoen Osmo ”Pena”. Ensimmäinen poni joka minulle tuli oli Braamer ja se saapui minulle loppukesästä 2012. Sen tullessa aloin kirjoittamaan ensimmäistä poniblogiani, joka vajaan vuoden päästä vaihtui nykyiseen blogiini.

Ponit vasemmalta oikealle: Braamer, Elmeri, Pena Kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi

Miksi hankit itsellesi juuri shetlanninponeja?

Shetlanninponit tulivat elämääni puolivahingossa. Olin tutuillani yökylässä ja he kysyivät, haluaisinko lähteä mukaan hakemaan heidän shettistammaansa astutuksesta kotiin. Poni oli astutettavana Aarteen Hevostilalla, jossa pääsin rapsuttelemaan ponivarsoja laitumelle. Olin hetkessä myyty. Tilan emäntä Taina tarjosi minulle kesätöitä ruokapalkalla. En päässyt kesällä, mutta menin syksyllä tet-viikolle Aarteelle ja tempaiduin täysillä mukaan shettisten maailmaan. Siitä eteenpäin olin pitkän aikaa joka lomalla Aarteella. Sieltä tieni vei muutaman vuoden päästä Pikkuvirran ponitallille, josta sain Braamerin itselleni treeniin. Oli tarkoitus että opetan sen kunnolla ajolle, treenaan sen starttikuntoon ja se myydään raviponiksi. En pystynytkään luopumaan siitä ja nyt se on ollut minulla jo neljä ja puoli vuotta. Ossin ostin sille kaveriksi ja noh, nämä muutkin ovat vain tartuneet mukaan.
Braamer ja Tuuli  Kuva © Oona Pitkonen
En osaa sanoa mikä olisi paras muistoni, niitä on niin paljon… Kun olimme Braamerin kanssa ensimmäisissä yhteisissä näyttelyissämme, poni palkittiin I-palkinnolla ja se oli luokkavoittaja. Itkin onnesta ja brittituomari kysyi onko minulla jokin hätänä. Minä vain naurahtaen totesin ”I’m just so happy!”. Mahtavia muistoja ovat myös esimerkiksi se kun kävimme Horse Fair -messuilla pitämässä agilitynäytöksen edustaen Harjun oppimiskeskusta, sekä ensimmäiset ravimme joissa Ossi tuli toiseksi. Pienet asiat merkitsevät kuitenkin eniten: se kun Elmeri laukkasi innoissaan 1v orivarsana laitumellelaskussa, vaikka pelkäsimme että sen polvista ei tulisi mitään. Itkin silloinkin onnesta. Vakkareiden (poneillani käyviä lapsia ja nuoria) kanssa leireillä on ollut ihan parasta. Tunne on sanoinkuvaamaton kun kesäpäivä kääntyy iltaan ja kaikkialla on hiljaista ja rauhallista, eikä kuulu kuin ponin rauhallisia käyntiaskelia. Elämän pieniä suuria hetkiä.
 
Ossi, taustalla Pena. Kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi
Minkälaiselle hevosharrastajalle shetlanninponi mielestäsi sopii parhaiten?
Shettikset sopivat monille, esimerkiksi:
– Lapselle, joka saa sen kanssa tarvitsemaansa apua ja ohjausta.
– Lapselle/nuorelle joka haluaa ajaa kilpaa raveissa.
– Kenelle tahansa jolla riittää aikaa ja innostusta touhuta shettisten kanssa erilaisissa lajeissa, tai ihan vaan nauttia ponista ja sen seurasta kotitallilla. Shettisten kanssahan voi tehdä vaikka mitä, mm. ratsastaa, ajaa, ohajasajaa, lenkkeillä, harrastaa agilityä, uittaa, maastakäsitellä… Se sopii niin tavoitteelliseen kuin ihan vain harrasteluunkin. Aikuisellekkin se sopii kilpailuihin asti esimerkiksi valjakkoharrastukseen, jos se syystä tai toisesta tuntuu enemmän omalta vaihtoehdolta, kuin jokin muu rotu. Parasta on, kun shettiksellä on osaava ja hyvää huolta pitävä koti, jossa se saa riittävästi aktiviteetteja.
 
Elmeri ja Pena, kuva © Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi
Mitä lajia tykkäät harrastaa eniten poniesi kanssa?
En osaa sanoa. Kaikki oleminen ja tekeminen ponien, sekä ponien ja lasten/nuorten kanssa on kivaa. Innostun vuoroin ratsastuskisoista, vuoroin raveista, riippuen lähinnä siitä mitä milloinkin ollaan treenaamassa tai kisaamassa. Senpä takia ponini ovatkin tällaisia sekalaisia monitoimiponeja, kun haluamme tehdä kaikkea mahdollista. Itse tykkään eniten kotona ehkä ajaa tai irtojuoksuttaa.
Meillä on muutamia tavoitteita vuodelle 2017:
– Parantaa ponien raviennätyksiä.
– Startata Ossilla ja Braamerilla 1-tasolla ainakin koulua.
– Kehittää ratsukoitamme hyppäämisessä.
– Minun tavoitteeni oli uskaltaa startata helpossa ohjasajossa ja se tavoite tuli täytettyä tässä kuussa!